Saamattomat 2 Ahvenanmerellä - Sään armoilla

Vuoden odotetuin kalareissu oli taas edessä, olihan edellinen resissu Eckerön nurkille ollut mieleenpainuva kalojen osalta. Niitä tuli ja paljon. Tämän vuoden reissua kuitenkin varjosti moni asia jo etukäteen. Kaluston osalta oli stressiä ilmassa että saandaanko kaikki kuntoon ajoissa. Miehistössä tuli viime hetken peruutuksia. Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, luontoäiti oli päättänyt aikaistaan kevättä melkoisesti ja lupasi kohtuu voimakkaita tuulia reissun ajaksi. Hyvä puoli oli se että kaloja oli kuulöunut aikaisempia vuosia enemmän koko itämeren alueelta, myös Ahvenanmereltä.

Matkaan lähdettiin maanantaina 9.6. iltalautalla. Koko Saamattomien tiimi kokoontui olympiaterminaalin edessä, jossa aloitimme yhteisen matkan teon. Saamattomat kakkosen osalta Pasi joutui peruuttamaan lähtönsä viime metreillä, joten matkaan lähdettiin allekirjoittaneen ja Jytän voimin.

 

Menomatka taittui perinteiseen tapaan, saunoen VIP-saunassa, virvokkeita nauttien porealtaassa ja hyvää ruokaa syöden seisovassa pöydässä. Kelit oli hienot menomatkalla ja odotukset korkealla.

Tiistaina 10.6. saavuimme määränpäähämme Backobon mökeille. Tiputimme veneen ja asetuimme mökkiin. Kun pakolliset kauppareissut ja kaluston valmistelut oli saatu tehtyä, oli aika siirtyä iltavedolle Eckerön vesille. Suuntasimme 47 patille ja siitä jatkoimme kohti 150-170 metrin vettä.

Ei mennyt aikaakaan kun VHF:stä kuuluih huuto että kolmos veneellä oli kala kiinni. Hetki sen jälkeen kuului että ykkösellä kala kiinni. Eli täysin samaa rataa alkoi reissue kuin vuosi sitten. Harmittavasti vaan kolmonen karkuutti kalan ja ykkösellä olikin pingviini kiinni kalan sijaan.

Ehdimme noin kaksi tuntia vetää, kun kuskin puolen toiseksi uloin plaanari alkoi pakittaa lupaavasti ja räikkä pärisi. Tätä kuunneltiin hetki ennenkuin tehtiin elettäkään, olihan tätä odotettu pitkään, koko talvi... :)

Jytä otti vavan käteen ja alkoi väsyttää lohta, samalla kun kelasin sivutönköt ja toisen puolen takilavavat posi tieltä. Kala tuli melko eleettömästi kohti, ilman mitään suurempia vetoja, tosin ui koko ajan puolelta toiselle. Hetken pasta lohi olikin jo veneen vierellä, jossa se yritti voimakkaasti uida koko ajan, mutta päätimme haavia sen kyytiin jo tässä vaiheessa. Ja heti yli kympin kala. Vaaka pysähtyi lukemaan 10,5kg.

Tätä juhlittiin hetki tunteella. Kun aloimme laskea vehkeitä uudestaan vetoon, lähti saman puolen uloin plaanari, tosin vain lyhyesti. Ensi luulimme että kala oli irti, koska vavan päässä ei enää tuntunut vastusta, mutta kala uikin kohti. Kun tyhjät saatiin pois tieltä, alkoi lyhyt mutta kivas taisto kalan ja kipparin välillä, joka päättyi kipparin voittoon. Jytä haavi kalan kyytiin ja puntari näytti 8kg lukemaa. 2h vetoa ja kaksi kalaa kyydissä, loistava aloitus!

Keli alkoi tässä kohtaa nousta ja koska seuraaville päiville luvattiin kovia tuulia, päätimme vetää myöhäiseen iltaan saakka. Tosin kaloja emme enää tavoittaneet lupaavista näytöistä huolimatta. Muutenkin tuo päivä oli syönnibn puolesta erikoinen, koska tuon tunnin aikana, jolloin kalat saimme, kuului VHF:stä useampi kymmenen "kala kiinni" -huutoa, eli selkeä syöntipiikki alku illasta.

