Syysloma Yövedellä

Keskiviikko 7.10.2015; veneen siivous ja pakkaus, fiilikset korkealla, odotusta.

Torstai 8.10.2015; töiden jälkeen siirtyminen Kuusankoskelle, fiilikset todella korkealla, odotusta

Perjantai 9.10.2015; herätys klo 6.00, kokoontuminen Vesan luona ja matkaan, fiilikset huipussaan, kohta päästään kalaan!

Siinä lyhykäisyydessään ennakkotunnelmat syksyn reissusta, josta oli sovittu jo hyvissä ajoin. Mukana oli Saamattoma 2 normi kokoonpanossa eli Pasi & Jytä ja toisena veenkuntana reissussa oli Tema Ruoto eli Vesa ja Pete. Tälläkin kertaa päätimme suunnata veneen keulan syksyiselle Saimaalle ja tarkemmin yövedelle. Tukikohtana toimi tuttu mökki, jossa yövyimme viime vuonna.

Team Ruoto & Saamattomat 2

 

Ristiinassa aamukahvi, veneen tankkaus, kaupassa käynti ja laskuluiskalle. Veneet saatiin veteen noin kymmenen maissa. Keli oli mahtava, aurinko paistoi ja tuultakaan ei ollut nimeksikään.

Team Ruoto laskemassa venettä.

Veimme kamat mökille, jossa vaihdettiin hieman lämpöisempää päälle ja sitten olikin aika alkaa viritellä salakoita uimaan. Vehkeet saatiin vetoon hieman puolen päivän jälkeen, joten oli hyvin aikaa saada savukala vaikka heti ekana päivänä.

Ristiinan vierasvenesatamassa lähtötunnelmissa.

Muita uisteluveneitä oli runsaasti liikkeelle ja melko monella tuntui olevan VHF veneessä. Iltapäivän aikana kävi selväksi että kala ei ole ollut syönnillä viime päivinä. Jotkut olivat jopa viikon vetäneet ilman mittakalaa. No, emme antaneet sen häiritä vaan nautimme raikkaasta syyskelistä ja odotimme tärppiä.

Laiturilla vieheiden valinta käynnissä.

Päivä kääntyi illaksi, eikä meillä ollut mitään tapahtumia. Team ruodolla oli yksi alamittainen. Sama ongelma tuntui vaivaavan muitakin. Eihän siinä auttanut kuin kamat ylös, sauna lämpimäksi ja miettimään uusia juonia. Illan mittaan pohdittiin useampaan otteeseen, että jos lauantaina ajettaisi aamusta suur-saimaan puolelle.

Tekijämiesten oma valmiste alumiinivene. Huhu kertoi että kaverit veti mittakalan joka päivä.

Lauantai aamu valkeni taas kerran upeassa syys säässä. Aurinko paistoi ja pieni tuuli kävi. Kun sitten oli päätöksen teon aika, päätimme kuitenkin jäädä salonselälle samoilla paikoille kuin edellisenä päivänä.

Kaiku näytti koko aamu päivän hyvin parvea, mutta ei vaan meidän syötit kelvanneet. Edelleenkin VHF:ssä oli hiljaista. Edelliseltä päivältä oli kuulunut yksi mittakala. veneitä oli kuitenkin reilu kymmenkunta vetämässä. Ajettiin parvea ristiin rastiin joka suunnassta sen verran monta kertaa että plotterin näyttökin oli pelkkään punaista väriä, kun viivoja meni joka suuntaan.

Suu hymyssä mennään vaikka lohi kiertää venettä.

Iltapäivällä paikalle kurvasi kaksi hieman isompaa alusta, joista toinen oli valkoinen sinisillä raidoilla ja kyljessä luki "Laura". Toinen hieman isompi ja pikimusta. Troolithan ne siinä. "Laura" ajeli hetken ristiin rastiin salonselkää ja käenniemen selkää, kunnes alkoivat vetää troolia.

