Kesälomailua ja kalastusta

Vaikeaa, todella vaikeaa. Siinä kiteytettynä tämän kesäloman lohen uistelureissut. En muista onko koskaan aikaisemmin ollut tällaista kesää, aurinko paistoi lähes koko viisi viikkoa putkeen ja pintaveden lämmöt nousivat Saimaan isoilla selillä yli 27 asteeseen. Monta päivää mentiin niin, ettei tuulen virettäkään ollut havaittavissa. Tuolloin oli melkoisen kuuma, kun veneen lämpömittari näytti samaan aikaan +36 astetta.

Selkävesi melkoisen lämpöisenä.

 

Kalassa tuli kuitenkin käytyä, pääosin Yövedellä. Tulipahan myös ennätys laitettua uusiksi, nimittäin tyhjän vetäminen ilman mittakalaa. Kaiken kaikkiaan loman aikana 62h vetoa peräjälkeen ilman mitallista lohta. Tuona aikana kaksi kertaa oli mittakala veneen perässä noin 5 metrin päässä, josta päätti potkaista/hyppiä itsensä irti ennen haavimista. Tuo vaikutti jo siltä että Ahti olisi suututettu. Toivottavasti ei sentään...

Kaikuja oli todella hyvin paikka paikoin, ja vaikka kuinka yritti ajaa muikkuparvia edestä ja takaa, ylhäältä ja alhaalta ja välillä sivultakin, niin ei vaan lähtenyt.

Kalasoppaa

Välillä tuli takilasta 18 metristä 35cm alamittaista lohta, jonka jälkeen laskettiin kamoja reilusti +20 metriin.

Syvältä yritetään, slide diver ja 4 vapaa takilassa.

Loppulomasta kelit alkoi vihdoin vaihtumaan, kun yöllä lämpötila laski jo alle 20 asteen. Taisipa olla muutama pilvinenkin päivä mukana.

Harvinainen, pilvinen, päivä.

 

Viimeinen lomapäivä alkoi pilvisessä, mutta lämpöisessä säässä. Noin puolen päivän jälkeen pilvet väistyivät ja vaihteeksi aurinko paistoi oikein kunnolla.

Viimeistä lomapäivää viedään.

 

Uisteltiin juuri alueen etelärajaa kohti, kun toiseksi sisin plaanari lähti vauhdilla taaksepäin ja Penni ilmoitti kyseessä olevan sporttinen lohi, joka vei siimaa ulos. Ei muuta kuin keppi käteen ja väsyttämään.

Oliko sitten Pennin räikän pärinä, joka rikkoi hiljaisuuden vai allekirjoittaneeen tömistely takakannella, mutta 10kk tytär heräsi kesken päiväunien kabiinista ja siinä sitä olikin tunnelmaa, kun tytär parkuu kabiinissa ja lohi vie siimaan niin että Pennikin parkuu.

Oliko räikän pärinä vai jano, mikä herätti.

 

Kala osottautui melko virkeäksi kaveriksi ja ehkä siinä oli hieman jännitystä ilmassa johtuen noista edellisistä karkuutuksista että kala otettiin melko rauhallisin ottein ylös. Eikä aikaakaan kun haavi heilahti ja lohi oli laidan paremmalla puolella. Saatiinhan sinne savustuspönttöön laitettavaa. Samalla koko loman tyhjänvetäminen unohtui hetkessä ja mieli oli taas korkealla, niin se vaan menee.

Kesäloman päätöskala.

 

Koska lohen jahtaaminen oli melko nihkeää, niin tuli kesän aikana mökki rannassa heitettyä virveliä ja ongittua pitkästä aikaa. Lahnaparvet rantautuivat aina keskipäivän aikaan noin 20cm veteen laiturin viereen, josta niitä oli kiva yrittää mato-ongella. Tosin on melko haastavan oloista kun tonkivat pohjaa ilman että juurikaan kiinnostuvat syötistä. Tätä yksilöä onnistuttiin kuitenkin huijaamaan.

Lahnaa ongella.

Summa summarum. Yhteensä 67h lohenuistelua, jonka aikana kävi 26kpl alle 50cm lohta. Tämän lisäksi pari 58cm ja yksi 55cm. Kaksi kertaa muutaman metrin päästä veneestä karkuutettiin yli 60cm lohi.

Nyt odotellaan rauhassa vesien viilenemistä ennenkuin lähdetään lohen perään uudestaan. Ehkäpä lähempänä Elovetoa sitten seuraavan kerran vesille.

Lokit olivat ainoita, jotka seurasi meitä.

