Lohijahti 2013 trailer

Tässä on Saamattomien vuoden 2013 Ahvenanmaan reissun tulevan koko pitkän videon traileri, olkaa hyvät: 

Koko illan mittainen viihdepläjäys on tarkoitus saada editoitua ja kasattua ennen tämän vuoden Elovetoa, joka pidetään Syyskuun lopussa Vuohijärvellä.

Saamattomat 2 Ahvenanmaalla

Varasimme vuoden 2013 Ahvenanmaan reissun jo hyvissä ajoin edellisvuoden jälkeen jolloin päätimme että jätämme kisat väliin ja ajoitamme reissun hieman myöhäisempään ajankohtaan. Toiveissa oli että isot parvet olisivat tuolloin Ahvenanmaan kohdalla. Lopputulosten suhteen reissu oli napakymppi. Seuraavassa lyhyt yhteenveto sekä reissun kohokohdat.

Yhdeksästä päivästä Ahvenanmaalla pääsimme vesille seitsemänä. Vain kahtena päivänä oli sen verran kova tuuli (noin 14m/s) että päätimme olla rannassa keskittyen rentoutumiseen ja yhdessäoloon muiden samassa mökissä asustavien venekuntien kanssa.

Reissuun lähdettiin Torstaina 6.6. iltapäivän lautalla. Tällä kertaa valitsimme Silja viikkarin sijaan ja jälkeenpäin täytyy sanoa että vaihto kannatti. Seisovan pöydän antimet olivat jotain aivan toista luokkaa kuin viikkarin laivalla, jossa vaihtoehdot rajoittuivat lähinnä pekoniin ja nakkeihin.
 

Helsingin satamassa odotetaan laivaan menoa.

Perillä Maarianhaminassa oltiin noin aamu neljän aikoihin. Ensimmäisenä suunnattiin huoltoasemalle, tankattiin veneet sekä jerry kannut.

Aamu neljältä Maarianhaminan Teboililla.

Tämän jälkeen ajoimme Torpin satamaan, jossa vuorossa oli veneiden lasku. Torpin laiturista oli hyvin lyhyt matka mökille, joten kipparit ajoivat veneet ja ja muu ryhmä tuli autoilla tietä pitkin.

Perjantai aamu päivä kului nukkuessa, kaupassa käydessä sekä asettumalla mökkiin. Puolen päivän aikoihin päästiin jo laituriin saakka ja alettiin sitomaan tapseja. Olihan edellisiltä viikoilta kantautunut huhuja lukuisista kerroista kun siimat tai tapsit olivat pettäneet. Luotimme tapsisiimassa 0,60 vahvuuteen ja muuten 0,46 Big gameen sekä tietysti kamasanin koukkuihin.



Backebon laiturissa miehistö valmiina vesille.

Vesille päästiin ensimmäisen kerran iltapäivän puolella ja veto päätettiin aloittaa 100 metrin penkasta, josta lähdimme tiputtamaan vehkeitä myötäiseen.

Ensimmäinen kontakti loheen saatiin reilun neljän tunnin vedon jälkeen perjantai iltana kun toisen puolen toiseksi sisin plaanari lähti vauhdilla taaksepäin. Painoa oli 30g ja VK:n pikkulevy houkuttimenai. Hetken vääntämisen jälkeen 12,7kg lohi kyytiin kipparin väsytysvuorolla. Apina lähti siis melko nopeaan meidän venekunnalta, vaikkakin olimme viimeiset samassa mökissä olleista veneistä, jotka nostivat kalan kyytiin avauspäivänä. Mieli oli korkea perjantai iltana, vaikka väsymys painoi jokaista matkaajaa.

Apina lähti 12.7kg lohella.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme virtaa täynnä kohti lauantai päivää. Vaan kuinkas kävikään. Lauantai vedettiin tyhjää, ainoa tapahtuma oli reilu räikän pärinä, joka katkesi kesken muiden vapojen noston.  Näin ollen paluu lohen uistelun arkeen oli selvä ja väistämätön tosi asia.

Puitteet lohen uisteluun Ahvenanmerellä oli täydelliset.

