Eloveto 2014

Eloveto viikonloppu alkoi Saamattomat 2:n osalta torstaina, kun saavuimme iltamyöhään Rikun mökille, jossa sauna oli lämmin ja oluet kylmiä. Torstai vaihtui perjantaiksi, kun vielä paransimme maailmaa terassilla istuen ja kävimme läpi tulevaa koitosta. Tosin osa porukasta oli jo sen verran väsyneitä, että kuorsaus mökissä kuului ulos asti.

Perjantaina oli treenipäivä ja tarkoitus vaan ajaa pitkiä linjoja ja hieman haistella fiilistä että mistä sen kalan voisi tavoittaa. Tosin eipä tuottanut tulosta, kun kaikki vieheet saivat uiskennella aivan rauhassa.

Ainoa mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli kun Jytä ja Pasi laski vieheitä allekirjoittaneen ajaessa ja tuijottaessa luotainta. Kuinka ollakaan yhtä äkkiä näkyi ruudulla mahtava lasku lähtien aivan pinnasta ja olin sata varma että kohta lähtee takilasta, tosin lasku jatkui pohjaan saakka ja juuri tuota hetkeä oli edeltänyt molskaus ja kirosana takakannelta. Jep, Sharkin kuula se tippui pohjaan, kun ei vaijeri kestänyt.

Vesillä oli lähemmäs 20 venettä vetämässä, mutta yhdeltäkään emme kuulleet kaloista. Oli helppo arvioida että kisasta oli tulossa vaikea ja yhdelläkin mittakalalla voisi olla jo melko korkealla.

Yöksi oli saapumassa myrsky ja ennusteet lupasivat pahimmillaan puuskissa 24m/s tuulta. Myrsky alkoi jo alkuillasta ja yöllä oli satanut oikein huolella, kun oli jäänyt veden poistoaukot kiinni ja vesi meni melkein kabiiniin asti, kun aamulla kävin laittamassa lämmittimen päälle.

Kisaan startattiin kuitenkin aurinkoisessa ja melko hyvässä kelissä. Päätimme aloittaa etelästä, josta pari viikkoa aikaisemmin tavoitimme mittakalan. Jytä hoiti toisen puolen laskun, allekirjoittanut toisen puolen ja Pasi valitsi ajolinjat.

Saimme vieheet veteen ja noin 15 minuuttia sen jälkeen lähti uloimmasta plaanarista oikein kunnolla. Tinttiä vietiin rajulla otteella. Allekirjoittanut alkoi väsyttää ja Jytä alkoi viritellä haavia iskuun.

Kala saatiin melko pian veneen perään, jossa totesimme yhteen ääneen että selvä mittakala. Tämän jälkeen alkoi kalan toimesta armoton jurominen toisen puolen takilan siimoihin ja noin 2 sekuntia ennenkuin haavi ehti heilahtaa, irtosi koukut ja kala jatkoi matkaa. Voin sanoa että tässä kohtaa tuli painokelvotonta tekstiä jokaiselta veneessä olijalta. Taisi siinä pari tippaakin tulla silmäkulmaan kun ei tiennyt että itkeäkkö vai nauraa. No, kisa oli aivan alussa, joten aikaa oli vaikka kuinka, uuttaa matoa koukkuun.

Pari tuntia ajoimme samoja paikkoja läpi, kunnes toisen puolen uloin plaanari alkoi peruuttaa ja varovasti naksuttaa. Tässä kohtaa oli heti selvää että kyseessä on alamitta. Ja niinhän se oli, noin 40cm taimen, joka sai vapautensa ja taas vieheet veteen.

Loppupäivä menikin olut lasteja lähetellessä, kun Saamattomat ykköseltä loppui kelaöljy kesken kisan. Hyvin muuten kelluu 18 olut tölkkiä parin lepuuttajan avulla.

Lauantaina ei sitten muita tapahtumia enää ollutkaan, joten puntarille ei ollut asiaa. Lohikaloja tuli lauantaina yhteensä 5 kpl, isoimman ollessa hieman reilu 4kg taimen. Komea kala!

Sunnuntaina lähdimme taas samoille paikoille, toivoen että tänään saisimme tuon karanneen veijarin takaisin, olihan se taas päivä verran kasvanut lisää.

