tiistai 14. kesäkuuta 2016

Paluu kivelle - Åland 2016, Part III

Kahden kisoissa vietetyn tuulipäivän jälkeen oli aika pistää homma taas takaisin raitelleen. Palattiin perus tekemiseen sekä hieman tyynenpiin keleihin ja ne on tunnetusti sopineet meille huomattavan paljon paremmin. Silloin me saadaan salakat uimaan lohia houkuttelevalla tavalla.

Niinpä maanantai aamuna suuntasimme veneen keulan kohti solojeevaa ja reilussa puolessa tunnissa oltiin pelipaikoilla.

Keli on hieno, aurinko paistoi, pieni tuulen vire ja edellisten päivien vanha maininki. Svedun tarkkaan opetetut täyt uimaan ja odottamaan. Tunti siitä kun kamat oli alhaalla, lähti Pasin puolen toiseksi sisin plaanari peruuttamaan ja pitkästä aikaa päästiin kertomaan kanssa veneilijöille VHF:n kautta että Saamattomat 2:lla oli kala kiinni.

Nopea tilanteen tarkistus ja kala vaikutti samaa koko luokkaa olevalta kuin kaikki tähän asti olleet eli noin kympin kalasta puhuttiin tuossa kohtaa. Pete ohjasi venettä, Pasi kepitti kalaa ja allekirjoittanut odotti haavimista. Päätettiin vieläpä olla nostamatta takiloita, jotta ei tarvitsisi taas laittaa niin montaa täkyä aurinkoon kuivumaan turhaa, kun just saatiin ne veteen.


Ja hienostihan se päättyi kun Pasi veti lohen venee vierelle takilansiimoja hipoen ja siihen päättyi sen lohen matka. Seuraavaksi se pääsi pönökuvaan ja narun jatkoksi.


Loppupäivä ote hieman herpaantui ja lähdimme meille hyvin epätyypilliseen tapaan matkauisteluun Märketille, jossa ei ollut mitään järkeä. Olisi vaan pitänyt uskoa paikkaan, koska iltapäivällä kun uusi syöntihetki tuli, kuului Solojevalta lohta nousevan. Niinpä nostimme kamat hyvissä ajoin ja suuntasimme saunan lämmitykseen.

Tiistaina 7.6. uusi aamu koitti ja keli oli taas kerran mitä hienoin. Aamulla mietimme tarkkaan paikkaa, mihin mennä. Oli selvää että kisojen aikana menneet nousutaparvet oli jo ohittaneet meidän kalapaikat, joten oli tyydyttävä syönnöskalojen etsintään. Päädyimme tuttuun ja turvalliseen 47:aan, tosin vieheiden lasku aloitettiin jo hyvissä ajoin 200m käyrältä kun valuttiin "alaspäin". 47:lle päästyämme huomasimme kaiussa pitkästä aikaa kunnon syöttiparvia ja paikka oli selvä, tässä pyöritään tämä päivä.

Pete alkoi kiertää 47:aan ympäri ämpäri samalla kun allekirjoittanut meni ansaituille päiväunille. Plotteriin piirtyi lähes täydellinen neliapila, kunnes juuri ennen apilan sulkeutumista lähti kuskin puolen alimmasta takilasta ja lujaa. Siinä salakka sai kyytiä oikein todenteolla ja onnistuipa lohi nappaamaan ylempänä oleva takilan siiman ja sisimmän plaanari mukaansa tuossa alkuvedossa.

Pasi ja Pete alkoi siivoamaan sivutönkköjä, slaikkareita ja takilavapoja pois tieltä, koska soppa oli jo muutenkin valmis. Nyt keskityttiin siihen että saadaan kala kyytiin. Tässä kohtaa olimme melko varmoja että kyse on hieman vauraammasta kalasta.

Nopeasti kala tuli katse etäisyydelle, mutta muut siimat pistivät sen verran hanttiin että lopputaistelu vei hieman aikaa ja vaati melkoista akrobatiaa moottorikaivosta suoritetulle haavimiselle. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja komea lohi pötkötti taas lattialla.

Loppupäivä ihmeteltiin pelastuhelikoptereiden pörräystä, kun troolilla oli sattunut sydänkohtaustapaus ja sairaanhoitajia kuljetettiin laivalle ja potilasta mantereelle.