Kuultiin puskaradion kautta että olivat troolit ottaneet jonkun toisen puolen plaanarit mukaansa, vaikka kaveri oli kuinka väistänyt. Korvaukseksi olivat tarjonneet pussillista muikkuja. Reiluja kavereita nuo troolaajat!!! Toinen merkille pantava asia oli se että itse lopetimme vedon klo 18.00, jolloin troolit jatkoivat edelleen täyttä häkää käenniemenselkää pitkin. Tuossa vaiheessa oli jo niin hämärä että troolialusten välisiä poijuja ei nähnyt ellei tiennyt niiden olemassa olosta. Eikä niissä ollut mitään valojakaan.

Tämän syksyn kelit ovat olleet uskomattoman hienoja.

Illalla rantaan saavuttuamme saimme tiedon että suur-saimaan puolella oli ollut lohta liikkeellä ja reilun kokoisia kaloja oli noussut useampiakin. Siinä sitä riitti jossiteltavaa, että olisiko sittenkin ollut parempi mennä sinne kuin jäädä yökkärille. No, vielä oli yski päivä aikaa ratkaista tiimien keskinäinen kilpailu, joka viritettiin viikonlopuksi.

Sunnuntaina keli oli paras kaikista päivistä. Aurinko lämmitti todella hyvin ja tuulta oli sen verran että pinta oli juuri ja juuri rikki. Koska trooli mellasti lähes koko lauantai päivän salonselällä ja käenniemenselällä, suuntasimme kohti Mustasaarenselkää.

Etukäteen oli sovittu että kahdelta vihelletään peli poikki ja lähdetään nostamaan veneitä. Keli oli kuitenkin sen verran hieno että päätimme jatkaa vielä pari tuntia vetoa. Kello oli noin puoli kolme, kun yhtä äkkiä hiljaisuuden rikkoi Jytän ääni huutaen, "Lohi ilmassa plaanarin edessä"! Nousin ylös ja tulin katsomaan, mistä on kyse, niin samassa lohi hyppäsi uudestaan ilmaan, tällä kertaa aivan plaanarin takana ja reilun kokoinen kala. Sanoin että nyt on kala kiinni ja kohtaa alkaa räikkä laulaa, vaan eipä alkanut. Sen sijaan koukut oli irti salakasta ja täky aivan riekaleina. Eli lohi oli uinut suoraan eteenpäin sen jälkeen kun oli ottanut täyn suuhun. Tämä jäi reissun viimeiseksi tapahtumaksi.

Lähellä oli, mutta ei pysynyt kiinni.

Lähellä se mittakala oli, mutta ei vaan pysynyt kiinni. Näin ollen jouduimme palaamaan tyhjin käsin rantaan ja kisakin jäi ratkaisematta, vaikka Vesa ja Pete kovasti yrittivät selittää että heillä oli enemmän tärppejä/alamittoja, no niillä ei nyt vaan ole merkitystä :)

Joka tapauksessa hieno reissu, joka meni taas kerran aivan liian nopeasti. Just kun pääsee kalastamisen makuun, niin pitää lopettaa.

Eloveto 2015

Kesän kalareissut on jäänyt hyvin vähäisiksi johtuen ajan käyttöön liittyvistä haasteista, mutta Eloveto on tapahtuma, joka on merkattu kalenteriin jo hyvissä ajoin.

Kuvio oli tuttu, lähdin Nurmijärveltä matkaan torstaina töiden jälkeen. Ajoin Korialle, josta Pasi hyppäsi repsikan penkille ja Inssi kävi noutamassa tiimille tehdyt lippikset ja pipot samalla pysähdyksellä.

Tiimi pipot ja lippikset

Saavuimme orilammen majalle noin puoli yhdeksän maissa illalla ja päätimme suosiolla jättää veneen laskut ym tekemiset perjantai aamulle.

Ryhmän kokoonpano oli tällä kertaa hieman muuttunut, koska Jytä ei työkiireiltään päässyt mukaan, joten piti turvautua varamiespalveluun, josta saatiin Pete mukaan remmiin. Kummelin sanoja lainatakseni, "eihän se hyvä ollut, mutta ei kyllä kalliskaan" :) No vitsi vitsi, ettei vaan joudu "liiton" kanssa juttusille. Pete tuurasi Jytää jo aiemmin, tämän kesän kuha kisoissa, joten rutiinit oli tuttuja.