Kolmas päivä alkoi hyvin, kun parin tunnin vedon jälkeen uloin plaanari alkoi hitaasti jätättää ja räikkä narisi tasaisesti. Putsasimme muutaman vavan tieltä pois ja aloitimme väsytyksen. Nyt oli Jytän vuoro olla vavan varressa. Hetken päästä 4,3kg lohi potki takakannella tuon taistelun lopputuloksena. Päivän tyhjän vetämisen jälkeen hymy nousi helposti kasvoille vaikka lohen koko olikin hieman pienempi kuin toivottiin.

Jytä väsytteli päivän alkajaisiksi 4.3kg, jota ilmeisesti hylje oli yrittänyt pyydystää aikaisemmin.

Päivä ehti jo kääntyä illaksi kunnes löysimme lämpöisemmän alueen noin 150m vedestä, jossa syöttiä oli hyvin näytöllä. Päätimme tehdä vielä viimeisen lenkin tuolla alueella ennen kuin nostaisimme vehkeet ylös ja suuntaisimme mökille saunomaan.

Auringon lasku Eckerön edustalla.

Hetki käännöksen jälkeen, tasan Klo 23.00 lähti toisen puolen takilasta sekä ylin että keskimmäinen täsmälleen samalla sekunnilla, siimaa pakeni hurjalla vauhdilla ja tuplatärppi oli tosi asia! Pari tuntia ennen tätä kävimme veneessä keskustelua tupla- ja triplatärpeistä, jotka olivat vielä kokematta… Tyhjensimme perän kokonaan ja aloimme väsyttää lohia. Ensimmäinen vapa ojennettiin väsytysvuorossa olleelle Pasille ja toisen otti Kippari. Kesken väsytyksen alkoi toisen puolen plaanari pakittaa ja räikkä huusi siinäkin. Triplatärppi! Väänsimme puoli väkisin ensimmäisen lohen veneen vierelle ja Jytä haavi 13,5kg lohen kyytiin. Tässä kohtaa kippari purki koko talven odotuksen lohen niskaan ja antoi tälle papituksen ”kuusaalaisittain”… Samaan aikaan toinen päätti niputtaa toisen puolen plaanareita yhteen ja teki nostoyrityksistä hieman haastavampia. Tässä kohtaa huomasimme että kyse onkin ”vain” tuplatärpistä. Pasi väsytti kalaa yhdessä Jytän avustaessa toisella vavalla, joka oli sotkeutunut todella hyvin.

Väsyttelimme toista lohta parin vavan avustuksella, kunnes saimme sen veneen vierelle. Haavi heilahti ja hetken päästä veneen lattialla makasi myös toinen lohi, tällä oli painoa 14,5kg. Riemu oli tässä kohtaa rajaton, olihan kyseessä ihka ensimmäinen tuplatärppi tämän kokoisten lohien kanssa ja kaiken kaikkiaan kolme kalaa kyydissä samana päivänä.

Isompi lohista kelpuutti 14cm salakan VK hupulla ja pienellä VK levyllä varustettuna kun taas pienempi lohi otti vapaasti hengittävään VK huppuun, jossa oli samanmoinen Ottotäyn salakka.

Päätimme nostaa loputkin vehkeet ylös ja suunnata rantaan, olihan jo puoliyö käsillä ja sen verran iso sotku veneen takakannella :)

Tuplatärpistä 14.5kg ja 13.5kg lohet kyytiin. 

 

Pasi väsytteli reissun suurimman lohen, 14.5kg.

Neljäs päivä vedettiin taas tyhjää, vaikka keli oli todella hieno ja näytöt oli kohdallaan luotaimessa. Viereiset veneet nostivat kalaa tasaisesti samalta alueelta ja vähän väliä VHF:ssä kuului ilmoituksia lohista. Välillä jopa näimme kuinka lohiparvi ajoi silakkaparvea takaa luotaimessa ja nosti parven aivan pintaan, jossa syönti tapahtui. Keli oli tuolloin lähes pläkä. Kovasta yrityksestä huolimatta meidän veneessä ei räikän pärinää kuultu tuona päivänä, vaikka plaanarit viilsivät silakkaparvien keskeltä.



Jälleen yksi hieno auringonlasku Eckerön edustalla.

