Yövesi treffit

Lähdettiin Peten kanssa Yövesi treffeille kokeilemaan, jos vaikka vesien viilennettyä lohi olisi otillaan.

Lähdimme matkaan jo lauantaina, jolloin ajoimme Mäntyharjulle mökille saunomaan. Siinä illalla saunottiin ja tehtiin suunnitelmia seuraavaa päivää varten.

Aamulla oli aikainen herätys, olihan startti jo kahdeksalta Ristiinan laiturista. Jostain syystä olimme kuitenkin melkein myöhässä ja vene saatiin veteen viittä vaille kahdeksan. Siinä sitten laitettiin vielä vehkeitä kuntoon, kun muut jo starttasivat. Siinä hötäkässä kelluntapuvun vetoketjukin sanoi sopimuksen irti ja oltiin pelkän tarranauhan varassa.

Noin vartin päästä pääsimme matkaan ja suuntasimme Salonselälle, jossa aloimme laskea rakseja pyyntiin. Pete tiputti toisne puolen ja allekirjoittanut toisen. Keli oli erinomainen ja ajoittain oli niin kuuma että piti oikein tiputtaa kelluntahaalari vyötäisille.

Päivän aikana kuulumisia vaihdettiin muutaman veneen kesken ja kaikkialta kuului sama hiljaisuus. Ei nykyn nykyä. Usitelimme Salonselkään ja käenniemenselkää ristiin rastiin vaan ei kuulunut narinaa. Puolen päivän jälkeen näyttöön ilmestyi hyvät parvet ja jäimme alueelle pyörimään. Noin Kahden maissa minun puolen plaanari alkoi peruuttaa ja räikkä päästi äänet pihalle.

Pete otti sivutönkön pois tieltä ja minä aloin kelaamaan kalaa ylös. Kesken väsytyksen ja sisäänkelauksen toisen puolen takila niiasi muutamaan otteeseen, tuplatärppi! Päätettiin nostaa ensimmäinen ylös, kun se oli jo sopvasti lähellä venettä aivan pinnassa. Pete haavi kalan kyytiin, ja samalla kun oli tarkoitus alkaa ottamaan toista ylös, siima löystyi ja kala irti. Nopeasti vehkeet takaisin vetoon ja vene ympäri. Vielä oli muutama tunti peliaikaa, joten into oli kova. Olihan muista veneistä saatujen tietojen mukaan ollut melko hiljaista kalojen suhteen, joten odotukset oli korkealla. Vaan eipä lähtenyt enää uudestaan vaikka näytöt pysyivät ottipaikalla hyvinä koko ajan. Puoli neljän maissa nostettiin vehkeet ylös ja siirryttiin rantaan, jossa totesimme että jäätiin juuri palkintopallin ulkopuolelle neljänneksi noin 2,5kg kalalla. Voittajalla oli komea noin 4kg lohi, joten ei ollut epäselvää treffien voitosta. Hauskaa oli ja tähän oli hyvä päättää kausi 2012.

Treffien kalat ja meidän venekunta vasemmalla.

Doradon pulpetin muokkausta

Kaiku/plotteri -yhdistelmän vaihto tuli ajankohtaiseksi ja uusi yhdistelmä oli luonnollisesti edeltäjäänsä isompi joka suhteessa. Silver Doradon pulpetti on tehtaalta lähtiessä erittäin kaarevapintainen ja tämän vuoksi siihen on hakala kiinnittää tukevasti mitään.

En myöskään halunnut uhrata ns. pöytäpinta-alaa pulpetin takaa, koska säilytystilat veneessä on aina kortilla. Näin ollen suunnittelin pienen lisäosan Doradon pulpettiin, josta seuraavassa lyhyt selostus.

Ensimmäisenä oli pulpetin suojaus ja sen jälkeen aaltopahvista ja kuumaliimasta sopivan muotin teko. Muotin suojasin pakkausteipillä, koska siitä laminaatti irtoaa helposti kuivuttuaan.

Seuraavaksi oli vuorossa laminointi. Matoksi valitsin ohutta 100 grammaista lasikuitumattoa, jotta sain sen taipumaan jyrkkiin kulmiin.

Kun kerroksia oli riittävästi, ei muuta kuin odottelemaan laminaatin kuivumista. Kuitenkin ennen irroitusta on tärkeää laittaa pintaan ensimmäinen kerros lasikuitukittiä, muussa tapauksessa laminaatti voi vääntyä väärään asentoon kun kitti kuivaa ja samalla kutistuu.

Lopullinen pinta saatiin aikaiseksi hienon muovikitin, rankan hiomisen ja valkoisen maalin avulla. Ennen maalausta oli vielä reunojen leikkaus ja siloitus sekä testisovitus. Tässä valmis kappale ruuvattuna pulpettiin kiinni.

Toiseen kulmaan tehtiin samalla paikka juomatölkille, jos vaikka kipparin suuta alkaa kuivaa. Sama edestä kuskin penkilät kuvattuna.

Ahvenanmaan reissu 2012

Edellisvuoden reissun jälkeen sovittiin melko nopeaan Suppalan Markon kanssa että ensi vuonna tullaan uudestaan. Reissu ajoitettiin niin että päästiin vetämään muutama treenipäivä ennen kisoja sekä kisojen jälkeen oli vielä muutama päivä aikaa uistella ennen paluumatkaa.