Keskiviikkona 8.6 oli tuulipäivä ja se vietettiin hyvässä seurassa muiden saamattomien tiimin jäsenten kesken käymällä pitsalla ja olusella Maarianhaminassa, ilta saunottiin ja pelattiin korttia. S2 muuten vei ykkösen porukkaa kuin tiskirättiä huutopussissa :)




Torstaina 9.6 tuuli aamusta, tosin ennuste lupasi iltaan kohden heikkenevää tuulta. Kaikilla poltteli rannassa päästä vesille. Hätäsimmät lähtivätkin jo aamupäivällä, osa puolen päivän jälkeen ja me odottelimme aina alku iltaan saakka. Tosi asia on että lohen kalastaminen on kuitenkin aina ajoittamista. Millään muulla ei ole merkitystä kuin oikealla ajoituksella, pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Jos viehe ei osu lohen eteen, ei räikätkään pärise.


Lähdimme alku illasta vesille ja suuntasimme Gisslanin eteläpuolelle. Edellisenä päivänä olimme kuulleet paikalliselta että Lågskärin kohdalla oli ollut iso parvi tulossa. Karttaa ja keliä tutkiessamme päädyimme siihen että parvi olisi nyt juuri menossa Gisslanin kohdalla. Pääsimme 200m käyrällä ja aloimme laskemaan vieheitä. Noin tunti ehdittiin kurvailla kun lähti ensimmäinen plaanarista. VK:n levyn takaa, pienellä painolla ja Svedun salakalla maustettuna toimi tälläkin kertaa.

Pitemmittä puheitta Pete väänsi kalan kyytiin, veret pois ja pakkaseen. Siinä on hymy herkässä kun pitelee lohta hyppysissä.

Kala oli selvä nousukala, joten olimme parven kohdalla. Äkkiä vene ympäri ja samalle alueelle takaisin. Ensimmäinen yliajo ei tuottanut tulosta mutta toisella kertaa ehdin juuri sanoa Pasille että teeppä nyt viimeiset mielikuva harjoitukset kun kohta pääset väsyttämään. En ehtinyt lopettaa lausetta kun Pasin puolen Penn parkaisi ilmoille sellaiset soundit ettei jäänyt epäselvää, mikä vie syöttiä.

Pasi otti vavan käteen ja alkoi kiskoa lohta venettä kohti. Hetki tästä ja allekirjoittaneen puolen Penni aloittaa vastaavanlaisen pärinän. 


Nopea tilanneanalyysi ja todettiin että antaa mennä, kelassa riittää piuhaa, onhan uudet Penn 330:t käytössä tätä reissua varten. Otetaan rauhassa yksi kerrallaan.

Pasi väänsi upean hopeakyljen kyytiin ja nousukala tämäkin, joten homma alkoi varmistua että aika, paikka ja syötti kohtasi lohiparven.



Kolmas kala oli ehtinyt viedä siimaa jonkin verran ja taas kerran sotkea muita vermeitä mukaan, kun aloin kelaamaan sitä sisäänpäin.

Lopullinen vääntö käytiin noin 2 metriä veneestä kun lohi päätti alkaa uimaan poikittain ja sukellella takilan siimoja mukaan. Nyt kostautui oikein todenteolla se että emme putsanneet perää. Lopulta kala saatiin kyytiin ja mukana oli usemapi siima. Taisi olla kaikki takilat siimat ylhäällä ja toiselta puolelta neljä plaanari siimaa.

Tässä kohtaa tunnelma oli kuitenkin aivan huipussaa, olihan 2,5h iltapisto ollut aivan täydellinen. Kelikin alkoi taas pikku hiljaa nousta, joten päätimme nostaa loputkin kamata ylös ja suunnata takaisin laituriin kalojen kanssa. 






Perjantaina 10.6 oli meidän reissun viimeinen kalastuspäivä, mutta tuuli oli taas sitä luokkaa että vaikeaa tulisi olemaan. Pete kärsi sen verran jo kisaväsymystä ja flunssaa että päätti jäädä rantaan kokkailemaan ja lepäilemään. Sitkeästi suuntasimme Pasin kanssa eilisille paikoille, olihan oletus että tuuli oli pitänyt kalat melko lailla paikoillaan yön ajan.

