tiistai 14. kesäkuuta 2016

Paluu kivelle - Åland 2016, Part III

Kahden kisoissa vietetyn tuulipäivän jälkeen oli aika pistää homma taas takaisin raitelleen. Palattiin perus tekemiseen sekä hieman tyynenpiin keleihin ja ne on tunnetusti sopineet meille huomattavan paljon paremmin. Silloin me saadaan salakat uimaan lohia houkuttelevalla tavalla.

Niinpä maanantai aamuna suuntasimme veneen keulan kohti solojeevaa ja reilussa puolessa tunnissa oltiin pelipaikoilla.

Keli on hieno, aurinko paistoi, pieni tuulen vire ja edellisten päivien vanha maininki. Svedun tarkkaan opetetut täyt uimaan ja odottamaan. Tunti siitä kun kamat oli alhaalla, lähti Pasin puolen toiseksi sisin plaanari peruuttamaan ja pitkästä aikaa päästiin kertomaan kanssa veneilijöille VHF:n kautta että Saamattomat 2:lla oli kala kiinni.

Nopea tilanteen tarkistus ja kala vaikutti samaa koko luokkaa olevalta kuin kaikki tähän asti olleet eli noin kympin kalasta puhuttiin tuossa kohtaa. Pete ohjasi venettä, Pasi kepitti kalaa ja allekirjoittanut odotti haavimista. Päätettiin vieläpä olla nostamatta takiloita, jotta ei tarvitsisi taas laittaa niin montaa täkyä aurinkoon kuivumaan turhaa, kun just saatiin ne veteen.


Ja hienostihan se päättyi kun Pasi veti lohen venee vierelle takilansiimoja hipoen ja siihen päättyi sen lohen matka. Seuraavaksi se pääsi pönökuvaan ja narun jatkoksi.


Loppupäivä ote hieman herpaantui ja lähdimme meille hyvin epätyypilliseen tapaan matkauisteluun Märketille, jossa ei ollut mitään järkeä. Olisi vaan pitänyt uskoa paikkaan, koska iltapäivällä kun uusi syöntihetki tuli, kuului Solojevalta lohta nousevan. Niinpä nostimme kamat hyvissä ajoin ja suuntasimme saunan lämmitykseen.

Tiistaina 7.6. uusi aamu koitti ja keli oli taas kerran mitä hienoin. Aamulla mietimme tarkkaan paikkaa, mihin mennä. Oli selvää että kisojen aikana menneet nousutaparvet oli jo ohittaneet meidän kalapaikat, joten oli tyydyttävä syönnöskalojen etsintään. Päädyimme tuttuun ja turvalliseen 47:aan, tosin vieheiden lasku aloitettiin jo hyvissä ajoin 200m käyrältä kun valuttiin "alaspäin". 47:lle päästyämme huomasimme kaiussa pitkästä aikaa kunnon syöttiparvia ja paikka oli selvä, tässä pyöritään tämä päivä.

Pete alkoi kiertää 47:aan ympäri ämpäri samalla kun allekirjoittanut meni ansaituille päiväunille. Plotteriin piirtyi lähes täydellinen neliapila, kunnes juuri ennen apilan sulkeutumista lähti kuskin puolen alimmasta takilasta ja lujaa. Siinä salakka sai kyytiä oikein todenteolla ja onnistuipa lohi nappaamaan ylempänä oleva takilan siiman ja sisimmän plaanari mukaansa tuossa alkuvedossa.

Pasi ja Pete alkoi siivoamaan sivutönkköjä, slaikkareita ja takilavapoja pois tieltä, koska soppa oli jo muutenkin valmis. Nyt keskityttiin siihen että saadaan kala kyytiin. Tässä kohtaa olimme melko varmoja että kyse on hieman vauraammasta kalasta.

Nopeasti kala tuli katse etäisyydelle, mutta muut siimat pistivät sen verran hanttiin että lopputaistelu vei hieman aikaa ja vaati melkoista akrobatiaa moottorikaivosta suoritetulle haavimiselle. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja komea lohi pötkötti taas lattialla.

Loppupäivä ihmeteltiin pelastuhelikoptereiden pörräystä, kun troolilla oli sattunut sydänkohtaustapaus ja sairaanhoitajia kuljetettiin laivalle ja potilasta mantereelle.


Keskiviikkona 8.6 oli tuulipäivä ja se vietettiin hyvässä seurassa muiden saamattomien tiimin jäsenten kesken käymällä pitsalla ja olusella Maarianhaminassa, ilta saunottiin ja pelattiin korttia. S2 muuten vei ykkösen porukkaa kuin tiskirättiä huutopussissa :)




Torstaina 9.6 tuuli aamusta, tosin ennuste lupasi iltaan kohden heikkenevää tuulta. Kaikilla poltteli rannassa päästä vesille. Hätäsimmät lähtivätkin jo aamupäivällä, osa puolen päivän jälkeen ja me odottelimme aina alku iltaan saakka. Tosi asia on että lohen kalastaminen on kuitenkin aina ajoittamista. Millään muulla ei ole merkitystä kuin oikealla ajoituksella, pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Jos viehe ei osu lohen eteen, ei räikätkään pärise.


