Painepesuri veneeseen - lisää vain vesi

Nykyisin uusissa veneissä on monesti jo vakiovarusteena tai ainakin lisävarustelistalta valittavissa paineella toimiva pesuri, jolla on helppo pitää kannet puhtoisina vaikkapa kalan verestä, jos sellaista sattuu tulemaan. Tosin nykyään kalan verta taidetaan tavata kalaveneen lattialla harvemmin kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Itselleni on muutaman kerran sattunut sellaisia kalareissuja, joissa takakansi on kuin teurastamo ja silloin pesuri olisi ollut poikaa. Niinpä päätin hieman selata nettiä ja tutustua eri vaihtoehtoihin, joista sitten toteutin alla olevan vaihtoehdon.

Lähdin liikkeelle hyviksi koetuista vaihtoehdoista eli muiden veneissä olevista pesureista. Aika moni valmistaja tuntuu suosivan Parmaxin pumppuja, näin myös esim. Quicksilver. Ilmeisen hyviä pumppuja pienen käyttökokemus otannan perusteella, mutta hinta vaan tuntuu karkaavan melko korkeaksi. Pelkkä pumppu riittävän suurella paineella ja nostovoimalla maksaa reilusti kolmatta sataa ja siihen kun lisätään tarvittavat putkistot, pistoolit ym tarvikkeet, jotta kokonaisuus toimii, nousee hinta 400-500 euron väliin. Melko kallista.

Yksittäisiä pumppuja etsittäessä halvempiakin pumppuja toki markkinoilta löytyy, mutta niistä kun ei tunnu keneltäkään löytyvä kokemusta, joten ei sellaisetkaan vaihtoehdot oikein houkuta. Hetken nettiä selattuani eksyin monen linkin kautta johonkin fillarifoorumille, missä ylistettiin kannettavaa/ladattava CoTech -merkkistä painepesuria polkupyörän pesemiseen lenkin jälkeen. Eikä aikaakaan kun olin googlettanut kyseisen pesurin, katsonut siitä olevat videot Youtubesta ja paikallistanut tarjouksen Clas Ohlsonilta, hinta 49,95€. Nyt ainakin oli hinta kohdallaan.

Käynti Clas Ohlsonilla, pesuri matkaan ja rahat tiskiin ja eikun veneeseen asennuspuuhiin.

Itse pesuri koostuu vesisäiliöstä, elektroniikka osasta säiliön alla, vesiletkusta ja pistoolista sekä sähköjohdosta jolla ladataan akkua tai syötetään pesurille jatkuvaa virtaa. Vaihtoehtoina on valittavissa 12V  tai 230V.

 

Päätin asentaa pesurin takakannen alle, koska siellä sattuu olemaan Silverin Eaglessa sopivaa tilaa kyseiselle pesurille. Olen jo jonkin aikaa miettinyt takapenkin sisällä olevan laatikon suurentamista takaseinän poistamalla ja nyt sen leikkaaminen tuli ajankohtaiseksi.

 

 

Kun pesuri on täynnä, pysyy se paikoillaan ilman kiinnityksiä, koska paikka on sen verran tiukka. Kuitenkin riittävä, jotta käyttö onnistuu ongelmitta.

 

Pesurissa on tosiaan myös ladattava akku, mutta itse päädyin ratkaisuun, jossa vedin jatkuvan virran takaosaan ja kytkin johdot siihen. Tähän väliin laitoin myös virtakytkimen. Itse pistooli letkuineen sijaitsee samassa tilassa, joten käyttö on kohtuullisen helppoa huoltoluukku avaamalla ja kääntämällä virtakytkimen päälle. Sen jälkeen vaan pesemään.

 

Tein asennuksen alkukesästä ja pääsin käyttämään järjestelmään lähes koko kauden ajan. Yhden kesän käyttökokemuksen perusteella voin suositella kyseistä järjestelmää. Mielestäni se on hintaansa nähden täysin riittävä ratkaisu omaan käyttööni.

Eihän tässä kohtaa voida puhua oikeasta "painepesurista", mutta harvemmin tällaisissa 12V:n järjestelmissä muutenkaan on suuria paineita saatavilla. Vettä kuitenkin tulee sen verran kovaa että kyllä se kalan suomut ja veret irroittaa pinnoista, jos ne verestyksen jälkeen huuhtelee. Pistoolin letku on noin 6 metriä pitkä, joten se riittää helposti koko veneen kannen pesuun tarvittaessa. Myös irroitettava vesisäiliö on ihan kätevä, sen voi täyttää kesken reissun tai esim. merelle mentäessä täyttää jo kotona lähtiessä makealla vedellä.

Yhdellä säiliöllä hoituu useampikin reisssu. Ja tulipa tuota pesuria käytettyä suihkuna kuumina kesäpäivinä, jolloin kuumuuteen veneessä meinasi tukehtua. Pistoolissa kun on säädettävä suulake, josta saa aina vesisumusta pistemäiseen ruiskutukseen oman mielen mukaan.

Talven aikana ajattelin purkaa akun pois tuosta elektroniikka osiosta, jotta saa painoa tiputettua.

Lohen matka on pitkä

Kesällä 2014 sain ensimmäisen merkatun mitan täyttävän järvilohen Saimaalta. Kala otti elokuun alkupuolella yövedellä ja oli pituudeltaan silloin 61cm, paino tosin "vain 2550g" eli melkoisen hoikka poika.

Kesän jälkeen palautin merkin RKTL:ään, josta tuli muutaman viikon päästä vastaus ja yllätys oli suuri, kun luin tietoja kalasta.