Loppuillasta kuulapääkin ilmestyi samoille apajille, vaan eivät kelvanneet meidän salakka viritykset lohille tuona iltana. Puolen aikoihin mökille ajaessa saimme peräämme merivartioston veneen, joka näytti pysähtymisvaloa sandgrundenin kohdalla. Siinä ajoimme kylkikiinnitykseen ja Kippari pääsi puhaltamaan pilliin. Hetken jännityksen jälkeen puhalluttaja kysyi että onko mitään otettu, johon vastasimme yhteen ääneen että onhan tuossa just minttusnapsit vedetty, kun rantaan päin lähdettiin. Vartioston kaverit totesi että just jää alle rajan eli jos menette suorinta tietä rantaan, niin homma on ok. Eipä siinä muuta ollut mielessäkään kun mökille saunomaan ja nukkumaan.

Jo samana iltana teimme päätöksen meidän mökin muiden venekuntien kanssa että seuraavana päivänä suuntaisimme kauas pohjoiseen, aina Märketin majakalle saakka. Olihan sieltä kuulunut edellispäivinä melkoisia tarinoita lohipeijaisista, joita Ruotsalaiset olivat pitäneet.

Keskiviikkona aamulla lähdimme kolmen venekunnan voimin kohti Märketin majakkaa. Perille päästyämme seuraamme liittyi myös neljäs venekunta, joka oli lähtenyt matkaan jo aikaisemmin aamulla. Sovimme että vedämme kukin eri linjoja ja pidämme yhteyttä pitkin päivää, jotta saamme haravoitua aluetta ja kenties havaintoja lohesta. Aloitimme vehkeiden laskun 100m penkasta ja eikä aikaakaan kun kolmatta plaanaria laskiessa räikkä alkoi päristä. Hetkeen emme ymmärtäneet että kala oli kiinni vaan kumpikin takakannella olleista salakan virittäjistä luuli että toinen laskee plaanaria, ennenkuin molemmat, Kippari ja Jytä tuijottivat toisia ja totesivat yhteen ääneen ”kala kiinni!” Pasi pääsi huutamaan siis melko pian VHF:ään että ”Saamattomat 2 kala kiinni”, eikä aikaakaan kun veneessä oli 7,6kg lohi kyydissä. Lähetimme saman tien ottipisteen koordinaatit muille mukana olleille veneille, eikä aikaakaan kun sana levisi myös Ruotsalaisille, joita riitti lähes kahdenkymmenen veneen voimin samalle alueelle.

Meni jokunen tunti, ennen kuin alkoi tapahtua uudestaan. Tässä kohtaa Ruotsalaiset olivat jo luovuttaneet ja jäljellä oli enää neljä suomalais venettä. Päiväkin oli jo ehtinyt kääntyä illaksi ja oli aika laittaa nakit ja lihapiirakat grilliin kuumenemaan. Sitten se tapahtui… Räikkä alkoi huutaa kuin viimeistä päivää ja iso kala oli kiinni. Rulla huusi hoosiannaa ja piuhaa lähti kelalta uskomatonta vauhtia. Plaanari pakitti sellaista vauhtia että siinä vesi lensi! Yksi veto, hetken hiljaisuus, toinen veto, joka oli vieläpä ensimmäistä kovempi taas hetken hiljaisuus ja kolmas veto. Siimaa oli hetkessä 150m lisää ulkona. Jossain kohtaa tuntui että Penni hajoaa siihen paikkaan kun meno oli niin hurjaa. Hetki myöhemmin ja viereinen plaanari pakittaa myös, tällä kertaa  hieman rauhallisemmin kuin ensimmäinen. Tuplatärppi taas! Oli taas vaihteeksi Pasin väsytysvuoro, joten ei muuta kuin vavan varteen kiinni ja kalaa tunnustelemaan. Heti alkumetreiltä oli kokenut jokimies sitä mieltä että nyt on iso kiinni. Pasi on väsytellyt useammaan +15kg lohen ja nyt oli huomattavasti painavampi vastus. Samassa kala hyppää noin 200-250m päässä veneestä. Vaikea arvioida painoa tuolta etäisyydeltä vielä. Nostimme Jytän kanssa takilavapoja pois tieltä kun yhtä äkkiä Pasi sanoo että kala on irti ja siima on löysällä. Ei voi olla totta! Hetkeen emme sitä uskoneet vaan toivoimme että se ui kohti venettä, mutta melko nopeasti se oli tunnustettava että irti se on. Veneessä seurasi suuri hiljaisuus ja kirosanoja lenteli joka mieheltä. Vielä oli kuitenkin toinen kala kiinni, joten ei muuta kuin kippari vavan varteen ja kalaa väsyttämään. Vaikka kohta veneen lattialle mötkähtikin reilu 8kg lohi, ei tilannetta muuta mikään, se suuri pääsi karkuun. Muistona on vain tuo videolle tallentunut hurja lähtö, jota jatkui ja jatkui…Ei ollut sillä lohella meidän nimeä kyljessä.

Tilannetta ei yhtään helpottanut se että edellisinä päivinä oli nostettu 20kg molemmin puolta olevia kaloja sekä tästä kyseisestä paikasta että hieman etelämpää, näin ollen meidän mieliimme piirtyi kuva siitä kahdenkympin ylityksestä.

Laskimme vehkeet takaisin vetoon ja kaarsimme samalle pisteelle takaisin. Eikä aikaakaan kun toiseksi uloin plaanari pakittaa taas melkoisella vauhdilla. Jytän vuoro oli ottaa väsytysvapa käteen Kipparin siivotessa takiloita ylös. Menohaluja tuntui olevan melko lailla ja välillä oltiin lähellä ettei tullut kunnon nippua kun kala päätti ampua suoraan toiselle sivulle. Pasin nopeat reagoinnit ohjaukseen pelastivat meidän pariin otteeseen siimasotkuilta. Pitkän väännön jälkeen kala oli valmis haavittavaksi ja kyytiin nousi reilu 12kg lohi, jolla suomut oli tiukassa, eli ehta nousukala kyseessä. Valitettavasti igloo oli tässä kohtaa jo sen verran täysi kalasta että tältä juuri kyytiin nostetulta oli leikattava pää ja pyrstö irti, jotta se saatiin mahtumaan kylmään. Rantaan kun oli matkaa, eikä vielä ollut tarkoitus lopettaa.
 

Päivän isoin, 12.5kg merilohi, ennen pään ja pyrstön leikkausta.

Nostimme vehkeet ylös noin yhdeksän aikaa illalla ja lähdimme ajamaan kohti Eckeröä. Märketillä tuuli oli yltynyt päivän mittaan melkoisesti ja nostaessa oli jo läikkää ihan sopivasti, aaltokin oli jo mennyt rikki jonkin aikaa sitten. Gisslanille päin ajettaessa tuuli tyyntyi koko ajan ja Gisslanin kohdalla pääsimme ajamaan ihan pläkässä kelissä. Eckerön edustalla puolestaan oli taas jo hyvän kokoinen aalto, eli tuuli kääynti tuossa matkan varrella. Löysimmepä takaisin tulo matkalla Rysätkin Eckerön edustalta, joten sekin lisäsi taas toivoa lohista. Kyllä ne paikalliset melko hyvin tietää milloin kannattaa pyytää.

Märketin reissu oli joka tapauksessa aivan nappiveto. Neljän veneen yhteis saalis oli 7 seitsemän kalaa, yhteispainon ollessa hieman alta 70kg.
 

Siinä jää jo isompikin Igloo pieneksi, kun ajaa lohiparveen.

Torstai ja Perjantai vietettiin rannassa tuulta pidellessä. Parhaimmillaan puhalsin noin 14-16m/s ja aallon korkeudeksi mitattiin hieman yli 3 metriä, joten vesille ei ollut asiaa. Päivät meni hitaasti, kun koko ajan luettiin uusimpia tuuliennusteita ja yritettiin keksiä aktiviteetteja. Välillä pestiin veneitä, huollettiin vehkeitä ja kävipä jotkut uimassa meressäkin hävityn korttipelin vedonlyönnin tuloksena. Jotkut jo ehdotteli että muutetaan kotiinlähtö päivään ja yritetään saada lauttamatka vaihdettua. Ennusteet kuitenkin lupasivat hyvää keliä lauantaiksi ja kun lähtö oli vasta puolilta öin tuolloin, niin päätimme odottaa. Ja tällä kertaa odotus palkittiin.

Lauantaina suuntasimme Eckerön lähivesille Sandgrundenin edustalle. Tuuli oli kääntynyt etelän puoleiseksi, joten päätimme yrittää rantamatalasta noin 50 metrin vedestä. Mökkimme muut veneet ottivat hieman eri penkat meidän länsipuolelta. Näytöllä näkyi hyvin täkyä aika ajoin, mutta VHF:stä ei kuulunut mitään, vaikka veneitä oli kohtuullisesti vesillä. Tällä kertaa saimme nukkua ja grillata rauhassa ennen kuin Pennin räikkä lopetti hiljaisuuden niin ihanalla yksinuottisella mutta kuuluvalla pärinällä. Tällä kertaa lähti takilan ylimmästä, joka oli vapaasti hengittävä VK:n hupulla varustettu Ottotäky. Ajoipa merivartioston venekin meiudän siimojen päältä siinä samalla kun Pasi väsytteli lohta ja allekirjoittanut yhdessä Jytän kanssa nosti muita vehkeitä pois tieltä. Tälläkin kalalla oli virtaa ja sen saimme todeta kun useammaan kerran lähti vielä veneen viereltä melkoisella vauhdilla keräten erinäisen määrän muita vehkeitä nippuun. Välillä käytiin nappaamassa takilavapa mukaan, yhdellä kertaa slaikkari ja viimeisellä yksi plaanari. Kaiken tämän hässäkän selvittelyn jälkeen saimme kuin saimmekin kalan veneen viereen, josta allekirjoittanut suoritti haavimisen ja taas veneen lattialla pötkötti komea nousulohi. Paino heilui siinä 12-13kg välillä, kun oli tuota maininkiakin vielä jonkin verran jäljellä. Kolme varttia aikaisemmin olimme päätteneet vielä kokeilla syvemmältä ja teimme 90 asteen käännöksen ja suuntasimme 130 metrin veteen, josta kala kävi kiinni. Tosin noin minuutti meidän tärpin jälkeen kuului VHF:stä huuto että Saamattomat ykköselläkin oli kala kiinni ja he olivat meidän vierellä mutta 50 metrin penkassa, eli melko hajallaan oli kala alueella ja tämä ehkä sitten aiheutti sen että muita huutoja ei tuona päivänä kuultukaan ennen kuin jouduimme nostamaan rensselit ylös viimeistä kertaa ja suuntaamaan laituriin veneen nostoa varten.
 

Reissun päätöspäivänä vielä 12.5kg lohi kyytiin 130 metrin penkalta.

Rannassa edessä oli vielä viimeinen fileointi, vakumointi, veneen nosto, kamojen kasaus sekä saunominen ja syöminen ennen kuin oli aika sanoa hyvästit Backebon maisemille ja suunnata kohti Marianhaminaa. Lautta Helsinkiin lähti klo 23.55 ja siinä oli hyvää aikaa vaihtaa vielä muutama sananen lauttaa odotellessa.

Yhteenvetona voidaan todeta että kalaa tuli tasaiseen tahtiin pitkin reissua ja VK tuotteet toimivat erinomaisesti! Parhaimpina väreinä olivat ehdottomasti vihreä-kelta-kromi, lapinkulta sekä klunssila. Yli puolet kaloista tuli pikku VK levyn takaa, joten ei jäänyt arvailujen varaan toimiiko levy vai ei. Yhtään tapsia tai siimaa ei kateknnut meidän mökin venekunnilta, kaikilla ne oli juuri vaihdettu/sodittu, myös koukut toimivat juuri niin hyvin kuin pitikin, eli emme todistaneet karkuutuksia oienneiden koukkujen vuoksi. Lähes kaikilla kaloilla oli molemmat koukut syvällä kiinni.

Summa summarum Saamattomat 2: Seitsemän vetopäivää, yhteensä 8 lohta, joiden yhteispaino oli 86kg. Keskimäärin siis yli lohi per päivä ja keskipainokin kipusi yli 10kg per lohi, suurimman painaessa 14,5kg ja pienimmän 4,3kg. Tämä on lohen uistelua parhaimmillaan. Saattaa olla hieman hankalaa löytää motivaatiota Suomen järvilohi uisteluun tällaisen ilotulituksen jälkeen...