Saimme ajella todella rauhassa, koska suurin osa veneistä oli isolla selällä, josta eilen oli kaloja tullut. Iso osa veneistä jäi myös rantaan ja oli osa tainnut jo nostaa veneen ylös ja lähteä pois kokonaan. Saimme ajella aina iltapäivään saakka, ennekuin Penni alkoi soitella räikän ääntä. Lähtö oli taas todella räväkkä, mutta jäi tällä kertaa melko lyhyeksi. Myöskään vavan päässä ei tuntunut kovin kummoista painoa, joten tässä kohtaa vaan toivottiin että mitta riittäisi. Mutta niinhän siinä kävi että mittaa lohella oli vain 55cm, joten ei auttanut kuin laskea takaisin kasvamaan. Tämä jäi myös viimeiseksi tärpiksi meidän venekunnalla, joten emme saaneet nimeä listoille lainkaan.

Sunnuntaina kaloja tuli kaiken kaikkiaan vain kaksi kappaletta, joista toinen oli yli 3,5kg lohi. Saamattomat osallistui myös joukkuekisaan kolmen veneen voimin, mutta kaikkia vaivasi sama tauti eli ihan ei mitta riittänyt. Jälkeenpäin harmittaa kuinka arvoon arvaamattomaan se ensimmäisen vartin karkuutus moottorin takaa nousikaan. Mutta niinhän se menee että vain puntarille tuodut lasketaan ja niistäkin vain ne, jotka tulevat ajoissa :)

Viikonloppu Vuohijärvellä

"Vielä on kesää jäljellä..." Nämä laulun sanat tuli todistettua 5.-7.9. kun oltiin pitkä viikonloppu vesillä järvilohta kalastamassa. Aurinko paistoi kolme päivää lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Joinakin kesinä ei edes Kesä-Heinäkuussa ole ollut tällaisia kelejä, joista saimme nyt nauttia Syyskuussa.

Matkaan lähdettiin Jytän kanssa perjantai aamuna kahdeksan maissa. Olimme etukäteen sopineet että Pasi tulee suoraan Vuohijärvelle. Ensimmäinen stoppi oli hakea bensaa ja ruokaa viikonloppua varten. Ei mennyt tällä kertaa ihan nappiin kauppareissu, kun epähuomiossa ostettiin osa ykkös olutta kolmosen sijaan...onneksi oli ennestään olutta kylmälaukussa sen verran että pärjättiin.

Tällä kertaa kohteeksi valittiin Vuohijärvi, joka on sekä Jytän että Pasin ns. kotivesi. Pasi odottelikin jo laiturissa valmiina, kun saavuimme perille. Ei muuta kuin kamat veneeseen, parit tapsit kuntoon ja vesille.



Kelit kohdallaan Syyskuussa.

 

Sen että saatiin vieheet laskettua ja noin puoli tuntia ajettua, niin alkoi mahtava pärinä Pasin puolen keskimmäisestä plaanarista ja lohi hyppi ilmaan oikein tosissaan. Pasi alkoi väsyttämään, mutta se ilo katkesi melko lyhyeen, kun Pasi ilmoitti että kala on irti. Lohi iski tintin peltiin ja ihmetys oli suuri kun kelasimme sen veneeseen, koukku puuttui ja rengas oli kuin auton jousi, aivan piloille vääntynyt. Miten voi kala repiä niin kovaa että rengas pettää ja koukku irtoaa...?

 

Rengas otti ja petti, koukku ja kala pääsi irti.



Perjantain ajelimme ristiin rastiin eteläistä Vuohijärveä. Syöttiä oli taas todella paljon kaiussa ja ihan sama minnepäin meni, syöttiparvet olivat läsnä. Perjantain aikana tartutimme kymmenkunta alamittaa, mutta yhtään suurempaa ei käynyt pyydyksiin.

Lauantaina herätys olikin jo viiden maissa ja suuntasimme Orilammen majalle aamupalalle hyvissä ajoin. Tosin jouduimme odottelemaan melko pitkään ennenkuin se oli valmis, mutta kannatti. Majan aamupala on vertaansa vailla, suosittelen!

Vesille päästiin noin puoli yhdekäsn aikaan. Syönti tuntui heti aamusta olevan huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä. Vedimme pitkän päivän aina iltaan, puoli yhdeksään saakka, ennenkuin nostimme kamat ylös ja suuntasimme mökille.

Lohen uistelun lomassa on aikaa kuvailla.

Päivän aikana saatiin yli 20 tärppiä, suurin osa kuitenkin melko pieniä lohia. Suurin lohi oli 55cm, joka sekin muiden joukossa pääsi luonnollisesti jatkamaan kasvuaan.