Keskiviikkona 11.6. keli jo aamusta tuulinen, Kun lähdimme ulos, tuuli noin 6m/s ja aalto alkoi murtumaan. Ennuste oli että iltaan kohden tuuli yltyy. Niinpä viritimme syötit myötäiseen ja jatkoimme samoilta paikoilta kuin edellisenä päivänä oli kalat tulleet. Päivä ehti kääntyä jo illan puoleen, kun tuuli alkoi nousta ja aalto kasvoi kasvamistaan. Vedimme jonkin aikaa vastaiseen, jotta pääsimme pelipaikoille, josta oli kalaa kuulunut ja tuossa kohtaa tuli vettä veneeseen kun ankannokka haukkasi aaltoa.

 

Kun viimenään pääsimme odotetuille paikoille, käänsimme myötäiseen ja aloimme lasketella aallokossa. Ei aikaakaan kun repsikan puolen toiseksi uloin plaanari pakitti oikein kunnolla ja räikkä pärisi pitkään. Tilanne oli selvä, kala oli kiinni! Kippari vavan varteen ja väsyttämään. Tässä vaiheessa vaikutti että on isompikin kala kiinni, koska vetoa ja virtaa tuntui olevan. Niinpä Jytä aloi putsata muuta kalustoa pois tieltä. Sovimme jo tässä vaiheessa että nostamme vehkeet ylös, koska keli on niin kova.

Väsytys kesti lähes kymmenen minuuttia ja toivo isosta kalasta oli korkealla, ennenkuin ensimmäinen havainto saatiin. Eihän siellä ole kuin alta kympin kala. Niinpä otimme Norjalasityyliin kalan veneen vierelle ja Jytä haavi sen kyytiin. Puntari osoitti hieman päälle 7 kilon lukemia. No, eipä tullut tyhjää päivää tästäkään.

Torstaina 12.6. oli kipparin syntymäpäivä ja Jytä oli luvannut jo edellisen illan vietossa että tänään tulee syntsäkala, mitä se sitten tarkoittikaan. Keli oli melkoinen aamusta, joten vesille lähdettiin vasta puolen päivän aikaan. Itselläni oli vahva tunne että Utbådan olisi oikea paikka, mutta jostain syystä kuitenkin kurvattiin luoteeseen 150 metrin veteen. Olihan sieltä kahtena edellisenä päivänä tullut kalaa. Eikä mennyt aikaakaan kun VHF:stä alkoi kuulua tuttuja "kala kiinni" huutoja. Hetken paikannuksen jälkeen kaikki osoittautuivat Utbådan/linnunnokka akselille, joten suuntasimme keulan sinne. Matkaan oli noin kymmenen kilometriä, joten laitoimme grillin kuumaksi ja totuttelimme ajatukseen että tänään on puhdas iltavedon paikka, meneehän matkaan tunti jos toinenkin. Onneksi keli alkoi laantua tässä kohtaa ja illaksi oli odotettavissa tyyntä.

 

Viimenään päästiin lohenpyrstö/linnunnokka akselille ja viereiset veneet nostivat reiluja 15kg mörköjä kyytiin meidän molemmin puolin. Luotaimen näytöt olivat lupaavia, parvea piirtyi avian pintaveteen, joka aikaisemmin päivällä oli vielä noin 25 metrin syvyydessä. Hurjia nousuja ja laskuja takiloiden kohdalla, joten toivoa oli. Hetken päästä löysimme todella suuren aj tiuhan parvenu, joka piirtyi aivan keltaisena lowrancen näytölle. Viime vuodesta oppineena, silloin kannattaa pysyä alueella.

