Tämän seurauksena aloin etsiä uuttaa kylmälaukkua, mutta hämmästykseni sain huomata ettei sopivan mallista ja kokoista laukkua löytynytkään markkinoilta. Säilytän laukkua kabiinissa keskikäytävällä, jolloin se asettaa laukun pituudelle ja leveydelle omat mittansa. Laukku tulisi olla riittävän pitkä, jotta yli metrinen kala mahtuu kokonaisena sinne.
Niinpä päätin tehdä sopivan laukun itse. Materiaalit tulisivat koostumaan eristelevystä, muovilevystä, lasikuidusta sekä muista tarvikkeista kuten saranat, kahvat, saumausaineet yms.
Laukun runko koostuu 50mm Finnfoam levystä. Laukun ulkomitat ovat 120x45x45cm. Tämä on lähes maksimikoko, joka mahtuu Silverin WA Eaglen keskikäyvätälle. Laukku toimii samalla "pöytänä" makuupaikkojen välissä.
Seuraavaksi liimasin palat yhteen uretaanivaahdolla ja tiivistin kaikki saumat. Koska uretaanivaahto kestää kuivua jonkin aikaa, on levyt hyvä varmistaa isoilla ruuveilla. Sauman kuivuttua ruuvit voidaan poistaa turhana painona. Pistoolilla levitettäessä uretaanivaahto ei turpoa niin paljon kuin normipullostaa pursotettaessa.
Kun saumat olivat kuivuneet, irroitin ruuvit ja täytin niiden reijät uretaanivaahdolla.
Seuraavaksi pyöristin laukun kaikki nurkat hiomalla, jotta laukun käsittely olisi helpompaa. Lisäksi paksun lasikuitumaton laminoiminen on helpompaa, kun nurkat on pyöristetty.
Finnfoam ei suoraan kestä polyesterihartsia, joten suojasin pinnan ensin pakkausteipillä ja sen jälkeen maalarinteipillä. Näin Finnfoam ei pääse sulamaan alta pois laminointivaiheessa ja maalarinteippi varmistaa hartsin ja lasikuidun tarttuvuuden pintaan kiinni.
Ulkokuoren päätin tehdä lasikuidusta sen kestävyyden ja helpon työstettävyyden ansiosta. Materiaaleina toimi 300g/m2 lasikuitumatto ja polyesterihartsi. Tässä olisi voinut käyttää myös epoksihartsia, jolloin ei olisi tarvittu finnfoamin teippausta. Mutta koska epoksihartsi on tähtitieteellisen kallista verrattuna perinteiseen polyesterihartsiin, päätin teipata laukun ja käyttää polyesterihartsia. Lisäksi tallissa sattui olemaan hartsit valmiina edellisen projektin jäljiltä.
Laminointi tapahtui kahdessa vaiheessa, jossa ensimmäisenä oli pohjan ja kylkien laminointi noin puoleen väliin saakka.
Kun laminaatti oli pintakuiva, käännettiin laukku oikein päin ja laminointia jatkettiin, jotta kannen ja laukun väliin jäävä osuus saatiin myös lasikuidun peittoon.
Kun hartsi oli kuivunut riittävän pitkään, kittasin laminoidun pinnan lasikutukitillä ja hion sen tasaiseksi.
Lasikuitukitin jälkeen laitoin vielä muovikittiä, jotta sain suurimmat virheet pinnasta pois.
Seuraavaksi leikkasin sisustan ylimääräiset lasikuitureunat pois.
Kun itse laukun runko oli pinnoitusta vaille, aloin työstää laukun kantta. Tein sille samat temput kuin itse rungolle. Kansi samasta 50mm Finnfoam levystä leikattuna ja muotoiltuna.
Kanteen laitoin muutaman lisäkerroksen kuitua, jotta sitä voi tarvittaessa käyttää vaikka penkkinä. Teippasin kannen kiinni itse laukkuun, jotta kuivuessaan se ei lähde menemään mutkalle vaan on mahdollisimman suora.
Pinta viimiesteltiin lasikuitu- ja muovikitillä ennen maalausta.
Laukun sisäpuolen materiaaliksi valitsin 2mm polyeteenilevyn, koska se on elintarvikekelpoista, edullista ja helppoa työstää. Siitä sahasin sopivan kokoiset palat, jotka karhensin takapuolelta 40 hiomapaperilla.
Polyeteenin karhennus on tärkeä vaihe, koska polyeteeni on niin liukaspintainen ja "rasvainen" että siihen ei varsinaisesti tartu mitkään liimat. Karhennettuna SikaFlex -221 tarttuu sen verran hyvin että pitää levyt kiinni seinämissä. SikaFlex -221 soveltuu myös hetkelliseen elintarvikesäilytykseen, joten sekin puoli on kunnossa.
Kaikki levyjen saumat tiivistin Slopuksi ikaflexillä. Näin sisäkuoresta tuli tiivis kotelo, joka on helppo pitää puhtoisena. Vedenpoistoputki olisi vielä tarkoitus lisätä jossakin kohtaa laukun pohjalle.
Lopuksi laukun ulkopinta viimeisteltiin topcoatilla. Topcoat on helppo keino saada lasikuitua suojaava pinta, joka myös kestää käyttöä sekä on helppo pitää puhtaana.
.
Topcoatin levitin vaahtomuovitelalla, jolloin pinta muistuttaa erehdyttävästi esim. Igloon pintaa.
Viimeisenä laukkuun kiiinitettiin saranat, kannen sulkimet, kantokahvat sekä kannentiivisteet. Igloolla on saatavilla kaikki nämä varaosina, mutta hinnat on melko kovat kun vertaa että esim. samanlaiset rosterisaranat merkittömänä Motonetista saa alle puoleen hintaan. Kanteen tuli paikat myös parille juomatölkille. Näin ollen nyt myös kabiinissakin voi nauttia virvokkeita ilman että tarvitsee pelätä tölkin nurin menoa.
Summa summarum, aikaa laukun tekemiseen alusta loppuun meni noin kahden viikon arki-illat, tosin kalenteriaikaa meni paljon enemmän, kun odottelin laminaatin kuivumista kaikessa rauhassa. Tällainen projekti on muutenkin mitä parhainta tekemistä pimeille talvi-illoille. Jos pintaa ei olisi hierottu noin paljon, olisi laukku valmistunut parissa illassa.
Hintaa laukun tarvikkeille kertyi noin 100-150 euroa kaikkine tarpeineen. Ihan tarkkaa summaa en osaa sanoa, kun esim. lasikuitumatot, hartsit ja kitit olivat jo ennestään valmiina, toisesta projektista yli jääneitä. Omalle työlle en myöskään laske hintaa vaan se menee harrastamisen piikkiin. Mutta ehkä se tärkein pointti että kyllä itse tehdyllekin kylmälaukulle hintaa tulee, mutta toisaalta nyt on just sen kokoinen laukku, jota kaipasin, joten ei tarvita muuta kuin täytettä sen sisälle. Toivottavasti Ahvenanmeri tarjoilee sen verran elämyksiä että päästään kokeilemaan laukkua tositoimissa.
