Ahvenanmaa kutsuu, osa I - Trollingträff 2015

Kalastuskamat - on, syötit - on, ruuat - on, rahapussi - on ja varapyöräkin on, ei muuta kuin nokka kohti olympiaterminaalia ja Ahvenanmaan reissu alkakoon.

 

Saamattomat 1 & Ruoto

Saamattomat 2

Menomatka oli sitä tuttua ja turvallista perussettiä, eli laivaan autot ja veneet sisälle, saunomaan ja pari olutta, sen jälkeen seisovaan pöytään syömään, pari olutta pubin puolella ja muutamaksi tunniksi nukkumaan. Tosin keli yltyi menomatkalla sen verran kovaksi ettei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Toiseksi kroppa kävi melkoisilla kierroksilla, olihan tätä reissua taas odotettu kuin kuuta nousevaa.

Alkuillasta, menomatkalla keli on vielä todella hieno.

Saavuimme perille keskiviikkona 3.6., mutta silloin keli on sen verran kova ettei vesille ollut kiirettä. Niinpä laitoimme veneen kaikessa rauhassa isku kuntoon ja valmistauduimme illan kipparikokoukseen. Kipparikokouksen suurin yllätys oli se, että kisa-alue oli laajennettu koko suomen aluevesirajoja koskevaksi, näin ollen lääniä riitti.

Kisat alkoi torstai aamuna klo 6.00 prikkojen haulla. Sen jälkeen merelle ja rensselit vetoon. Lähdimme hakemaan sitä isoa kalaa, koska se oli kisojen pääpalkinto. Vehkeet tiputettiin noin sadan metrin penkan kohdalta ja kun paketti oli alhaalla, suuntasimme kohti 47:aa. Olimme juuri saapumassa neljäseiskalle, kun sanoin että jos joku paikka ahvenanmaalla on tunnettu ison kalan paikka niin se on tässä.

Silmäluomia alkoi painaa sen verran että päätin mennä kabiinin puolelle maate. Noin 30s sen jälkeen kun pääsi pituelleni ehdin jo nukahtaa mutta heräsin välittömästi, kun takakannelta kuului huuto että "kala kiinni!" Mikään ei ole hienompaa kuin herätä Pennin sulo sointuun ja kun se on katkeamatonta rallatusta, voi huokaista helpotuksesta, eiköhän se apina tällä lähde.

1. kisapäivän keli oli upea!

Enpä olisi lähdöstä uskonut millainen taistelu on tulossa. Piuhaa meni pihalle tasaiseen tahtiin koko ajan, samalla kun Jytän kanssa aloimme putsaamaan tönkköjä ja takiloita pois tieltä. Etukäteen oli jo sovittu väsytysvuorot ja ensimmäinen oli allekirjoittaneen, joten ei muuta kuin ruma keppi käteen ja taisteluun. Siitä alkoikin sellainen vääntö että kalaa vedettiin sisään 30-50m, jonka jälkeen se vei melkein tuplaten siimaa ulos. Tätä leikkiä jatkui tunnin verran, jolloin pääsimme ensimmäisen kerran näkemään kalan.

Jossain kohtaa kala päätti alkaa uida vain poikittain veneen perällä, siinä sitä yritettiin kaikin keinoin pitää pois muista plaanareista ja vetää kohti venettä, mutta turhaan. Kalan kylki oli sen verran paksu että se kun oli poikittain, ei ollut toivoakaan vetää kalaa kohti, vaikka vauhdit oli aivan minimissä.

Pikku hiljaa metri metriltä kalaa saatiin pumpattua venettä kohti, mutta se ui syvällä, todella syvällä. Onneksi oli putsattu molemmat takilat ylös, koska muuten olisi ollut kaikki yhdessä nipussa. Välillä se yritti mennä veneen alle ja vapa oli aivan luokillaan tuossa kohtaa, jolloin oli pakko puristaa peukaloilla siimat kiinni ja vääntää se väkisin pois sieltä, samalla toivoen ettei pääte tehdä syöksyä siinä kohtaa, koska muuten siima voi pettään.