Tihvetin kuhakuninkuus Saamattomat 2:lle

Vuotuinen Tihvetjärvellä kisattava kuhakunkku kilpailu käytiin tänä vuonna poikkeuksellisen myöhäiseen ajankohtaan eli vasta Heinä- Elokuun vaihteessa. Kyseessähän on alunperin parin kaveriporukan kesken järjestetyistä kuhakisoista lähtenyt tapahtuma, josta sitten on kehkeytynyt vuotuinen kutsukilpailu tyyppinen spektaakkeli, joka kerää niin veneitä kuin hangaround jäseniäkin melkoisesti. Kisojen luonnetta kuvaa hyvin se että puheet kisoista alkaa jo aikaisin talvella.

Tänä vuonna kolmepäiväiseen kisaan osallistui 7 venekuntaa ja kaiken kaikkiaan kisakeskuksessa oli noin kolmekymmentä kalastuksesta kiinnostunutta jäsentä. Voittajaa odotti kasa riihikuivaa käteistä, iso pokaali ja erillinen kiertopalkinto sekä kasa erilaisia tavarapalkintoja.

Pokaalit neljälle ensimmäiselle.

Kisat alkoi perjantaina yhteisellä kipparikokouksella, jossa lohisopan syömisen ohella käytiin kisan säännöt ja alamitat läpi. Tänä vuonna kuhan kisamittaa nostettiin muutamalla sentillä ollen 45cm. Ahvenelle alamitta oli 28cm ja hauen osalta sovittiin että alle kympin haukia ei rantaan tuoda.

Klo 18.00 moottorit starttasivat ja venekunnat suuntasivat vesille. Kisa-aikaa oli aina klo 24.00 saakka, joten tiedossa oli että viimeinen tunti on ratkaisevassa roolissa kalojen suhteen. Olihan helteet lämmittäneet vedet aivan huippulukemiin, lähemmäs 28 astetta.

Saamattomat 2 osallistui kokoonpanolla, jossa allekirjoittaneen lisäksi oli Jytä ja Vesa. Pasi ei tällä kertaa ollut meidän veneessä, vaan kipparoi omaan venettään, oman miehistän kanssa. Vesa hoiti meillä komentokeskusta eli veneen ohjausta ja allekirjoittanut yhdessä Jytän kanssa hääräsi takakannella.

Alku ilta menikin haukia irroitellessa. Melko tasan klo 23.00 saatiin ensimmäinen kuha, joka painoi 2.23kg ja heti perään hieman pienempi 1.8kg kuha. Mieli oli korkealla kun heti oli pari mittakalaa tuoda puntarille. Tosin leuka loksahti rannassa, kun nähtiin kilpailevan venekunnan 5.4kg kuha, joka oli komea ilmestys! Kala oli tullut samaan aikaan ja samasta paikasta kuin meidänkin kalat, vierekkäin väsyteltiin. Näin ollen olimme toisena aloituspäivän jälkeen.

Syöttiä tuntui olevan melko hyvin kaiussa.

Auringon laskun jälkeen on lupa odottaa kuha tärppejä.

Auringonlasku Mercuryn kyljessä.

Lauantaina vesille lähdettiin heti aamusta klo 6.00. Sovimme että klo 9.00 on yhteinen aamupala kisakeskuksessa, joten käydään vaan tekemässä lyhyt aamupisto kuhapaikoille. Tässä kohtaa emme tavoittaneet kuhaa ja kun Pasi puolestaan toi aamupistolta puntarille pari noin kakkosen kuhaa, ja ne kun lisättiin heidän edellisenä iltana saamiin kaloihin, muuttui tilanne niin, että putosimme tässä vaiheessa kolmanneksi. Tiesimme että tilanne tulee vielä muuttumaan moneen otteeseen.

Olimme jo perjantaina Jytän kanssa spekuloineet että jos tuodaan 12kg kuhaa puntarille, on ykköspaikka meidän. Näin ollen olimme edelleen tavoitteessamme. Tärkein etappi eli lauantai päivä oli nyt edessä. Puhuimme etukäteen että se joka keskellä päivää tavoittaa kuhat, on vahvoilla, koska illalla niitä tulee joka veneeseen. Niinpä päätimme suunnata järven eteläpäähän sen sijaan että menisimme ajamaan karusellia muiden kanssa pohjoispäähän.

Päätös osottautui päivän mittaan loistavaksi. Noin kahden maissa alkoi plaanari peruuttaa todella varovasti ja räikästä kuului varova naks-naks-naks ääni. Varoen kelattiin kala kyytiin ja pikainen punnitus, noin 2.7kg. Vene ympäri ja samalle paikalle takaisin. Eikä aikaakaan, kun taas sama narina kuului Pennistä. Nyt noin 1.5kg kuha kyytiin.

Olimme taas sopineet että klo 16.00 on yhteisruokailu rannassa, joten jännitystä oli ilmassa, kun päästiin välipunnitukseen. Kisaa tähän saakka johtanut Sonni ei saanut yhtään kuhaa, eikä myöskään Pasi, joten otimme selkeästi piikkipaikan haltuun.