Jäimme ajamaan kahdeksikkoa paikalle ja kolmannella kerralla kun kurvasimme siihen, lähti repsikan puolen toinen takilavapa. Satuin olemaan vavan vieressä kun se laukesi ja otin sivutönkön pois edestä ja takilavavan käteen. Noin 3 minuuttia myöhemmin Jytä suoritti onnistuneen haavimisen ja tasan 5kg kala pötkötti lattialla. Kamat ylös ja rantaan, jossa kala löysi heti omistajansa eli Juuson, olihan Juuso tuonut meille heti aamusta Jerry-kannullisen bensaa tuossa lähes kympin kelissä. Voin kokemuksesta sanoa että ei ole helppo paikka tuossa kelissä antaa kannua veneestä toiseen. Jatkoimme synttäreiden juhlimista ja totesimme että voidaan ottaa toinenkin baileys snapsi, koska huomenna on tuulipäivä eikä ole asiaa vesille.

Perjantai 13.6. tuulipäivä. Pitsareissu maarianhaminaan tuli kolmannelle venekunnalle kalliiksi, koska matkaan tarttui tuliterä plotter-luotain yhdistelmä kaikilla mahdollisilla 3D kartoilla sekä alas-ja sivuluotauksilla. No olihan jotain tekemistä kun päästiin mökille, kun asennettiin se Juuson veneeseen. Tuuli 15-16m/s ja veneet eivät meinanneet pysyä laiturissa. Inssi kävi testaamassa Ursuitin vedenpitävyyttä ja ui tuplanarut kauimpaisiin poijuihin kiinni.

 

Lauantai 14.6. tuulipäivä. Tuuli aivan p¨*!*leesti!

Sunnuntai 15.6. Kaksi tuulipäivää takana ja hermot aivan riekaleina odotuksesta että pääsisi vesille. Loppu päiviksi kun oli jälleen luvattu kovaa tuulta. Sunnuntaina vesille lähdettiin heti aamutuimaan, koska keli oli mitä parhain. Pienen pieni tuulen vire kävi ja se rikkoin muuten lähes tyynen meren pinnan.

Suuntasimme pitkällisen harkinnan jälkeen kaapelien väliin noin 200 metrin veteen. Syötit viritettiin antaumuksella ja uinnit haettiin kohdalleen. Muut veneet tuntuivat loistavan poissa olollaan, ilmeisesti tuuliennusteet olivat saaneet muut nostamaan veneet ja lähtemään kotiin. Muutaman tunnin vedon jälkeen Jytä päätti lähteä päikkäreille.

 

 

Hetkeä aikaisemmin olimme havainneet valtavan kokoisen parven luotaimen näytöllä ja jäin ajamaan tuota parvea ristiin rastiin. Ei mennyt aikaakaan kun lähti ja lujaa! Ensimmäinen veto kesti sen puoli minuuttia, jona aikana sain huudettua Jytälle että kala kiinni, merkattua paikan näytölle ja laitettua videokameran päälle. Siitä alkoikin todella mahtava vääntö, joka kesti kaiken kaikkiaan 40min ja tuona aikana kala otti useammaan hurjan lähdön ja veti siimaa ulos sen mitä oli saatu kelattua sisälle.

Lopulta kala oli veneen perässä ja ui edelleen avian pystyasennossa ilman minkäänlaisia väsymisen merkkejä. Tässä kohtaa molemmat huomasivat kalan koon ja hiljaisuus valtasi veneen. Molemmat keskisttyivät tekemiseen. Jytä pumppasi kalaa ylös ja allekijoirttanut yritti ohjata vendetta sen minkä ehti ettei kala uisi sivuplaanareihin, samalla mielessä kertaen haavimishetkeä.

Lopulta kala oli veneen vierellä sen lyhyen hetken ilman rempomista, jolloin kala nostettiin kaksin ksäin pintaan ja haavi heilahti, samalla pääsi allekirjoittaneelta huuto että kyydissä on! Hetki oli ikimuistoinen, veneen lattialla makasi ennätyskokoinen merilohi, Jytä oli avian loppu väsytyksestä tuossa paahtavassa helteessä ja kipparin pulssi kävi melkein kolmatta sataa tästä kaikesta. Hetken iloitsemisen jälkeen veret pihalle ja puntari kiinni kalaan. Puntari pysähtyi ennätykselliseen 16,5kg lukemaan. Tämä oli molempien suurin ikinä saatu koukkuleuka. Kala otti pikku VK levyn takaa violetti/sini/kulta VK-hupussa uineeseen Ottotäyn noin 13cm salakkaan.