Niinhän siinä kävi että kun tuuli oli taas 10m/s, emme saaneet kontaktia loheen. Sen sijaan tätä reissua varten koottu uusi tiimi Saamattomat xXx veti kolme kalaa Gisslanin kohdalta eli siellä ne lohet edelleen odottivat ottajaansa.


Me kuitenkin luovutimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja päätimme lähteä nostamaan venettä ylös ja tiedustelemaan aikaistettua kotiinlähtöä, joka saatiin järjestymään Turkkusen kautta.

Ensi vuodelle pitää keksi jotain uutta noille keleille kun tuuli nousee sen yli 6-7m/s jotta ne ei menisi meidän osalta tyhjän vetämiseksi. Tässä onkin jo kaikenlaisia virityksiä suunnitteilla, joten katsotaan taas ensi vuonna miten äijien käy.

Summa summarum, kalaa tuli kivasti. Tuulta oli paljon monena päivänä. Yhtään isoa ei sattunut kohdalle, mutta kaksi tuplatärppiä ja yksi neloistärppi pistää suun hymyyn väkisinkin. Over and out, Thank you Åland!

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Paluu kivelle - Åland 2016, Part II

Jos tämän vuoden ahvenanmaan ensimmäinen kisapäivä alkoi meidän osalta hienosti ja lupaili tiukkaa vääntöä kärkisijoista, oli kaksi seuraavaa päivää enemmän kuin pettymyksiä täynnä.


Ensimmäisen päivän illalla jo katsottiin tuuliennusteita tulevien päivien osalta ja mietittiin miten saadaan homma vietyä läpi, kun tuulet olivat 12-16 m/s välillä ennusteista riippuen.


Aamulla mentiin kisakeskukseen ja vaikka keli oli todella kova, päätti jury että kisaa jatketaan. Ei muuta kuin prikat taulusta mukaan ja vesille. Keli oli todella kova. Myötäiseen lähdettiin tiputtamaan pyyntöjä veteen. Nopeus vaihteli 3-5km/h välillä aivan satunnaisesti ja välillä salakat lensivät aallon harjalta aallon pohjalle, kun sopivasti sattui isompi aalto viemään venettä vauhdilla eteenpäin.


Päätimme laittaa vaan puolikkaan setin alas ja hieman tunnustella keliä että miten siinä pystyisi kalastamaan. Ensimmäinen käännös sivuvastaiseen/vastaiseen ja saimme vastauksen sillä sekunnilla, kun suurin osa pikkukelkoista oli ilmassa ja siimat yhdessä nipussa.


Melko nopeaan todettiin kelin olevan meille liikaa, kun ei veneessä ollut peltejä lainkaan ja isotkin kelkat roikkuivat tukevasti tallin seinällä Nurmijärvellä. Aloimme kelata kamoja sisään samalla kun allekirjoittanut yritti joten kuten pitää vauhtia ja suuntaa yllä, jotta edes muutama vieheistä olisi kalastanut.


Lopulta sekä vasemman että oikean puolen kelkat sotkeutuivat jo toisiinsa ja veneen perässä oli kunnon nippu siimaa, plaanareita, painoja ja salakoita yhdessä. Paketti pisti niin kovin vastaan ettei se kelaamalla tullut ylös ja toisaalta oli jo pelko että jos siimat menee vaikka potkuriin tuossa hässäkässä, niin siinähän sitä ollaan tuuliajolla tuossa kelissä. Ei auttanut muu kuin ajella hissukseen kohti rantaa kamat alhaalla. Siinä oli vavat ja siimat kovilla, mutta niin vain Big Gamet ja Ugly Stikit kesti ilman minkäänlaisia vaurioita, vaikka välillä vavat oli aivan kaksinkerroin. Kun päästiin lähemmäs satamaan, alkoi saari antaa sen verran suojaa tuulelta että aallotki pienenivät noin 2m korkuisiksi ja oli hieman helpompi alkaa setviä siimasoppaa ja kelata loppuja vehkeitä ylös. Ei muuta kuin prikka rantaan ja toinen kisapäivä oli meidän osalta kirjaimellisesti paketissa. Hetki tuon jälkeen kisa keskeytettiin virallisesti.