Lohen poikanen oli istutettu toukokuun alkupuolella vuonna 2012, 182mm pituisena Pielisjoelle Kuurnaan, josta se on vaeltanut, reilun kahden vuoden aikana, yli 300km matkan päätyäkseen yökkärille. Tuona aikana se on kasvanut yli kolmin kertaiseksi pituutensa puolesta.

En tiedä johtuiko pitkästä uintimatkasta vai mistä, mutta hoikassa kunnossa kala joka tapauksessa oli verrattuna vaikkapa lähialuiden muiden järvien saman pituisiin kaloihin. Tärppihetkellä lähtö oli kuitenkin todella raju ja itsekin aluksi luulin kalaa huomattavasti isommaksi. Ehkä se oli oppinut uimaan veljiään paremmin pitkän vaelluksen aikana, kuka tietää. Olisi kiva tietää milloinkahan tämä on saapunut yövedelle ja million se olisi taas aloittanut vaelluksen takaisin "istutusjokeensa".

Täytyy sanoa että uskomaton on lohen vaellusvietti, kun ottaa huomioon millainen reitti kaiken kaikkiaan on vettä pitkin Joensuusta Ristiinaan. Esteitä kun matkalla on aivan riittämiin, mutta näköjään jotkut yksilöt pääsee läpi :)

 

Yövedellä 17.-19.10.

Aurinkoa, pakkasta, jäätä, vesisadetta, tuulta, kylmää...kaikkea edellä mainittua mahtui ilmojen osalta viikonlopun kalareissuun, joka suunnattiin tutulle saimaan yövedelle.



Paketti valmiina kotipihassa.

Reissu alkoi aurinkoisessa ja kylmässä kelissä perjantai aamuna, kun Saamattomat 2 starttasi kohti Ristiinaa. Tällä kertaa kyydissä oli allekirjoittaneen lisäksi Pasi sekä Vesa.

 

Puoli kymmenen maissa oltiin Svedun luona hakemassa syöttejä ja viimeisintä huutoa olevia VK:n huppuja ja levyjä. Tämän jälkeen käytiin vielä hörppäämässä kuppi kahvia, tankilla ja viimeiset eväät paikallisesta ravitsemusliikkeestä. Ja eikun luiskalle venettä tiputtamaan...

Perjantai aamuna luiskalla oli rapea keli

Tässä kohtaa iski vasten kasvoja ja pahasti. Allekirjoittanut hyppäsi veneeseen laittamaan vavat targaan ja juuri kun piti kipata moottori ylös, tajusin että veneen avaimat jäi oman auton takakonttiin, kun päätettiinkin hinata vene Pasin pakulla Ristiinaan. Oma auto oli noin 100km päässä. Eihän siinä auttanut, kun lähteä avainten hakuun.

Kun veneen avaimet lopulta saatiin Ristiinaan saakka, tuli meidän mökin toinenkin venekunta luiskalle, joten päästiin ajelemaan mökille yhtä matkaa.

Kaikesta säätämisestä huolimatta pääsimme kuin pääsimmekin vesille ja salakan säätämiseen perjantaina. Ehdimme vetää reilut neljä tuntia ennenkuin tuli niin pimeää, ettei vetämisestä enää tullut mitään. Puoli seiskan maissa aloimme nostamaan kamoja ja suuntasimme takaisin tukikohtaan. Päivän saldona oli muutama alamittainen lohen poikanen. Ilta meni siinä saunoessa, syödessä, juodessa ja seuraavan päivän juonia punoessa.

Aamu valkeni tyynessä, mutta erittäin kylmässä kelissä. Ilmatieteenlaitos oli mitannut aamu kuudelta -10,4 astetta pakkasta. Vene ja kamat oli melkoisen jäässä aamulla. Onneksi lämmitin lähti toimimaan kesä dieselillä, kun palmun alta ja pääsimme lämpöisellä veneellä liikkeelle. Toisen venekunnan moottorin jäähdytysvesi oli sen verran jäässä, ettei merkkivettä näkynyt.

Voisiko uistelukeli enää hienompi olla.

Lauantai aamun auringon nousu.

Vesi oli noin +9 astetta ja ilma -10,4.

Yamahan jäähdytysvesi oli yön aikana jäätynyt.

Lauantain veto aloitettiin paikasta, josta edellisenä päivänä löysimme hyvin syöttiparvea ja samat parvet näyttivät olevan alueella vieläkin. Koko aamupäivän vedimme aluetta ja toivo oli korkealla että kohta lähtee vaan eipä lähtenyt. Ainoastaan muutama alamitta vapautettiin, siinä kaikki.



Kelat ja siimat oli niin huurteessa että laskuvaiheessa lensi jäälastua siimasta.

 

Koko vene oli kuurassa kylmän yön jäljiltä.

Päivä kääntyi iltapäivän puolelle ja teimme päätöksen lähteä kokeilemaan salonselkää ja sen pohjoispäätyä ja kukonluodon seutua. Tämä osottautui virheliikkeeksi, koska toinen venekunta jäi hinkkaamaan uskollisesti aamun paikkaa, eikä aikaakaan, kun sieltä tuli soitto että kolmosen lohi oli veneessä. Loppupäivä meidän osalta jatkui samanlaisena, kuin oli alkanutkin, ainoastaan alamittaisia lohen poikasia näkyi laidan vierellä.



Kalatapahtumien puuttuessa oli aikaa valmistaa herkkuja uudella Weberin kaasugrillillä.

 

Lauantaina vedimme aivan tappiin saakka, olihan auringon laskun jälkeinen hetki yksi parhaimmista ottihetkistä tai näin ainakin meille oltiin kerrottu. Yritys oli kova, mutta pyyntömme eivät kelvanneet kaloille tällä kertaa. Pimeässä päästiin ajamaan mökille, jossa oltiin noin puoli kahdeksan maissa.