Hetkeä myöhemmin saimme hurjan kokoisen hylkeen seuraksemme, joka kävi tarkastamassa yksitellen jokaisen plaanarin veneen molemmilta puolilta ja sen päätteeksi päätti vielä viihdyttää meitä uimalla veneen vierellä plaanarien etupuolella hetken verran. Valtavan kokoinen hylje, joka ilmeisesti huomasi meidän taiston lohen kanssa ja kiinnostui siitä.

Loppupäivä meni fiilistellessä ja kelistä nauttien, olihan tämä todennäköisesti meidän päätöspäivä tuulista johtuen.

Maanantaina 16.6. oli jälleen kova yli kympin tuuli ja merelle ei ollut asiaa. Tässä kohtaa teimme päätöksen että yritämme aikaistaa kotiinlähtöä, koska koko viikolle luvattiin kovia tuulia. Saimme vaihdettua keskiviikon lähdön Tiistaille, mutta emme aikaisemmaksi. Maanantai iltana kävimme vielä vetämässä muutaman tunnin myötäiseen, mutta keli oli sitä luokkaa että salakka hyppi aallon harjalta toiselle, vene meni jotain 2-6km/h vauhdilla riippuen mentiinkö alamäkeä vai ylämäkeä ja vettäkin tuli tupaan aina silloin tällöin, joten mistään kovin varteenotettavasta kalastuskelistä ei voida puhua. Tulipahan käytyä ja päästettyä höyryjä ulos.

Summa summarum, neljänä päivänä pääsimme vesille ja viisi kalaa, joiden yhteispaino 47kg. Viimeinen kala oli molempien henkilökohtainen ennätys eli 16,5kg.

Reissusta jäi hieman ristiriitaiset fiilikset, koska tuulet sekoittivat suunnitelmat, mutta toisaalta saatiin yksi kunnon mörkö kyytiin. Tuulille kun ei vaan voi mitään, joten minkäs teet. Kuten jo aikoinaan Kummelin ladojen vuosittaisessa kokouksessa todettiin: Tuletko ensi vuonna? - No tottakai! :)

Yövedellä

Helatorstain jälkeinen perjantai oli anottu lomaa töistä, joten ajattelin suunnata Mäntyharjulle mökille muutamaksi päiväksi. Vene lähti mukaan ja tarkoitus oli käydä kokeilemassa Yöveden anteja.

Perjantai ja osa lauantaista meni enemmän huviajeluksi ja kalastusvehkeet saatiin vetoon vasta lauantaina iltapäivän puolella siinä kolmen maissa. Vehkeitä laskiessa tiimikaveri soitteli ja kertoi, että olivat juuri nostaneet 65cm lohen Vuohijärvestä. Onnittelin ja jatkoin loppujen syöttien viritystä.

Kamat oli alhaalla noin neljän maissa, eikä mennyt kuin 5min viimeisen salakan laskusta, kun repsikan puolen sisin plaanari lähti vauhdilla taaksepäin ja Penni rallatti oikein makoisasti. Väsyttäessä tuntui hetkellisesti että olisi isompikin kala kiinni, kun painoi ja lattoi vastaan sen verran paljon. Tämä kuitenkin osottautui vääräksi diagnoosiksi, kun saatiin kalaa lähemmäs ja todettiin että on leuan ulkopuolelta kiinni ja tuli "poikittain" kun kelasi siimaa sisään. Mutta mittakala reilusti joka tapauksessa.

Sisko oli mukana veneessä ja suoritti onnistuneen haavimisen, jonka jälkeen venee lattialla pötkötti tasan 65cm lohi. Melkoinen sattuma että täsmälleen saman mittainen kuin tiimikaverillakin.

 

Sunnuntai menikin sitten siimojen oikaisemiseksi ja enemmän auringosta nauttiessa kuin kalastaessa. Ja tottakai myös savulohta syödessä.