Kisaa yritettiin jatkaa pariin otteeseen ja kävimme kisakeskuksessa tarkastamassa virallisen tuuliennusteen ja tilanteen, mutta tuulet eivät ottaneet hellittääkseen. Lopulta iltapäivällä tuli tieto että kisa oli toisen päivän osalta siinä.


Tuuli tyyntyi illalla niin hyvin että sunnuntaina oli vain maininki jäljellä kun aamuvarhaisella suunnattiin kohti solojevan keppiä. Vielä oli taistelutahtoa jäljellä, edellispäivän kelistä huolimatta. tosin viimeisen kisapäivän ennuste lupasi nousevaa keliä, joten teidossa oli että meidän aika olisi aamupäivä saada kalakontaktit. Meillä kun normaalisti kalantulo vähenee merkittävästi kun tuuli ylittää 7-8m/s, pitäisi varmaan siirtyä isompaan veneeseen tai vaikka pelteihin :)


Ensimmäinen tunti ehdittiin vetää salakoita perässä, kun räikkä rääkäisi merkiksi että lohi oli napannut viimeisen ateriansa. Pasi kelasi kalan veneen laidalle, josta allekirjoittanut haavi sen narun jatkoksi. Valitettavasti koko oli samaa luokkaa aikaisempien kanssa, joten näitä tarvittaisi todella paljon lisää, jotta kärkeen olisi asiaa.


Melko nopeaan keli alkoi taas voimistua, ja niin siinä taas kerran kävi että meidän räikät olivat hiljaa kun viereisessä Hillon veneessä nostettiin lohta kaksin käsin kyytiin. Alueella siis oltiin, mutta ei vaan onnistunut tuossa röykytyksessä enää. puolen päivän maissa keli oli sitä luokkaa että päätettiin lähteä etelän suuntaan, myötäiseen valumaan.

Matka oli pitkä ja siihen mahtui ylä- ja alamäkiä mukaan. Viimenään päästiin Gisslanin kupeelle, jossa kerättiin kamat ylös. Gisslanilta lähdettiin ajamaan kohti kisakeskusta ja noin vartin ajon jälkeen perämiehet olivat kohtuu märissä oloissa, kun vettä lensi takakannelle koko ajan. Samalla mieleeni tuli ajatus että jossakin veneen boksissa olisi 90-luvun luottopeltejä, eli vanhoja Norther Kingejä. Nopea tiedustelu perämiehille antoi selvän tuloksen että jatketaan vetoa peltien kanssa. Pete yritti jotain mutista märistä vaatteista, mutta Pasi kuittasi tilanteen sillä että olihan kabiinissa kuivat pöksyt, jotka voisi laittaa jalkaan, jos märkä ei tunnu mukavalta. Märillä kuitenkin mentiin kisa loppuun.


Lohia ei enää tavoitettu, joten kisat jäi meidän osalta vaisuiksi. Sunnuntaina saatiin siis yksi kala puntariin, mutta ei se riittänyt mihinkään, kun voittajat toivat samaan aikaan kymmenkunta vastaavaa. Hyvä aloitus kisassa mureni kuin tuhka tuleen, kyllä harmitti. Eihän se auta kun koittaa miettiä mitä tehdä toisin ensi kerralla ja yrittää uudestaan.



sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Paluu kivelle - Åland 2016, Part I

Ahvenanmaa tarjoaa vetouistelijalle elämyksiä jos jonkinlaisia. Aina kun on vieheet vedessä, on mahdollisuus saada se ennätyskohi. Tänä vuonna tuo piti hyvin paikkansa kun useampi yli 20kg ylitys kuului ahvenanmaalta ja nostettiin sieltä suurin koskaan uisteltu merilohi joka painoi lähes 25kg. Lähietäisyydeltä nähtynä tuo kyseinen lohi oli aivan valtava mörkö!

Meillä lähtö oli illalla toukokuun viimeisenä päivänä. Tällä kertaa mukaan tuli ainoastaan Team Ruoto, koska muuta Saamattomat tulivat vasta parin päivän päästä jälkitoimituksella.

Aamulla oltiin ajoissa perillä ja tällä kertaa majoituspaikkana parina ensimmäisenä iltana toimi käringsundin leirintäalue, josta olimme vuokranneet yhden mökin.