Lähdimme alku illasta vesille ja suuntasimme Gisslanin eteläpuolelle. Edellisenä päivänä olimme kuulleet paikalliselta että Lågskärin kohdalla oli ollut iso parvi tulossa. Karttaa ja keliä tutkiessamme päädyimme siihen että parvi olisi nyt juuri menossa Gisslanin kohdalla. Pääsimme 200m käyrällä ja aloimme laskemaan vieheitä. Noin tunti ehdittiin kurvailla kun lähti ensimmäinen plaanarista. VK:n levyn takaa, pienellä painolla ja Svedun salakalla maustettuna toimi tälläkin kertaa.

Pitemmittä puheitta Pete väänsi kalan kyytiin, veret pois ja pakkaseen. Siinä on hymy herkässä kun pitelee lohta hyppysissä.

Kala oli selvä nousukala, joten olimme parven kohdalla. Äkkiä vene ympäri ja samalle alueelle takaisin. Ensimmäinen yliajo ei tuottanut tulosta mutta toisella kertaa ehdin juuri sanoa Pasille että teeppä nyt viimeiset mielikuva harjoitukset kun kohta pääset väsyttämään. En ehtinyt lopettaa lausetta kun Pasin puolen Penn parkaisi ilmoille sellaiset soundit ettei jäänyt epäselvää, mikä vie syöttiä.

Pasi otti vavan käteen ja alkoi kiskoa lohta venettä kohti. Hetki tästä ja allekirjoittaneen puolen Penni aloittaa vastaavanlaisen pärinän. 


Nopea tilanneanalyysi ja todettiin että antaa mennä, kelassa riittää piuhaa, onhan uudet Penn 330:t käytössä tätä reissua varten. Otetaan rauhassa yksi kerrallaan.

Pasi väänsi upean hopeakyljen kyytiin ja nousukala tämäkin, joten homma alkoi varmistua että aika, paikka ja syötti kohtasi lohiparven.



Kolmas kala oli ehtinyt viedä siimaa jonkin verran ja taas kerran sotkea muita vermeitä mukaan, kun aloin kelaamaan sitä sisäänpäin.

Lopullinen vääntö käytiin noin 2 metriä veneestä kun lohi päätti alkaa uimaan poikittain ja sukellella takilan siimoja mukaan. Nyt kostautui oikein todenteolla se että emme putsanneet perää. Lopulta kala saatiin kyytiin ja mukana oli usemapi siima. Taisi olla kaikki takilat siimat ylhäällä ja toiselta puolelta neljä plaanari siimaa.

Tässä kohtaa tunnelma oli kuitenkin aivan huipussaa, olihan 2,5h iltapisto ollut aivan täydellinen. Kelikin alkoi taas pikku hiljaa nousta, joten päätimme nostaa loputkin kamata ylös ja suunnata takaisin laituriin kalojen kanssa. 






Perjantaina 10.6 oli meidän reissun viimeinen kalastuspäivä, mutta tuuli oli taas sitä luokkaa että vaikeaa tulisi olemaan. Pete kärsi sen verran jo kisaväsymystä ja flunssaa että päätti jäädä rantaan kokkailemaan ja lepäilemään. Sitkeästi suuntasimme Pasin kanssa eilisille paikoille, olihan oletus että tuuli oli pitänyt kalat melko lailla paikoillaan yön ajan.

Niinhän siinä kävi että kun tuuli oli taas 10m/s, emme saaneet kontaktia loheen. Sen sijaan tätä reissua varten koottu uusi tiimi Saamattomat xXx veti kolme kalaa Gisslanin kohdalta eli siellä ne lohet edelleen odottivat ottajaansa.


Me kuitenkin luovutimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja päätimme lähteä nostamaan venettä ylös ja tiedustelemaan aikaistettua kotiinlähtöä, joka saatiin järjestymään Turkkusen kautta.

Ensi vuodelle pitää keksi jotain uutta noille keleille kun tuuli nousee sen yli 6-7m/s jotta ne ei menisi meidän osalta tyhjän vetämiseksi. Tässä onkin jo kaikenlaisia virityksiä suunnitteilla, joten katsotaan taas ensi vuonna miten äijien käy.

Summa summarum, kalaa tuli kivasti. Tuulta oli paljon monena päivänä. Yhtään isoa ei sattunut kohdalle, mutta kaksi tuplatärppiä ja yksi neloistärppi pistää suun hymyyn väkisinkin. Over and out, Thank you Åland!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti