Torstai 8.10.2015; töiden jälkeen siirtyminen Kuusankoskelle, fiilikset todella korkealla, odotusta
Perjantai 9.10.2015; herätys klo 6.00, kokoontuminen Vesan luona ja matkaan, fiilikset huipussaan, kohta päästään kalaan!
Siinä lyhykäisyydessään ennakkotunnelmat syksyn reissusta, josta oli sovittu jo hyvissä ajoin. Mukana oli Saamattoma 2 normi kokoonpanossa eli Pasi & Jytä ja toisena veenkuntana reissussa oli Tema Ruoto eli Vesa ja Pete. Tälläkin kertaa päätimme suunnata veneen keulan syksyiselle Saimaalle ja tarkemmin yövedelle. Tukikohtana toimi tuttu mökki, jossa yövyimme viime vuonna.
 |
| Team Ruoto & Saamattomat 2 |
 |
| Team Ruoto laskemassa venettä. |
Veimme kamat mökille, jossa vaihdettiin hieman lämpöisempää päälle ja sitten olikin aika alkaa viritellä salakoita uimaan. Vehkeet saatiin vetoon hieman puolen päivän jälkeen, joten oli hyvin aikaa saada savukala vaikka heti ekana päivänä.
 |
| Ristiinan vierasvenesatamassa lähtötunnelmissa. |
Muita uisteluveneitä oli runsaasti liikkeelle ja melko monella tuntui olevan VHF veneessä. Iltapäivän aikana kävi selväksi että kala ei ole ollut syönnillä viime päivinä. Jotkut olivat jopa viikon vetäneet ilman mittakalaa. No, emme antaneet sen häiritä vaan nautimme raikkaasta syyskelistä ja odotimme tärppiä.
 |
| Laiturilla vieheiden valinta käynnissä. |
Päivä kääntyi illaksi, eikä meillä ollut mitään tapahtumia. Team ruodolla oli yksi alamittainen. Sama ongelma tuntui vaivaavan muitakin. Eihän siinä auttanut kuin kamat ylös, sauna lämpimäksi ja miettimään uusia juonia. Illan mittaan pohdittiin useampaan otteeseen, että jos lauantaina ajettaisi aamusta suur-saimaan puolelle.
 |
| Tekijämiesten oma valmiste alumiinivene. Huhu kertoi että kaverit veti mittakalan joka päivä. |
Lauantai aamu valkeni taas kerran upeassa syys säässä. Aurinko paistoi ja pieni tuuli kävi. Kun sitten oli päätöksen teon aika, päätimme kuitenkin jäädä salonselälle samoilla paikoille kuin edellisenä päivänä.
Kaiku näytti koko aamu päivän hyvin parvea, mutta ei vaan meidän syötit kelvanneet. Edelleenkin VHF:ssä oli hiljaista. Edelliseltä päivältä oli kuulunut yksi mittakala. veneitä oli kuitenkin reilu kymmenkunta vetämässä. Ajettiin parvea ristiin rastiin joka suunnassta sen verran monta kertaa että plotterin näyttökin oli pelkkään punaista väriä, kun viivoja meni joka suuntaan.
 |
| Suu hymyssä mennään vaikka lohi kiertää venettä. |
Iltapäivällä paikalle kurvasi kaksi hieman isompaa alusta, joista toinen oli valkoinen sinisillä raidoilla ja kyljessä luki "Laura". Toinen hieman isompi ja pikimusta. Troolithan ne siinä. "Laura" ajeli hetken ristiin rastiin salonselkää ja käenniemen selkää, kunnes alkoivat vetää troolia.
Kuultiin puskaradion kautta että olivat troolit ottaneet jonkun toisen puolen plaanarit mukaansa, vaikka kaveri oli kuinka väistänyt. Korvaukseksi olivat tarjonneet pussillista muikkuja. Reiluja kavereita nuo troolaajat!!! Toinen merkille pantava asia oli se että itse lopetimme vedon klo 18.00, jolloin troolit jatkoivat edelleen täyttä häkää käenniemenselkää pitkin. Tuossa vaiheessa oli jo niin hämärä että troolialusten välisiä poijuja ei nähnyt ellei tiennyt niiden olemassa olosta. Eikä niissä ollut mitään valojakaan.
 |
| Tämän syksyn kelit ovat olleet uskomattoman hienoja. |
Illalla rantaan saavuttuamme saimme tiedon että suur-saimaan puolella oli ollut lohta liikkeellä ja reilun kokoisia kaloja oli noussut useampiakin. Siinä sitä riitti jossiteltavaa, että olisiko sittenkin ollut parempi mennä sinne kuin jäädä yökkärille. No, vielä oli yski päivä aikaa ratkaista tiimien keskinäinen kilpailu, joka viritettiin viikonlopuksi.
Sunnuntaina keli oli paras kaikista päivistä. Aurinko lämmitti todella hyvin ja tuulta oli sen verran että pinta oli juuri ja juuri rikki. Koska trooli mellasti lähes koko lauantai päivän salonselällä ja käenniemenselällä, suuntasimme kohti Mustasaarenselkää.
Etukäteen oli sovittu että kahdelta vihelletään peli poikki ja lähdetään nostamaan veneitä. Keli oli kuitenkin sen verran hieno että päätimme jatkaa vielä pari tuntia vetoa. Kello oli noin puoli kolme, kun yhtä äkkiä hiljaisuuden rikkoi Jytän ääni huutaen, "Lohi ilmassa plaanarin edessä"! Nousin ylös ja tulin katsomaan, mistä on kyse, niin samassa lohi hyppäsi uudestaan ilmaan, tällä kertaa aivan plaanarin takana ja reilun kokoinen kala. Sanoin että nyt on kala kiinni ja kohtaa alkaa räikkä laulaa, vaan eipä alkanut. Sen sijaan koukut oli irti salakasta ja täky aivan riekaleina. Eli lohi oli uinut suoraan eteenpäin sen jälkeen kun oli ottanut täyn suuhun. Tämä jäi reissun viimeiseksi tapahtumaksi.
 |
| Lähellä oli, mutta ei pysynyt kiinni. |
Lähellä se mittakala oli, mutta ei vaan pysynyt kiinni. Näin ollen jouduimme palaamaan tyhjin käsin rantaan ja kisakin jäi ratkaisematta, vaikka Vesa ja Pete kovasti yrittivät selittää että heillä oli enemmän tärppejä/alamittoja, no niillä ei nyt vaan ole merkitystä :)
Joka tapauksessa hieno reissu, joka meni taas kerran aivan liian nopeasti. Just kun pääsee kalastamisen makuun, niin pitää lopettaa.