Ruokailun jälkeen suuntasimme samalle paikalle ja uskoimme siihen että se antaa myös iltasyönnin aikaan kalaa. Ilmanpaineet olivat melkoisessa nousussa koko päivän ja syönnistä oli odotettavissa hyvää. Eipä aikaakaan kun lähti ja lujaa! Ensin toiseksi uloin plaanari peruutti todella kovaa. Tärppi oli kuin isompikin lohi. Heti perään vireinen plaanari lähti ja yhtä lujaa. Siinä sitä hetken aikaan ihmeteltiin kun molemmat räikät laulaa hoosiannaa. Ensimmäinen kala näyttäytyi nopeasti ja todettii että hauki, toinen puolestaan juroi tasaisesti syvälle. Niinpä keskityimme jälkimmäiseen vapaan täysillä ja toivoimme että siellä olisi monsterikuha. Tosin jokainen jo aavisteli että haukihan se siellä räikkää huudattaa.

Hetken väsytyksen jälkeen noin viiden kilon hauki oli veneen vierellä ja sai vapauden. Sen jälkeen Vesa alkoi väsyttää toista kalaa, joka oli roikkunut koko ajan targassa olleessa vavassa. Siinä menikin aikaa, koska koukut oli kalan ulkopuolelta kiinni ja kalalla ei ollut mitään haluja tulla lähemmäs. Noin puolen tunnin väsytyksen jälkeen reilu vitosen hauki oli täysissä voimissa veneen vierellä ja lähti vedet lentäen syvyyksiin, kun koukut irroitettiin. Olipa hauella myös merimetso vaappu toisellakin puolella ulkoa päin kiinni, joten saatii yksi vaappu tästä hommasta muistoksi. Tässä kaikessa paloi kuitenkin paljon kallista kuhan kalastuaikaa ja nyt olikin kiire takaisin mestoille.
 

Vesalla elämän kalan väsytys käynnissä.

Heti paikalle päästyämme peruutti plaanari jälleen lupaavasti. Tällä kertaa kyseessä 2.11kg kuha. Taas paketti ympäri ja samalle paikalle. Yksi plaanari jäi hieman taakse, mutta mitään narinaa ei tällä kertaa kuulunut. Päätimme kuitenkin tarkistaa ettei ollut roskaa ja siellähän roikkui noin kilon painoinen mittakuha. Tässä kohtaa kello oli noin yhdeksän ja odotimme vielä varsinaista iltasyöntiä auringonlaskun jälkeen. Toisin kävi, syönti loppui noin puoli kymmenen ja sen jälkeen tuli harvakseltaan haukia, mutta ei muuta.

Iltasyönnin odottelua.

 

Iltajuonnin aloittelua.

 

Takilavavat saivat tänä vuonna olla melko rauhassa.

 

Tässä kohtaa alkoi armoton laskeminen että paljonko muut tarvitsevat kalaa, jos aikovat ottaa piikkipaikan haltuun. Ei muuta kuin rantaan ja punnitukseen. Meillä oli yhteensä 11.32kg kuhaa kun laskettiin sekä perjantain että lauantain kalat, joten kovin kaukana 12kg tavoitteesta ei enää oltu. Seuraavana oli Sonni, joka oli iltasyönnillä saanut kaloja sen verran että olivat 1.81kg meidän perässä. Käytännössä siis yksi kala.

Sunnuntai aamu sarasti ja oli aika lähteä viimeiseen kisapäivään. Klo 6.00 vene irtosi laiturista ja kuhajahti alkoi taas. Kisa loppui tänä vuonna jo klo 11.00, koska mökki piti luovuttaa. Aamun tunnit olivat todella pitkiä, kun ei kuhasta ollut tietoakaan. Muutama alamittainen hauki kävi pelottelemassa, mutta ei muuta mainittavaa. Sama syömishaluttomuus oli muillakin venekunnilla, joten näin ollen lauantain tulokset jäivät lopullisiksi ja Saamattomat 2 korjasi kuhakunkun voiton jo kolmannen kerran kilpailun historiassa.

Sunnuntai aamu valkeni peilityynessä kelissä.

Lauantain hurja syönti ei jatkunut enää sunnuntaina.

Kaikki venekunnat saivat kaloja puntarille ja nähtiinpä pari ahventakin, vaikka alamitta oli 28cm. Suurin Ahven oli reilu 1.5kg. Kuhaa tuli yhteensä yli 32 kiloa, joten melkoinen parannus edellisiin vuosiin verrattuna. Huolestuttavaa tulevaisuuden kannalta oli se että meidän venekunnalla ei ollut ainuttakaan alamitta kuhaa. Positiivista puolestaan se että kuhan keskikoko oli todella hyvän kokoista että isojakin kuhia kisoissa nähtiin. Kauden etukäteen tärkein kisa hoidettiin siis kunnialla kotiin :)

Saamattomat 2 pokaalien ja palkintojen kera!