Sunnuntaiksi keli sitten muuttui totaalisesti. Jos kaksi edellistä päivää oli tyyntä ja pakkasta, niin nyt tuuli noin 6m/s ja vettä tuli kuin sieltä kuuluisasta Esterin hanurista...

Onneksi lämpötila nousi hieman plussan puolelle, jotta sade tosiaan tuli vetenä eikä lumena. Paineet laski noin 14 yksikköä edellispäivän 1026:sta 1012:sta. Tämäkin lisäsi entisestään toivoamme mitallisesta lohesta. Vaan eipä auttanut sekään meitä. Puoli kahdelta iltapäivällä oli aika laittaa pillit pussiin ja aloimme nostamaan kamoja ylös, koska oli vielä pitkä matka kotiin ja venekin piti viedä talviteloille.

Mitallista lohta ei meidän veneessä näkynyt tänä viikonloppuna, joten  kesän aikana vaikeaksi muuttunut ja koko syksyn haastavana jatkunut järvärin kalastus sai nyt jatkoa. Alkukausi lähti upeasti liikkeelle, mutta mitä pidemmälle kausi jatkui sen vaikeammaksi järvärin pyynti omalla kohdalla meni. Kesä, joka yleensä on ollut itselläni hyvää lohiaikaa saimaalla, oli tämä yksi huonoimmista vuosista koskaan, ehkä nuo kesän helteet pistivät pakan aivan sekaisin. Joka tapauksessa, nyt on vene talviteloilla, joten loppukausi menee omalta osalta muiden kyydissä tai kuivalla maalla.

Eloveto 2014

Eloveto viikonloppu alkoi Saamattomat 2:n osalta torstaina, kun saavuimme iltamyöhään Rikun mökille, jossa sauna oli lämmin ja oluet kylmiä. Torstai vaihtui perjantaiksi, kun vielä paransimme maailmaa terassilla istuen ja kävimme läpi tulevaa koitosta. Tosin osa porukasta oli jo sen verran väsyneitä, että kuorsaus mökissä kuului ulos asti.

Perjantaina oli treenipäivä ja tarkoitus vaan ajaa pitkiä linjoja ja hieman haistella fiilistä että mistä sen kalan voisi tavoittaa. Tosin eipä tuottanut tulosta, kun kaikki vieheet saivat uiskennella aivan rauhassa.

Ainoa mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli kun Jytä ja Pasi laski vieheitä allekirjoittaneen ajaessa ja tuijottaessa luotainta. Kuinka ollakaan yhtä äkkiä näkyi ruudulla mahtava lasku lähtien aivan pinnasta ja olin sata varma että kohta lähtee takilasta, tosin lasku jatkui pohjaan saakka ja juuri tuota hetkeä oli edeltänyt molskaus ja kirosana takakannelta. Jep, Sharkin kuula se tippui pohjaan, kun ei vaijeri kestänyt.

Vesillä oli lähemmäs 20 venettä vetämässä, mutta yhdeltäkään emme kuulleet kaloista. Oli helppo arvioida että kisasta oli tulossa vaikea ja yhdelläkin mittakalalla voisi olla jo melko korkealla.

Yöksi oli saapumassa myrsky ja ennusteet lupasivat pahimmillaan puuskissa 24m/s tuulta. Myrsky alkoi jo alkuillasta ja yöllä oli satanut oikein huolella, kun oli jäänyt veden poistoaukot kiinni ja vesi meni melkein kabiiniin asti, kun aamulla kävin laittamassa lämmittimen päälle.

Kisaan startattiin kuitenkin aurinkoisessa ja melko hyvässä kelissä. Päätimme aloittaa etelästä, josta pari viikkoa aikaisemmin tavoitimme mittakalan. Jytä hoiti toisen puolen laskun, allekirjoittanut toisen puolen ja Pasi valitsi ajolinjat.

Saimme vieheet veteen ja noin 15 minuuttia sen jälkeen lähti uloimmasta plaanarista oikein kunnolla. Tinttiä vietiin rajulla otteella. Allekirjoittanut alkoi väsyttää ja Jytä alkoi viritellä haavia iskuun.

Kala saatiin melko pian veneen perään, jossa totesimme yhteen ääneen että selvä mittakala. Tämän jälkeen alkoi kalan toimesta armoton jurominen toisen puolen takilan siimoihin ja noin 2 sekuntia ennenkuin haavi ehti heilahtaa, irtosi koukut ja kala jatkoi matkaa. Voin sanoa että tässä kohtaa tuli painokelvotonta tekstiä jokaiselta veneessä olijalta. Taisi siinä pari tippaakin tulla silmäkulmaan kun ei tiennyt että itkeäkkö vai nauraa. No, kisa oli aivan alussa, joten aikaa oli vaikka kuinka, uuttaa matoa koukkuun.

Pari tuntia ajoimme samoja paikkoja läpi, kunnes toisen puolen uloin plaanari alkoi peruuttaa ja varovasti naksuttaa. Tässä kohtaa oli heti selvää että kyseessä on alamitta. Ja niinhän se oli, noin 40cm taimen, joka sai vapautensa ja taas vieheet veteen.

Loppupäivä menikin olut lasteja lähetellessä, kun Saamattomat ykköseltä loppui kelaöljy kesken kisan. Hyvin muuten kelluu 18 olut tölkkiä parin lepuuttajan avulla.

Lauantaina ei sitten muita tapahtumia enää ollutkaan, joten puntarille ei ollut asiaa. Lohikaloja tuli lauantaina yhteensä 5 kpl, isoimman ollessa hieman reilu 4kg taimen. Komea kala!

Sunnuntaina lähdimme taas samoille paikoille, toivoen että tänään saisimme tuon karanneen veijarin takaisin, olihan se taas päivä verran kasvanut lisää.

Saimme ajella todella rauhassa, koska suurin osa veneistä oli isolla selällä, josta eilen oli kaloja tullut. Iso osa veneistä jäi myös rantaan ja oli osa tainnut jo nostaa veneen ylös ja lähteä pois kokonaan. Saimme ajella aina iltapäivään saakka, ennekuin Penni alkoi soitella räikän ääntä. Lähtö oli taas todella räväkkä, mutta jäi tällä kertaa melko lyhyeksi. Myöskään vavan päässä ei tuntunut kovin kummoista painoa, joten tässä kohtaa vaan toivottiin että mitta riittäisi. Mutta niinhän siinä kävi että mittaa lohella oli vain 55cm, joten ei auttanut kuin laskea takaisin kasvamaan. Tämä jäi myös viimeiseksi tärpiksi meidän venekunnalla, joten emme saaneet nimeä listoille lainkaan.

Sunnuntaina kaloja tuli kaiken kaikkiaan vain kaksi kappaletta, joista toinen oli yli 3,5kg lohi. Saamattomat osallistui myös joukkuekisaan kolmen veneen voimin, mutta kaikkia vaivasi sama tauti eli ihan ei mitta riittänyt. Jälkeenpäin harmittaa kuinka arvoon arvaamattomaan se ensimmäisen vartin karkuutus moottorin takaa nousikaan. Mutta niinhän se menee että vain puntarille tuodut lasketaan ja niistäkin vain ne, jotka tulevat ajoissa :)

Viikonloppu Vuohijärvellä

"Vielä on kesää jäljellä..." Nämä laulun sanat tuli todistettua 5.-7.9. kun oltiin pitkä viikonloppu vesillä järvilohta kalastamassa. Aurinko paistoi kolme päivää lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Joinakin kesinä ei edes Kesä-Heinäkuussa ole ollut tällaisia kelejä, joista saimme nyt nauttia Syyskuussa.

Matkaan lähdettiin Jytän kanssa perjantai aamuna kahdeksan maissa. Olimme etukäteen sopineet että Pasi tulee suoraan Vuohijärvelle. Ensimmäinen stoppi oli hakea bensaa ja ruokaa viikonloppua varten. Ei mennyt tällä kertaa ihan nappiin kauppareissu, kun epähuomiossa ostettiin osa ykkös olutta kolmosen sijaan...onneksi oli ennestään olutta kylmälaukussa sen verran että pärjättiin.

Tällä kertaa kohteeksi valittiin Vuohijärvi, joka on sekä Jytän että Pasin ns. kotivesi. Pasi odottelikin jo laiturissa valmiina, kun saavuimme perille. Ei muuta kuin kamat veneeseen, parit tapsit kuntoon ja vesille.



Kelit kohdallaan Syyskuussa.

 

Sen että saatiin vieheet laskettua ja noin puoli tuntia ajettua, niin alkoi mahtava pärinä Pasin puolen keskimmäisestä plaanarista ja lohi hyppi ilmaan oikein tosissaan. Pasi alkoi väsyttämään, mutta se ilo katkesi melko lyhyeen, kun Pasi ilmoitti että kala on irti. Lohi iski tintin peltiin ja ihmetys oli suuri kun kelasimme sen veneeseen, koukku puuttui ja rengas oli kuin auton jousi, aivan piloille vääntynyt. Miten voi kala repiä niin kovaa että rengas pettää ja koukku irtoaa...?

 

Rengas otti ja petti, koukku ja kala pääsi irti.



Perjantain ajelimme ristiin rastiin eteläistä Vuohijärveä. Syöttiä oli taas todella paljon kaiussa ja ihan sama minnepäin meni, syöttiparvet olivat läsnä. Perjantain aikana tartutimme kymmenkunta alamittaa, mutta yhtään suurempaa ei käynyt pyydyksiin.

Lauantaina herätys olikin jo viiden maissa ja suuntasimme Orilammen majalle aamupalalle hyvissä ajoin. Tosin jouduimme odottelemaan melko pitkään ennenkuin se oli valmis, mutta kannatti. Majan aamupala on vertaansa vailla, suosittelen!

Vesille päästiin noin puoli yhdekäsn aikaan. Syönti tuntui heti aamusta olevan huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä. Vedimme pitkän päivän aina iltaan, puoli yhdeksään saakka, ennenkuin nostimme kamat ylös ja suuntasimme mökille.

Lohen uistelun lomassa on aikaa kuvailla.

Päivän aikana saatiin yli 20 tärppiä, suurin osa kuitenkin melko pieniä lohia. Suurin lohi oli 55cm, joka sekin muiden joukossa pääsi luonnollisesti jatkamaan kasvuaan.

Illan aikana jo hetkellisesti luulimme tartuttaneen kunnon lohen kun plaanarista lähti reippaammin, mutta tapsi meni melkein heti poikki. Noin puoli minuuttia edellisestä ja tällä kertaa lähti takilan alimmasta oikein räikän pärinän kera. Pasi väsytteli "painavaa kalaa" ja kuinka ollakaan kun saimme kalan pintaan, oli kyseessä reilun kokoinen luupää eli hauki. Tapsi oli lähes samassa kunnossa kuin edellinenkin ja oli ihme että se kesti hauen leuoissa niinkin pitkään. Ei siis mittalohta vieläkään.

Yritimme aivan iltaan saakka, mutta mitallista ei tavoitettu.

Sunnuntai aamuna joukkoon liittyi vielä Saamattomat ykkösen kippari, Keijo. Keke saapui mökille hieman ennen kahdeksaa herättäen edellisillasta väsyneen miehistön. Aamukahvia hörppiessä totesimme että on melko mielenkiintoinen keli, kun sumu oli sitä luokkaa että veneen keulasta ei paljon pidemmälle nähnyt. Ja edellisenä päivänä saimme väistellä verkkoja ihan tosissaan. Tuulesta ei ollut tietoakaan ja ilmakin oli vielä todella viileä, joten sumu ei heti hälvenisi. Niinpä vaan tutka päälle ja sen turvin varovasti vesille.

Yllätys oli suuri, kun tutka heijasti jopa verkon poijut niin selvästi että pystyimme sen avulla väistelemään verkkoja. Näkyipä tutkassa muitakin veneitä, jotka ajoivat meidän rinnalla melko lähellä, mutta mitään ei näkynyt tai kuulunut, kun yritti sivulle päin katsoa, niin sankka sumu oli.

Kun saavuimme sovitulle aloituspaikalle, alkoi Pasi ja Jytä laskemaan vieheitä veteen. Pasi sai ensimmäisenä uloimmaisen plaanari laskettua ja alkoi valmistella seuraavaa viehettä veteen, kun alkoi narina targassa olevasta vavasta. Keijo otti kepin käteen ja veti kalaa kohti venettä. Hetken päästä kuitenkin kuului ne sanat, joita ei toivo ikinä tässä kohtaa kuulevan, kala irti. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.

Tällä välin Jytä oli saanut laitettua ensimmäisen plaanarivavan paikoilleen ja alkoi säätämään toisen vavan syöttiä Keijon kanssa, kun taas alkoi narina targasta. Kysyin että mikäs tuo narina on, johon kolme miestä takanani vastasi että lasketaan vehkeitä. Samalla sekunnilla lähti sitten oikein kunnolla plaanari taaksepäin ja kala oli ilmassa, jolloin kaverit totesivat lähes yhteen ääneen, "Hei, kala kiinni!".

Jytä alkoi väsytellä ja nyt todettiin heti ensi metreistä alkaen että kyseessä on reilusti mittakala, elkeet olivat sitä luokkaa. Kala tuli kuitenkin yllättävän helposti veneen perään, josta se otti vielä komeat loikat aivan moottorikaivon tuntumassa. Tämän jälkeen armoa ei enää tunnettu vaan Jytä veti kalan pintaan, josta Keijo haavi kalan laidan paremmalle puolelle. Tässä kohtaa olimme kalastaneet noin 15min ja veneen lattialla sätki 66cm:n pituinen ja 3kg:n painoinen lohi. Jytän "kornerista" lähti, tästä oli hyvä jatkaa.



Keijo ja lohi.

 

Lohella oli aamupala kesken kun se pullautti veneen lattialle tällaisia suustaan.

 Sumu oli kuitenkin niin sakea, että emme päässeet kovin helposti takaisin samoille mestoille vaan jouduimme ajelemaan "suoraan" eteenpäin ja väistelemään verkkoja ja muita veneitä. Parin tunnin kuluttua alkoi aurinko lämmittää sen verran, että sumu vihdoin hälveni ja näkyväisyys oli taas normaali. Täytyy sanoa että tällä kertaa oli tutkasta todellista apua ja ilman sitä olisimme olleet nesteessä.




Lowrance LRA1800 tutka pelasti tämän aamupäivän.

 

Vetäminen lopetettiin sunnuntaina jo hyvissä ajoin puoli kahden maissa, koska piti vene nostaa ylös ja allekirjoittaneen piti hakea poika mummolasta ja ajaa vielä kotiin Nurmijärvelle.

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut viikonloppu todella mahtavassa säässä hyvin ystävien kera! Palataan asiaan Elovedon tunnelmissa.

Kesälomailua ja kalastusta

Vaikeaa, todella vaikeaa. Siinä kiteytettynä tämän kesäloman lohen uistelureissut. En muista onko koskaan aikaisemmin ollut tällaista kesää, aurinko paistoi lähes koko viisi viikkoa putkeen ja pintaveden lämmöt nousivat Saimaan isoilla selillä yli 27 asteeseen. Monta päivää mentiin niin, ettei tuulen virettäkään ollut havaittavissa. Tuolloin oli melkoisen kuuma, kun veneen lämpömittari näytti samaan aikaan +36 astetta.

Selkävesi melkoisen lämpöisenä.

 

Kalassa tuli kuitenkin käytyä, pääosin Yövedellä. Tulipahan myös ennätys laitettua uusiksi, nimittäin tyhjän vetäminen ilman mittakalaa. Kaiken kaikkiaan loman aikana 62h vetoa peräjälkeen ilman mitallista lohta. Tuona aikana kaksi kertaa oli mittakala veneen perässä noin 5 metrin päässä, josta päätti potkaista/hyppiä itsensä irti ennen haavimista. Tuo vaikutti jo siltä että Ahti olisi suututettu. Toivottavasti ei sentään...

Kaikuja oli todella hyvin paikka paikoin, ja vaikka kuinka yritti ajaa muikkuparvia edestä ja takaa, ylhäältä ja alhaalta ja välillä sivultakin, niin ei vaan lähtenyt.

Kalasoppaa

Välillä tuli takilasta 18 metristä 35cm alamittaista lohta, jonka jälkeen laskettiin kamoja reilusti +20 metriin.

Syvältä yritetään, slide diver ja 4 vapaa takilassa.

Loppulomasta kelit alkoi vihdoin vaihtumaan, kun yöllä lämpötila laski jo alle 20 asteen. Taisipa olla muutama pilvinenkin päivä mukana.

Harvinainen, pilvinen, päivä.

 

Viimeinen lomapäivä alkoi pilvisessä, mutta lämpöisessä säässä. Noin puolen päivän jälkeen pilvet väistyivät ja vaihteeksi aurinko paistoi oikein kunnolla.

Viimeistä lomapäivää viedään.

 

Uisteltiin juuri alueen etelärajaa kohti, kun toiseksi sisin plaanari lähti vauhdilla taaksepäin ja Penni ilmoitti kyseessä olevan sporttinen lohi, joka vei siimaa ulos. Ei muuta kuin keppi käteen ja väsyttämään.

Oliko sitten Pennin räikän pärinä, joka rikkoi hiljaisuuden vai allekirjoittaneeen tömistely takakannella, mutta 10kk tytär heräsi kesken päiväunien kabiinista ja siinä sitä olikin tunnelmaa, kun tytär parkuu kabiinissa ja lohi vie siimaan niin että Pennikin parkuu.

Oliko räikän pärinä vai jano, mikä herätti.

 

Kala osottautui melko virkeäksi kaveriksi ja ehkä siinä oli hieman jännitystä ilmassa johtuen noista edellisistä karkuutuksista että kala otettiin melko rauhallisin ottein ylös. Eikä aikaakaan kun haavi heilahti ja lohi oli laidan paremmalla puolella. Saatiinhan sinne savustuspönttöön laitettavaa. Samalla koko loman tyhjänvetäminen unohtui hetkessä ja mieli oli taas korkealla, niin se vaan menee.

Kesäloman päätöskala.

 

Koska lohen jahtaaminen oli melko nihkeää, niin tuli kesän aikana mökki rannassa heitettyä virveliä ja ongittua pitkästä aikaa. Lahnaparvet rantautuivat aina keskipäivän aikaan noin 20cm veteen laiturin viereen, josta niitä oli kiva yrittää mato-ongella. Tosin on melko haastavan oloista kun tonkivat pohjaa ilman että juurikaan kiinnostuvat syötistä. Tätä yksilöä onnistuttiin kuitenkin huijaamaan.

Lahnaa ongella.

Summa summarum. Yhteensä 67h lohenuistelua, jonka aikana kävi 26kpl alle 50cm lohta. Tämän lisäksi pari 58cm ja yksi 55cm. Kaksi kertaa muutaman metrin päästä veneestä karkuutettiin yli 60cm lohi.

Nyt odotellaan rauhassa vesien viilenemistä ennenkuin lähdetään lohen perään uudestaan. Ehkäpä lähempänä Elovetoa sitten seuraavan kerran vesille.

Lokit olivat ainoita, jotka seurasi meitä.

Tihvetin kuhakuninkuus Saamattomat 2:lle

Vuotuinen Tihvetjärvellä kisattava kuhakunkku kilpailu käytiin tänä vuonna poikkeuksellisen myöhäiseen ajankohtaan eli vasta Heinä- Elokuun vaihteessa. Kyseessähän on alunperin parin kaveriporukan kesken järjestetyistä kuhakisoista lähtenyt tapahtuma, josta sitten on kehkeytynyt vuotuinen kutsukilpailu tyyppinen spektaakkeli, joka kerää niin veneitä kuin hangaround jäseniäkin melkoisesti. Kisojen luonnetta kuvaa hyvin se että puheet kisoista alkaa jo aikaisin talvella.

Tänä vuonna kolmepäiväiseen kisaan osallistui 7 venekuntaa ja kaiken kaikkiaan kisakeskuksessa oli noin kolmekymmentä kalastuksesta kiinnostunutta jäsentä. Voittajaa odotti kasa riihikuivaa käteistä, iso pokaali ja erillinen kiertopalkinto sekä kasa erilaisia tavarapalkintoja.

Pokaalit neljälle ensimmäiselle.

Kisat alkoi perjantaina yhteisellä kipparikokouksella, jossa lohisopan syömisen ohella käytiin kisan säännöt ja alamitat läpi. Tänä vuonna kuhan kisamittaa nostettiin muutamalla sentillä ollen 45cm. Ahvenelle alamitta oli 28cm ja hauen osalta sovittiin että alle kympin haukia ei rantaan tuoda.

Klo 18.00 moottorit starttasivat ja venekunnat suuntasivat vesille. Kisa-aikaa oli aina klo 24.00 saakka, joten tiedossa oli että viimeinen tunti on ratkaisevassa roolissa kalojen suhteen. Olihan helteet lämmittäneet vedet aivan huippulukemiin, lähemmäs 28 astetta.

Saamattomat 2 osallistui kokoonpanolla, jossa allekirjoittaneen lisäksi oli Jytä ja Vesa. Pasi ei tällä kertaa ollut meidän veneessä, vaan kipparoi omaan venettään, oman miehistän kanssa. Vesa hoiti meillä komentokeskusta eli veneen ohjausta ja allekirjoittanut yhdessä Jytän kanssa hääräsi takakannella.

Alku ilta menikin haukia irroitellessa. Melko tasan klo 23.00 saatiin ensimmäinen kuha, joka painoi 2.23kg ja heti perään hieman pienempi 1.8kg kuha. Mieli oli korkealla kun heti oli pari mittakalaa tuoda puntarille. Tosin leuka loksahti rannassa, kun nähtiin kilpailevan venekunnan 5.4kg kuha, joka oli komea ilmestys! Kala oli tullut samaan aikaan ja samasta paikasta kuin meidänkin kalat, vierekkäin väsyteltiin. Näin ollen olimme toisena aloituspäivän jälkeen.

Syöttiä tuntui olevan melko hyvin kaiussa.

Auringon laskun jälkeen on lupa odottaa kuha tärppejä.

Auringonlasku Mercuryn kyljessä.