Viimenään kala alkoi lähestyä venettä ja aloimme valmistautua haavimiseen, vieläkin se pisti kaikin keinoin hanttiin. Mietsäkin vaihdettiin jo välillä kepin varressa, kun allekirjoittanut yritti alkaa haavimaan, mutta kala ei suostunut tulemaan riittävän lähelle, vaan veti taas sen tutun 15-20m siimaa pihalle. Ei kun ukot taas toisin päin ja väsyttämään. Sinnikkäästi puoli väkisin vedettynä kala saatiin haavimisetäisyydelle ja vedimme tällä kertaa pidemmän korren kalan päätyessä haaviin. Väsytyskellot pysäytettiin aikaan 1h 38min!!! Kyllä, tunti neljäkymmentä minuuttia.

Rääkin jälkeen.

Iloinen haavimies.

Saamattomat 2 & 16.48kg merilohi.

Kun kala oli veneessä tipahdin lattialle ja avasin pelastupuvun kaula-aukon, josta höyry sen kuin nousi. Tämä oli sitä urheilukalastusta parhaimmillaan. Aivan uskomaton fiilis, vaikkei juurikaan jaksanut tuossa kohtaa hyppiä ja riemuita. Joskus aikaisemmin olen ihmetellyt että miten väsytys voi kestää niin kauan, mutta näköjään se voi. Tämän kalan kanssa oli turha puhua kilo ja minuutti periaatteesta, joka kyllä yleensä on hyvin lähellä merilohen kohdalla.

Päiväkisan voitto plakaatti.

Kilpailun virallinen puntari näytti kalalle painoa 16,48 kg ja sillä irtosi ensimmäisen päivän päiväkisan voitto sekä johtajan keltainen lippu. Kisa alkoi hienommin, kuin uskalsimme toivoakaan. :)

Saatiin keltainen lippu toiseen kisapäivään lähdettäessä.

Toisena kilpailupäivänä päätimme suunnata pohjoiseen, koska usko oli kova että kalat olivat liikkeessä. Vesa ja Pete lähtivät mukaan haravoimaan aluetta kanssamme, eikä mennyt kauaakaan kamojen laskun jälkeen kun heillä oli kala kiinni. Tässä kohtaa uskoimme että paikka valinta osui kohdalleen, vaan kuinkas kävikään.

2. päivänä oli vaikea keli kalastaa.

Valitsemamme alue osoittauitui täysin vääräksi, kala ei ilmeisesti ollut liikkunut mihinkään, koska edellisen päivän paikalta nostettiin kalaan kaksin käsin. Iltapäivän aikaan kuulimme huhun että kilpailevassa venekunnassa olisi kahden kympin kala kyydissä. Punnituksessa saimme huomata että Ohran Villen venekunta kiilasi meidän ohi 17,6kg kalalla ja loppujen lopuksi vei koko kisan sillä. Onnea Villen venekunnalle!

1. päivän kaloja.

Kolmas ja viimeinen kisapäivä oli todella tuulinen, kävimme ulkona heti aamusta, mutta ei sinne oikeasti ollut asiaa kalastamaan mennä, sen verran kova keli oli. Muutaman tunnin kuluttua tulikin viesti että kilpailu on keskeytetty. Näin ollen edellisen päivän ison kala vei koko potin ja jäimme harmittavasti toiselle sijalle.

Kala matkalla puntariin.

Kaiken kaikkiaan jäi erittäin hyvä maku kilpailuista. Järjestelyt pelasi hienosti ja porukka oli mukavaa. Olihan tämä meidän venekunnan ensimmäinen kilpailu Ahvenanmaalla, joten todella tyytyväisiä ollaan toiseen sijaan, tässä kohtaa hopea ei ole häpeä :)

Tämäkin lohi oli evälaikattu.

Tämän vuoden Ahvenanmaan raportti tulee koostumaan useammasta osasta ja päivittelen niitä tässä kesän aikana,  kun tulee sadepäiviä ja ei pääse rakentamaan, joten kuten hollywoodissa on tapana sanoa "To be continued..."