Illan aikana jo hetkellisesti luulimme tartuttaneen kunnon lohen kun plaanarista lähti reippaammin, mutta tapsi meni melkein heti poikki. Noin puoli minuuttia edellisestä ja tällä kertaa lähti takilan alimmasta oikein räikän pärinän kera. Pasi väsytteli "painavaa kalaa" ja kuinka ollakaan kun saimme kalan pintaan, oli kyseessä reilun kokoinen luupää eli hauki. Tapsi oli lähes samassa kunnossa kuin edellinenkin ja oli ihme että se kesti hauen leuoissa niinkin pitkään. Ei siis mittalohta vieläkään.

Yritimme aivan iltaan saakka, mutta mitallista ei tavoitettu.

Sunnuntai aamuna joukkoon liittyi vielä Saamattomat ykkösen kippari, Keijo. Keke saapui mökille hieman ennen kahdeksaa herättäen edellisillasta väsyneen miehistön. Aamukahvia hörppiessä totesimme että on melko mielenkiintoinen keli, kun sumu oli sitä luokkaa että veneen keulasta ei paljon pidemmälle nähnyt. Ja edellisenä päivänä saimme väistellä verkkoja ihan tosissaan. Tuulesta ei ollut tietoakaan ja ilmakin oli vielä todella viileä, joten sumu ei heti hälvenisi. Niinpä vaan tutka päälle ja sen turvin varovasti vesille.

Yllätys oli suuri, kun tutka heijasti jopa verkon poijut niin selvästi että pystyimme sen avulla väistelemään verkkoja. Näkyipä tutkassa muitakin veneitä, jotka ajoivat meidän rinnalla melko lähellä, mutta mitään ei näkynyt tai kuulunut, kun yritti sivulle päin katsoa, niin sankka sumu oli.

Kun saavuimme sovitulle aloituspaikalle, alkoi Pasi ja Jytä laskemaan vieheitä veteen. Pasi sai ensimmäisenä uloimmaisen plaanari laskettua ja alkoi valmistella seuraavaa viehettä veteen, kun alkoi narina targassa olevasta vavasta. Keijo otti kepin käteen ja veti kalaa kohti venettä. Hetken päästä kuitenkin kuului ne sanat, joita ei toivo ikinä tässä kohtaa kuulevan, kala irti. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.

Tällä välin Jytä oli saanut laitettua ensimmäisen plaanarivavan paikoilleen ja alkoi säätämään toisen vavan syöttiä Keijon kanssa, kun taas alkoi narina targasta. Kysyin että mikäs tuo narina on, johon kolme miestä takanani vastasi että lasketaan vehkeitä. Samalla sekunnilla lähti sitten oikein kunnolla plaanari taaksepäin ja kala oli ilmassa, jolloin kaverit totesivat lähes yhteen ääneen, "Hei, kala kiinni!".

Jytä alkoi väsytellä ja nyt todettiin heti ensi metreistä alkaen että kyseessä on reilusti mittakala, elkeet olivat sitä luokkaa. Kala tuli kuitenkin yllättävän helposti veneen perään, josta se otti vielä komeat loikat aivan moottorikaivon tuntumassa. Tämän jälkeen armoa ei enää tunnettu vaan Jytä veti kalan pintaan, josta Keijo haavi kalan laidan paremmalle puolelle. Tässä kohtaa olimme kalastaneet noin 15min ja veneen lattialla sätki 66cm:n pituinen ja 3kg:n painoinen lohi. Jytän "kornerista" lähti, tästä oli hyvä jatkaa.



Keijo ja lohi.

 

Lohella oli aamupala kesken kun se pullautti veneen lattialle tällaisia suustaan.

 Sumu oli kuitenkin niin sakea, että emme päässeet kovin helposti takaisin samoille mestoille vaan jouduimme ajelemaan "suoraan" eteenpäin ja väistelemään verkkoja ja muita veneitä. Parin tunnin kuluttua alkoi aurinko lämmittää sen verran, että sumu vihdoin hälveni ja näkyväisyys oli taas normaali. Täytyy sanoa että tällä kertaa oli tutkasta todellista apua ja ilman sitä olisimme olleet nesteessä.




Lowrance LRA1800 tutka pelasti tämän aamupäivän.

 

Vetäminen lopetettiin sunnuntaina jo hyvissä ajoin puoli kahden maissa, koska piti vene nostaa ylös ja allekirjoittaneen piti hakea poika mummolasta ja ajaa vielä kotiin Nurmijärvelle.

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut viikonloppu todella mahtavassa säässä hyvin ystävien kera! Palataan asiaan Elovedon tunnelmissa.