Ruoto oli hankkinut eväät valmiiksi, joten säästimme aikaa kun ei tarvinnut lähteä ensimmäisenä ruokakauppaan, niinpä veneet vesille ja kalaan.


Suuntasimme sandgrundenin edustalle satasen penkkaan ja aloimme laskemaan vieheitä. Keli oli mitä mainioin, ei tuullut lainkaan ja aurinko alkoi juuri paistaa.

Sain ensimmäisen salakan uimaan, vavan targaan ja aloin laittamaan seuraavaa salakkaa, kun ensimmäinen lähti ja lujaa. Eihän siinä, 3min kalastusta ja kala kiinni, apina lähti tällä reissulla nopeasti.


Ja mikä parasta heti pääsi kokeilemaan uusia vehkeitä. Kelana oli Penn 330GTI ja vapana uusi Ugly Stik Gold Tuff ja siitä se vankempi versio.

Melko nopeasti kala oli veneen kyljen vieressä josta Pasi suoritti varman haavimisen ja ensimmäinen lohi makasi veneen takakannella. Kympin lappu.

Työkalut eli kela ja vapa toimi loistavasti, samoin kuski ja haavimies, ainoastaan melkoinen univaje rokotti tunnelmaa, koska suuret riemunkiljahdukset vaihtuivat rauhallisiin kättelyihin ja onnen toivotuksiin.


Hetken päästä veneitä alkoi ilmestyä vesille enemmänkin, myös VHF:ssä kuului kaloja tulevan melko tasaiseen tahtiin. Iltapäivällä syönti loppui ja tuli useamman tunnin mittainen rado hiljaisuus.

Päivä ehti kääntyä jo iltaan, kun päätimme kokeilla hieman syvempää vettä. 50-100m vedessä oli niin paljon veneitä että ei mikään ihme jos siinä Lohi jo hermostuu kun vieheitä välkkyy joka puolella. 

Niinpä suuntasimme 150 metrin veteen ja ei mennyt aikaakaan kun kuskin puolen ylin takila niiasi kerran kunnolla ja siimaa lähti kelalta hyvää vauhtia.


Jytä ei päässyt tällä kertaa matkaan mukaan johtuen työkiireistä, joten otimme varamiespalvelusta tutun ja turvallisen Peten tilalle.

Petellä ensimmäinen reissu merelle ja heti joutui töihin. Pete ehti pitää keppiä muutaman sekunnin kädessä kun targasta alkoi Pennin valitus ja Svedun salakkaa vietiin armottomasti. Siispä Pasikin joutui duuniin.

Pete ja Pasi väsyttelivät rinta rinnan kaloja ja ei aikaakaan kun ensimmäinen oli haavimisetäisyydellä. Sehän tarkoitti sitä että allekirjoittanutkin joutui töihin. Haavi veteen ja lohi veneeseen. Pappi ja kala pois haavista. Samaan aikaan Pasi veti puoli väkisin lohen veneen rinnalle, joten haavi uudestaan veteen ja lohi veneeseen.

Siinä ne nyt olivat kuin kaksoset veneen lattialla ja nyt lähti hieman riemun kiljahduksiakin. Olihan tämä myös Peten ensimmäinen merilohi.

Ensimmäinen päivä paketissa ja kolme kalaa veneessä oli aika suunnata kohti majapaikkaa. lohien pettureina toimivat VK:n huput väreissä lapinkulta ja klunssila. Yhdessä oli vielä VK:n levy tekemässä arsyttäviä liikkeitä. Syötteinä toimivat isot Svedun salakat. Kilpailuja silmällä pitäen saatiin hyvää infoa kaloista, syvyyksistä, vieheistä ja paikoista.

Perjantaina suunnattiin kokonaan uuteen paikkaan, myös syvemmille vesille. Keli oli edellisen päivän toisinto, samoin kaloja kuului VHF:stä tasaiseen tahtiin, mutta meillä saatiin rauhassa nauttia merellisestä ilmastosta, tehdä ruokaa ja kelata univelkoja kiinni.

Illalla tehtiin vielä some tiedustelu ja sen kautta saatiin vahvistusta kalojen liikkeistä päivän aikana. Niinpä seuraavan päivän kisojen aloituspaikka alkoi vahvistua.

