Yövedellä 17.-19.10.

Aurinkoa, pakkasta, jäätä, vesisadetta, tuulta, kylmää...kaikkea edellä mainittua mahtui ilmojen osalta viikonlopun kalareissuun, joka suunnattiin tutulle saimaan yövedelle.



Paketti valmiina kotipihassa.

Reissu alkoi aurinkoisessa ja kylmässä kelissä perjantai aamuna, kun Saamattomat 2 starttasi kohti Ristiinaa. Tällä kertaa kyydissä oli allekirjoittaneen lisäksi Pasi sekä Vesa.

 

Puoli kymmenen maissa oltiin Svedun luona hakemassa syöttejä ja viimeisintä huutoa olevia VK:n huppuja ja levyjä. Tämän jälkeen käytiin vielä hörppäämässä kuppi kahvia, tankilla ja viimeiset eväät paikallisesta ravitsemusliikkeestä. Ja eikun luiskalle venettä tiputtamaan...

Perjantai aamuna luiskalla oli rapea keli

Tässä kohtaa iski vasten kasvoja ja pahasti. Allekirjoittanut hyppäsi veneeseen laittamaan vavat targaan ja juuri kun piti kipata moottori ylös, tajusin että veneen avaimat jäi oman auton takakonttiin, kun päätettiinkin hinata vene Pasin pakulla Ristiinaan. Oma auto oli noin 100km päässä. Eihän siinä auttanut, kun lähteä avainten hakuun.

Kun veneen avaimet lopulta saatiin Ristiinaan saakka, tuli meidän mökin toinenkin venekunta luiskalle, joten päästiin ajelemaan mökille yhtä matkaa.

Kaikesta säätämisestä huolimatta pääsimme kuin pääsimmekin vesille ja salakan säätämiseen perjantaina. Ehdimme vetää reilut neljä tuntia ennenkuin tuli niin pimeää, ettei vetämisestä enää tullut mitään. Puoli seiskan maissa aloimme nostamaan kamoja ja suuntasimme takaisin tukikohtaan. Päivän saldona oli muutama alamittainen lohen poikanen. Ilta meni siinä saunoessa, syödessä, juodessa ja seuraavan päivän juonia punoessa.

Aamu valkeni tyynessä, mutta erittäin kylmässä kelissä. Ilmatieteenlaitos oli mitannut aamu kuudelta -10,4 astetta pakkasta. Vene ja kamat oli melkoisen jäässä aamulla. Onneksi lämmitin lähti toimimaan kesä dieselillä, kun palmun alta ja pääsimme lämpöisellä veneellä liikkeelle. Toisen venekunnan moottorin jäähdytysvesi oli sen verran jäässä, ettei merkkivettä näkynyt.

Voisiko uistelukeli enää hienompi olla.

Lauantai aamun auringon nousu.

Vesi oli noin +9 astetta ja ilma -10,4.

Yamahan jäähdytysvesi oli yön aikana jäätynyt.

Lauantain veto aloitettiin paikasta, josta edellisenä päivänä löysimme hyvin syöttiparvea ja samat parvet näyttivät olevan alueella vieläkin. Koko aamupäivän vedimme aluetta ja toivo oli korkealla että kohta lähtee vaan eipä lähtenyt. Ainoastaan muutama alamitta vapautettiin, siinä kaikki.



Kelat ja siimat oli niin huurteessa että laskuvaiheessa lensi jäälastua siimasta.

 

Koko vene oli kuurassa kylmän yön jäljiltä.

Päivä kääntyi iltapäivän puolelle ja teimme päätöksen lähteä kokeilemaan salonselkää ja sen pohjoispäätyä ja kukonluodon seutua. Tämä osottautui virheliikkeeksi, koska toinen venekunta jäi hinkkaamaan uskollisesti aamun paikkaa, eikä aikaakaan, kun sieltä tuli soitto että kolmosen lohi oli veneessä. Loppupäivä meidän osalta jatkui samanlaisena, kuin oli alkanutkin, ainoastaan alamittaisia lohen poikasia näkyi laidan vierellä.



Kalatapahtumien puuttuessa oli aikaa valmistaa herkkuja uudella Weberin kaasugrillillä.

 

Lauantaina vedimme aivan tappiin saakka, olihan auringon laskun jälkeinen hetki yksi parhaimmista ottihetkistä tai näin ainakin meille oltiin kerrottu. Yritys oli kova, mutta pyyntömme eivät kelvanneet kaloille tällä kertaa. Pimeässä päästiin ajamaan mökille, jossa oltiin noin puoli kahdeksan maissa.

Sunnuntaiksi keli sitten muuttui totaalisesti. Jos kaksi edellistä päivää oli tyyntä ja pakkasta, niin nyt tuuli noin 6m/s ja vettä tuli kuin sieltä kuuluisasta Esterin hanurista...

Onneksi lämpötila nousi hieman plussan puolelle, jotta sade tosiaan tuli vetenä eikä lumena. Paineet laski noin 14 yksikköä edellispäivän 1026:sta 1012:sta. Tämäkin lisäsi entisestään toivoamme mitallisesta lohesta. Vaan eipä auttanut sekään meitä. Puoli kahdelta iltapäivällä oli aika laittaa pillit pussiin ja aloimme nostamaan kamoja ylös, koska oli vielä pitkä matka kotiin ja venekin piti viedä talviteloille.

Mitallista lohta ei meidän veneessä näkynyt tänä viikonloppuna, joten  kesän aikana vaikeaksi muuttunut ja koko syksyn haastavana jatkunut järvärin kalastus sai nyt jatkoa. Alkukausi lähti upeasti liikkeelle, mutta mitä pidemmälle kausi jatkui sen vaikeammaksi järvärin pyynti omalla kohdalla meni. Kesä, joka yleensä on ollut itselläni hyvää lohiaikaa saimaalla, oli tämä yksi huonoimmista vuosista koskaan, ehkä nuo kesän helteet pistivät pakan aivan sekaisin. Joka tapauksessa, nyt on vene talviteloilla, joten loppukausi menee omalta osalta muiden kyydissä tai kuivalla maalla.