Reissu alkoi todella hyvissä merkeissä kun muutaman tunnin uistelun jälkeen plaanari alkoi pakittaa ja räikkä parkaisi sen merkiksi että kala on kiinni. Nopeasti muutama vapa pois tieltä ja aloin väsyttää kalaa. Eikä aikaakaan kun allekirjoittaneen ensimmäinen yli kympin lohi oli veneen lattialla. uskomattoman hieno fiilis ja kyllä jännitti loppuun saakka ettei vaan irtoa tai sotke itseään mihinkään.

Allekirjoittaneen ensimmäinen yli kympin merilohi.
Paino 10,5kg.

Loppupäivä menikin nopeasti saatua kalaa ihmetellessä ja tapahtumaa muistellessa.

Seuraavana päivänä oli paluun arkeen edessä ja päivä meni ilman sen ihmeellisimpiä tapahtumia, ellei merilokin väsytystä lasketa sellaiseksi. Pysähtyipä pikkulintukin lepäämään meidän veneeseen keskellä avomerta, oli ilmeisen rankka matka takana.

Väsynyt matkaaja keskellä merta.

Kolmas ja viimeinen harjoituspäivä olis itten taas huomattavasti vilkkaampi. Meillä oli kaksi tapahtumaa, ensimmäinen oli +6kg kala ja vehkeitä ylösnostettaessa lähti pinnasta hieman yli kympin kala, joka sekin saatiin kyytiin. Näin ollen odotukset seuraavan päivän kisaa varten olivat erittäin korkealla.

Ensimmäinen kisapäivä meni meiltä hieman penkin alle, emmekä saaneet kontaktia kaloihin kovasta yrityksestä huolimatta.

Toisen päivän aamuna, hetken vieheiden laskun jälkeen, alkoi toiseksi uloin plaanari narista hiljakseen. Kala kiinni! Tartuin nopeasti vapaan ja kala vedettiin norjalaistyyliin veneeseen, eikä ruualla alettu tässä kohtaa leikkimään, olihan kisa vielä täysin auki.

Mutta kuten niin monesti ennenkin merilohen uistelussa, sitä tärppiä saa odottaa. Niin tälläkin kertaa, emmekän päässeet enää puntarille kisan aikana.

Kisan jälkeisenä päivänä keli oli mitä mainioin ja suuntasimme hieman toisaalle, kuin aikaisempina päivinä. Aamusta ei tuullut lainkaan ja aurinko paistoi pilvettämältä taivaalta.



Aamusta oli lähes pläkä keli.

    

Hento sumu häivytti horisontin rajaa.

Iltapäivästä keli senkuin kirkastui entisestään.

 

Ahvenanmerta parhaimmillaan.

Iltapäivällä alkoi luomi painaa sen verran että päätin mennä kabiinin puolelle päikkäreille. Sen että olin päässyt uneen kiinni kun Kippari huutaa että "Tomppa, sulla on kala kiinni!" Sillä sekunnilla ylös ja takakannelle tarkistamaan tilanne. Räikkä huusi kuin viimeistä päivää ja nyt kuulosti siltä oli hieman isompi kala kiinni. Putsasimme perän tyhjäksi ja aloin väsyttämään kalaa.

Ensin tuntui että painoa on melkoisen paljon, mutta silti kala tuli kohtuu helposti parinkymmenen metrin päähän veneestä. Mutta sitten se teki stopin. Ei liikkunut senttiäkään lähemmäs. Sen sijaan se päätti vetää poikittain ensi toiselle puolelle ja sitten toiselle, onneksi kippari oli kokenut kaveri ja pystyi pitämään veneen ohjauksella kalan pois muista plaanareista.

Jouduimme tiputtamaan vauhtia, kun muuten ei meinannut tulla yhtään lähemmäs. Kaksin käsin sai vapaa pumpata ja puoli kierrosta sai siimaa sisälle samalla. Reilu 20 minuuttia oli kulunut ja kala alkoi olla näköetäisyyden päässä, mutta erittäin hyvissä voimissa vielä. Tässä kohtaa näimme että nyt on hieman reilumpi lohi kyseessä. Kala kuitenkin päätti vettä vielä sivulle ja yritti jopa ohi veneestä, mutta tällä kertaa me vedimme pidemmän korren ja saimmekin kalan veneen vierelle. EIkä aikaakaan kun haavi heilahti onnistuneesti ja kala oli pussin pohjalla. Kahteen mieheen kammettiin kala ja haavi veneeseen. Tuossa kohtaa oli sen verran adrenaliinia veressä ja lihakset hapoilla että oli pakko istahtaa hetkeksi ja rauhoittua, sekä tietysti huolehtia nestetasapainosta tuollaisen urheilusuorituksen jälkeen.

Kalan painoksi saatiin 15,1kg, joten siinä tuli kertaheitolla uusi enkilökohtainen ennätyskala väsyteltyä. Tässä muutama kuva kyseisestä kalasta.

Pitkän ja vaiheen rikkaan väsytyksen jälkeen kala kyydissä.

Henkilökohtainen ennätyslohi, 15.1kg.

Tähän olikin hieno lopettaa Ahvenanmaan reissu. Kokonaissaalis oli noin 50kg lohta, joten tyytyväinen pitää olla. Elämyksiä tuli tällä reissulla roppakaupalla lisää.