Lauantaina vesille lähdettiin heti aamusta klo 6.00. Sovimme että klo 9.00 on yhteinen aamupala kisakeskuksessa, joten käydään vaan tekemässä lyhyt aamupisto kuhapaikoille. Tässä kohtaa emme tavoittaneet kuhaa ja kun Pasi puolestaan toi aamupistolta puntarille pari noin kakkosen kuhaa, ja ne kun lisättiin heidän edellisenä iltana saamiin kaloihin, muuttui tilanne niin, että putosimme tässä vaiheessa kolmanneksi. Tiesimme että tilanne tulee vielä muuttumaan moneen otteeseen.

Olimme jo perjantaina Jytän kanssa spekuloineet että jos tuodaan 12kg kuhaa puntarille, on ykköspaikka meidän. Näin ollen olimme edelleen tavoitteessamme. Tärkein etappi eli lauantai päivä oli nyt edessä. Puhuimme etukäteen että se joka keskellä päivää tavoittaa kuhat, on vahvoilla, koska illalla niitä tulee joka veneeseen. Niinpä päätimme suunnata järven eteläpäähän sen sijaan että menisimme ajamaan karusellia muiden kanssa pohjoispäähän.

Päätös osottautui päivän mittaan loistavaksi. Noin kahden maissa alkoi plaanari peruuttaa todella varovasti ja räikästä kuului varova naks-naks-naks ääni. Varoen kelattiin kala kyytiin ja pikainen punnitus, noin 2.7kg. Vene ympäri ja samalle paikalle takaisin. Eikä aikaakaan, kun taas sama narina kuului Pennistä. Nyt noin 1.5kg kuha kyytiin.

Olimme taas sopineet että klo 16.00 on yhteisruokailu rannassa, joten jännitystä oli ilmassa, kun päästiin välipunnitukseen. Kisaa tähän saakka johtanut Sonni ei saanut yhtään kuhaa, eikä myöskään Pasi, joten otimme selkeästi piikkipaikan haltuun.

Ruokailun jälkeen suuntasimme samalle paikalle ja uskoimme siihen että se antaa myös iltasyönnin aikaan kalaa. Ilmanpaineet olivat melkoisessa nousussa koko päivän ja syönnistä oli odotettavissa hyvää. Eipä aikaakaan kun lähti ja lujaa! Ensin toiseksi uloin plaanari peruutti todella kovaa. Tärppi oli kuin isompikin lohi. Heti perään vireinen plaanari lähti ja yhtä lujaa. Siinä sitä hetken aikaan ihmeteltiin kun molemmat räikät laulaa hoosiannaa. Ensimmäinen kala näyttäytyi nopeasti ja todettii että hauki, toinen puolestaan juroi tasaisesti syvälle. Niinpä keskityimme jälkimmäiseen vapaan täysillä ja toivoimme että siellä olisi monsterikuha. Tosin jokainen jo aavisteli että haukihan se siellä räikkää huudattaa.

Hetken väsytyksen jälkeen noin viiden kilon hauki oli veneen vierellä ja sai vapauden. Sen jälkeen Vesa alkoi väsyttää toista kalaa, joka oli roikkunut koko ajan targassa olleessa vavassa. Siinä menikin aikaa, koska koukut oli kalan ulkopuolelta kiinni ja kalalla ei ollut mitään haluja tulla lähemmäs. Noin puolen tunnin väsytyksen jälkeen reilu vitosen hauki oli täysissä voimissa veneen vierellä ja lähti vedet lentäen syvyyksiin, kun koukut irroitettiin. Olipa hauella myös merimetso vaappu toisellakin puolella ulkoa päin kiinni, joten saatii yksi vaappu tästä hommasta muistoksi. Tässä kaikessa paloi kuitenkin paljon kallista kuhan kalastuaikaa ja nyt olikin kiire takaisin mestoille.
 

Vesalla elämän kalan väsytys käynnissä.

Heti paikalle päästyämme peruutti plaanari jälleen lupaavasti. Tällä kertaa kyseessä 2.11kg kuha. Taas paketti ympäri ja samalle paikalle. Yksi plaanari jäi hieman taakse, mutta mitään narinaa ei tällä kertaa kuulunut. Päätimme kuitenkin tarkistaa ettei ollut roskaa ja siellähän roikkui noin kilon painoinen mittakuha. Tässä kohtaa kello oli noin yhdeksän ja odotimme vielä varsinaista iltasyöntiä auringonlaskun jälkeen. Toisin kävi, syönti loppui noin puoli kymmenen ja sen jälkeen tuli harvakseltaan haukia, mutta ei muuta.

Iltasyönnin odottelua.

 

Iltajuonnin aloittelua.

 

Takilavavat saivat tänä vuonna olla melko rauhassa.

 

Tässä kohtaa alkoi armoton laskeminen että paljonko muut tarvitsevat kalaa, jos aikovat ottaa piikkipaikan haltuun. Ei muuta kuin rantaan ja punnitukseen. Meillä oli yhteensä 11.32kg kuhaa kun laskettiin sekä perjantain että lauantain kalat, joten kovin kaukana 12kg tavoitteesta ei enää oltu. Seuraavana oli Sonni, joka oli iltasyönnillä saanut kaloja sen verran että olivat 1.81kg meidän perässä. Käytännössä siis yksi kala.

Sunnuntai aamu sarasti ja oli aika lähteä viimeiseen kisapäivään. Klo 6.00 vene irtosi laiturista ja kuhajahti alkoi taas. Kisa loppui tänä vuonna jo klo 11.00, koska mökki piti luovuttaa. Aamun tunnit olivat todella pitkiä, kun ei kuhasta ollut tietoakaan. Muutama alamittainen hauki kävi pelottelemassa, mutta ei muuta mainittavaa. Sama syömishaluttomuus oli muillakin venekunnilla, joten näin ollen lauantain tulokset jäivät lopullisiksi ja Saamattomat 2 korjasi kuhakunkun voiton jo kolmannen kerran kilpailun historiassa.

Sunnuntai aamu valkeni peilityynessä kelissä.