Oli siis perjantai aamu ja TrollingTreff 2016 -kisojen ensimmäinen kisapäivä. veneitä oli mukavasti kisoissa ja kilpailupaikkana toimi Käringsundin resortti, josta oli yhteislähtö.

Otimme suunnaksi 200 m käyrän ja tietyn kiintopisteen sen kohdalta. Salakat saatiin uimaan hienossa auringon paisteessa ja melko tyynessä kelissä.


Noin kaksi tuntia oli kisaa takana kun saimme kontaktin kalaan. Uloimmainen plaanari alkoi pakittaa rauhalliseen tahtiin. Muutama sekunti tuosta alkoi kahden viereisen kelan räikät päristä ja niistäkin lähti siimaa ulos.

Siinä hetki tilannetta kummasteltuamme päädyimme siihen että kala ui sivuttain ja vei kahden muun siimat mennessään. oli siis tiedossa hikinen väsytys, kun on kaksi muutakin plaanaria samassa sopassa.

Otin ensimmäisen vavan käteen ja samalla neljäskin plaanari alkoi peruuttaa samalta puolelta. Ainoa ajatus tuolla hetkellä oli että tässä tulisi kuuma.

Vavan päässä tuntui vastusta jonkun verran mutta silti melko helposti kala tuli veneen vierelle, josta se päätyi haaviin kahden muun siiman kera.

Kun Pasi ja Pete alkoi ottaa kalaa haavista, aloin kelaamaan toista siimoista ja tunsin kuinka kala potki toisessa päässä. Hetkinen tämähän olikin tupltärppi alunperin.

Hetken päästä hopeakylki vilkkui veneen vieressä ja haavi oli onneksi vapaana seuraava yritystä varten. jälleen lohi veneeseen yhden toisen siiman kera.

Taas sama tilanne, haavauksen mukana tuli lohi ja siima, jonka päässä oli uusi kala. Jestas elämän ensimmäinen triplatärppi oli tosiasia.

Edellinen lohi ja ristissä olevat siimat aiheuttivat sen verta hommaa että ainoa vaihtoehto oli ottaa siimasta käsin kiinni samalla kun Pasi alkoi jo virittää Polsteekin tekemää koukkua valmiiseen mittaan.

Hetken päästä sain vedettyä kalan veneen perän kohdalle, josta Pasi vanhan lohensoutajan ottein koukkasi lohen veneen lattialle kahden muun lohen seuraksi. Tässä kohtaa pääsi huuto ja hyppiminen alkoi.

Hetken tilannetta juhlittuamme aloimme siivoamaan tätä hässäkkää, koska olimme selvästi pelipaikoilla. Aloin vielä vetämään viimeistä siimaa sisään veneeseen, kun sielläkin tuntui olevan kala kiinni.






Jumalauta, neloistärppi pari tuntia kisan aloituksesta, nyt oltiin hyvässä vauhdissa.

Nyt tuntui jopa olevan hieman enemmän vastusta, tosin sormisiimmoilla mentiin tämänkin kohdalta koska takakansi oli täynnä lohta, siimaa, painoja ja plaanareita.

Sain lohen näkyviin ensimmäisen kerran kun se päätti sukeltaa syvään ja kovaa. Siinä kohtaa siima pureutui sormiin kiinni ja leikkasi jokaiseen sormeen kunnon vekit.

Silmää räpäyttämättä Pete ojensi lohen väsytyshanskat, jotka puin verta vuotaviin sormiin. Näissä oli kunnon kumiset näppylät, joilla sain mräsät siimasta todella pitävän otteen. Niinpä aivan väkisin kala pintaan ja venee vierelle, josta Pasi taas koukkasi kalan kyytiin. Tällä kertaa lohella oli pituutta reilusti vaan kovin oli laihassa kunnossa. Normaalisti tuon pituinen lohi olisi painanut noin 13-14kg, mutta nyt paino oli vain 10kg.

Joka tapauksessa kisa avattiin neljällä lohella, jotka painoivat 6-10kg ja sillä irtosi ensimmäisen päivän jälkeen 6. sija. Ei muuta kuin kämpille saunomaan ja punomaan juonia seuraavaa päivää varten.