Paluu kivelle - Åland 2016, Part II

Jos tämän vuoden ahvenanmaan ensimmäinen kisapäivä alkoi meidän osalta hienosti ja lupaili tiukkaa vääntöä kärkisijoista, oli kaksi seuraavaa päivää enemmän kuin pettymyksiä täynnä.


Ensimmäisen päivän illalla jo katsottiin tuuliennusteita tulevien päivien osalta ja mietittiin miten saadaan homma vietyä läpi, kun tuulet olivat 12-16 m/s välillä ennusteista riippuen.


Aamulla mentiin kisakeskukseen ja vaikka keli oli todella kova, päätti jury että kisaa jatketaan. Ei muuta kuin prikat taulusta mukaan ja vesille. Keli oli todella kova. Myötäiseen lähdettiin tiputtamaan pyyntöjä veteen. Nopeus vaihteli 3-5km/h välillä aivan satunnaisesti ja välillä salakat lensivät aallon harjalta aallon pohjalle, kun sopivasti sattui isompi aalto viemään venettä vauhdilla eteenpäin.


Päätimme laittaa vaan puolikkaan setin alas ja hieman tunnustella keliä että miten siinä pystyisi kalastamaan. Ensimmäinen käännös sivuvastaiseen/vastaiseen ja saimme vastauksen sillä sekunnilla, kun suurin osa pikkukelkoista oli ilmassa ja siimat yhdessä nipussa.


Melko nopeaan todettiin kelin olevan meille liikaa, kun ei veneessä ollut peltejä lainkaan ja isotkin kelkat roikkuivat tukevasti tallin seinällä Nurmijärvellä. Aloimme kelata kamoja sisään samalla kun allekirjoittanut yritti joten kuten pitää vauhtia ja suuntaa yllä, jotta edes muutama vieheistä olisi kalastanut.


Lopulta sekä vasemman että oikean puolen kelkat sotkeutuivat jo toisiinsa ja veneen perässä oli kunnon nippu siimaa, plaanareita, painoja ja salakoita yhdessä. Paketti pisti niin kovin vastaan ettei se kelaamalla tullut ylös ja toisaalta oli jo pelko että jos siimat menee vaikka potkuriin tuossa hässäkässä, niin siinähän sitä ollaan tuuliajolla tuossa kelissä. Ei auttanut muu kuin ajella hissukseen kohti rantaa kamat alhaalla. Siinä oli vavat ja siimat kovilla, mutta niin vain Big Gamet ja Ugly Stikit kesti ilman minkäänlaisia vaurioita, vaikka välillä vavat oli aivan kaksinkerroin. Kun päästiin lähemmäs satamaan, alkoi saari antaa sen verran suojaa tuulelta että aallotki pienenivät noin 2m korkuisiksi ja oli hieman helpompi alkaa setviä siimasoppaa ja kelata loppuja vehkeitä ylös. Ei muuta kuin prikka rantaan ja toinen kisapäivä oli meidän osalta kirjaimellisesti paketissa. Hetki tuon jälkeen kisa keskeytettiin virallisesti.


Kisaa yritettiin jatkaa pariin otteeseen ja kävimme kisakeskuksessa tarkastamassa virallisen tuuliennusteen ja tilanteen, mutta tuulet eivät ottaneet hellittääkseen. Lopulta iltapäivällä tuli tieto että kisa oli toisen päivän osalta siinä.


Tuuli tyyntyi illalla niin hyvin että sunnuntaina oli vain maininki jäljellä kun aamuvarhaisella suunnattiin kohti solojevan keppiä. Vielä oli taistelutahtoa jäljellä, edellispäivän kelistä huolimatta. tosin viimeisen kisapäivän ennuste lupasi nousevaa keliä, joten teidossa oli että meidän aika olisi aamupäivä saada kalakontaktit. Meillä kun normaalisti kalantulo vähenee merkittävästi kun tuuli ylittää 7-8m/s, pitäisi varmaan siirtyä isompaan veneeseen tai vaikka pelteihin :)


Ensimmäinen tunti ehdittiin vetää salakoita perässä, kun räikkä rääkäisi merkiksi että lohi oli napannut viimeisen ateriansa. Pasi kelasi kalan veneen laidalle, josta allekirjoittanut haavi sen narun jatkoksi. Valitettavasti koko oli samaa luokkaa aikaisempien kanssa, joten näitä tarvittaisi todella paljon lisää, jotta kärkeen olisi asiaa.

Melko nopeaan keli alkoi taas voimistua, ja niin siinä taas kerran kävi että meidän räikät olivat hiljaa kun viereisessä Hillon veneessä nostettiin lohta kaksin käsin kyytiin. Alueella siis oltiin, mutta ei vaan onnistunut tuossa röykytyksessä enää. puolen päivän maissa keli oli sitä luokkaa että päätettiin lähteä etelän suuntaan, myötäiseen valumaan.

Matka oli pitkä ja siihen mahtui ylä- ja alamäkiä mukaan. Viimenään päästiin Gisslanin kupeelle, jossa kerättiin kamat ylös. Gisslanilta lähdettiin ajamaan kohti kisakeskusta ja noin vartin ajon jälkeen perämiehet olivat kohtuu märissä oloissa, kun vettä lensi takakannelle koko ajan. Samalla mieleeni tuli ajatus että jossakin veneen boksissa olisi 90-luvun luottopeltejä, eli vanhoja Norther Kingejä. Nopea tiedustelu perämiehille antoi selvän tuloksen että jatketaan vetoa peltien kanssa. Pete yritti jotain mutista märistä vaatteista, mutta Pasi kuittasi tilanteen sillä että olihan kabiinissa kuivat pöksyt, jotka voisi laittaa jalkaan, jos märkä ei tunnu mukavalta. Märillä kuitenkin mentiin kisa loppuun.

Lohia ei enää tavoitettu, joten kisat jäi meidän osalta vaisuiksi. Sunnuntaina saatiin siis yksi kala puntariin, mutta ei se riittänyt mihinkään, kun voittajat toivat samaan aikaan kymmenkunta vastaavaa. Hyvä aloitus kisassa mureni kuin tuhka tuleen, kyllä harmitti. Eihän se auta kun koittaa miettiä mitä tehdä toisin ensi kerralla ja yrittää uudestaan.