Lauantain hurja syönti ei jatkunut enää sunnuntaina.

Kaikki venekunnat saivat kaloja puntarille ja nähtiinpä pari ahventakin, vaikka alamitta oli 28cm. Suurin Ahven oli reilu 1.5kg. Kuhaa tuli yhteensä yli 32 kiloa, joten melkoinen parannus edellisiin vuosiin verrattuna. Huolestuttavaa tulevaisuuden kannalta oli se että meidän venekunnalla ei ollut ainuttakaan alamitta kuhaa. Positiivista puolestaan se että kuhan keskikoko oli todella hyvän kokoista että isojakin kuhia kisoissa nähtiin. Kauden etukäteen tärkein kisa hoidettiin siis kunnialla kotiin :)

Saamattomat 2 pokaalien ja palkintojen kera!

Kotkan edusta, Haapasaari

Kesäloman alkajaisiksi suunnattiin veneen keula kohti Kotkaa, tarkoitus oli lähteä Saamattomat ykkösen kanssa kokeilemaan miten merilohi olisi otillaan. Olihan Korkeakoskestakin kuulunut jo muutamia isoja lohia samalla viikolla. Startti Nurmijärveltä kohti Kotkaan tapahtui lauantai aamuna klo 7.00. Tarkoitus oli yöpyä Haapasaaressa ja vetää sekä lauantai että sunnuntai, joten ei ollut niin tunnin päälle lähteminen tässä kohtaa.

Jytä ja Pasi nousivat kyytiin Suulisniemen satamassa, josta vene laskettiin mereen. Ykköset olivat tässä kohtaa jo vääntämässä salakkaa mutkalle ottipaikoilla.

 

Ei ehditty kuin Haapasaaren ensimmäisille kepeille, kun vartijoiden vene pysäytti meidät. Veneen varusteiden tarkastuksen ja puhallutuksen jälkeen pääsimme taas jatkamaan matkaa.

Viimein päästiin Haapasaareen etelä puolelle alueelle, jossa saatiin vehkeet vetoon. Tässä kohtaa tuuli jonkun verran ja oli edellisen myräkän jälkeistä maininkiakin havaittavissa. Parin tunnin vedon jälkeen nousi todella sankka sumu erittäin nopeasti. Sen että ehdittiin VHF:stä vaihtaa kuulumisia ykkösen kanssa niin jo oli sumu päällä. Nyt päästiin kokeilemaan keväällä asennettua tutkaa tosi toimissa. Ahvenanmaalla kun sitä ei tarvinnut käyttää, muuta kuin että säätöjä haettiin kohdalleen.

Sumu hälveni kuitenkin melko pian jättäen hurjan kosteuden veneeseen ja sen jälkeen keli olikin todella upea koko viikonlopun. Tuulikin tyyntyi tässä kohtaa totaalisesti.

 

 

Ykkönen tartutti kalan iltapäivän aikana Askerin suunnalta, jonne mekin suuntasimme sen jälkeen kun siimamiehet saivat usean kilometrin mittaisen siiman ylös. Juuri kun kippari pääsi ansaitulle levolle kabiiniin, kuului targasta terävä ja nopea muutaman sekunnin räikän päräys. Vaan ei jäänyt kiinni. Illalla vehkeitä nostaessa oli muutama syötti rähjähtänyt ja koukut irti.

 

 

 

 

Illan pimetessä nostimme syötit ylös ja yritimme etsiä rantautumispaikkaa Kilpisaaren koilispuolelta, jossa kartan mukaan pitäisi olla ankkuripaikka. Etsinnöistä huolimatta emme sellaista löytäneet, joten suuntasimme jo etukäteen sovittuun Haapasaaren laituriin nukkumaan.

 

Laiturissa lyhyet kuulumisien vaihdot ja sen jälkeen nukkumaan. Hyvin mahtui Eaglen kabiinissa nukkumaan kolme, vaikka keskikäytävällä oli 120cm pitkä itse tehty kylmäarkkukin. Pasi nukkui kylmäarkun päällä ja oli kuulemma ihan ok.

 

Sunnuntai aamun herätys oli hieman viiden jälkeen. Aamukahvit kiehautettiin laiturissa, jonka jälkeen suunnattiin jo vesille. Kamat vetoon ja odotusta.

Kun aamu valkeni, niin välillä tehtiin aamupalaa kaikessa rauhassa.

Hieman ennen puoltapäivää ykkönen kertoi VHF:ssä että olivat nostaneet kalan kyytiin. Samoilla mestoilla pyörittiin vaan eipä lähtenyt meidän veneestä. Kello ehti lähemmäs kolmea iltapäivän puolella, kun vihdoin Penni lauloi, mutta taas se loppui ennenkuin ehti alkaakaan. Yksi plaanareista ehti jonkin matkaa jo jäädä linjasta vaan lähti nousemaan takaisin. Kun tarkistimme syötin kuntoa, saimme huomata että koko tapsi syötteineen päivineen oli poissa. Siiman päässä oli solmu vielä jäljellä, joka oli tehty lukkoleikariin. Solmu oli pettänyt lukon silmukasta...eipä ole tuollaistakaan ennen sattunut.

Niin tai näin, mutta munat meni pataan Saamattomat kakkosen osalta, vaikka molempina päivinä oli todella hyvät näytöt lähes koko ajan luotaimessa ja odotukset sen myötä erittäin korkealla että missä kohtaa narahtaa.

 

Ykkönen sen sijaan sai komeat lohet molempina päivinä, tosin olihan tämä heidän "kotivesi", joten olihan se odotettavissa tässä kohtaa :) Taaskaan ei ole ainuttakaan kuvaa kaloista, mutta maisemaa ehti kuvailla senkin edestä.