Perjantai valkeni hieman utuisessa kelissä, tuulen ollessa olematon. Vene laskettiin vesille ja aamupala nautittiin majalla. Pete liittyi ryhmään mukaan ja lähdettiin vesille reenaamaan.

Luiskalla oli rauhallista perjantai aamuna...

Eikä ruuhkaa ollut laiturissakaan...

Saatiin uloimmat plaanarit veteen ja Pasi otti hammastikun suuhun alkaen virittämään salakkaa, kun targasta alkoi kuulua kunnon soittoa Pennin sävelin. Tässä kohtaa vetoa oli takana noin. 5min. Hyvin otti Pete ohjat käsiin, kun ajoi kalan päälle saman tien.

Pasi otti vavan käteen ja odottelin menohalujen hiljentymistä, samalla kun allekirjoittanut alkoi jo kaivaa haavia kabiinista ja virittää sitä kuntoon. Missään kohtaa ei ollut epäselvää että oliko kyseessä mittakala, mutta silti Pasi, ilmeisesti merikaloihin tottuneena, heitti kommentin että "onko tuo edes mitallinen", kun lohi hyppasi ilmaan veneen takakulman kohdalla...

...No olihan se. Pituutta 69cm ja painoa 3,4kg. Siinä sitä oli reenipäivä avattu paremmin kuin uskallettiin toivoa. Noin kaksi sekuntia sen jälkeen kun kala oli saatu, kävi mielessä että tulikohan se päivää liian aikaisin...ääh, onhan niitä kaloja järvessä, ajattelin kun jatkettiin kamojen laskemista.

69cm ja 3.4kg järväri.

Loppupäivä kurvailtiin pitkiä linjoja vetäen, lähinnä veden lämpöjä, syöttiparvia ja tapahtumia ihmetellen. taidettiin kiertää lähes kaikki mahdolliset ottipaikat tuon päivän aikana läpi. Muutama alamittainen kävi ihmettelemässä veneen kylkeä, mutta muuten oli rauhallista.

Rantaan tullessa puska radio oli toiminut kohtuu hyvin, koska niin moni kävi kuittaamassa päivää liian aikaisin saadusta kalasta.

Lauantaina oli ensimmäinen kisapäivä. Keli oli kuin suoraan keskeltä kesää, lähes peilityyni järvi, aurinko paistoi pilvettämältä taivaalta ja muutenkin fiilis korkealla. Lähdettiin alueelle, josta edellisenä päivänä saatiin kala.

Lähtö alkaa olla käsillä

 

Kohta mennään eikä meinata.

 

Kisa eteni tasaiseen tahtiin alamittoja irroitellessa, vaikka yritimme laajentaa aluetta useammalla kilometrillä, silti alamittaa vaan tuntui ottavan ja vieläpä plaanariin, jossa oli 80g punttia eli ei ollut edes ihan pinnasta.

Lohen perus uistelu keli syyskuun lopulla, kuin suoraan postikortista.

Kalojen päälle tähtääjä työn touhussa.

Päivän mittaan irrotettiin 12kpl alamittaisia, pisimmän ollessa noin 55cm. Ei päästy puntarille saakka siis. Ilta meni saunoessa, savustettua edellispäivän lohta syödessä ja seuraavan päivän taktiikkaa miettiessä.

Sunnuntaina oli taas päivä uus ja mieli taistelutahtoa täynnä. Salakat laitettiin pyörimään samalla alueella kuin edellisinä päivinä ja päätettiin pysyä alueella, koska kaikki tapahtumat oli tulleet tuolta samalta suunnalta. Vaan sunnuntaina kala oli pistänyt suunsa kiinni ja alamittoja taisi olla 2-3kpl koko päivän aikana. Keli oli hieman erilainen, kun välillä nosti pienen pientä aallokkoa mutta edelleen nätissä kelissä uisteltiin.

Sunnuntai aamuna oli rapea keli ja vesi hyörysi kunnolla.

Sumua ilmassa.

Niinhän siinä sitten kävi että kello löi 14.00 ja mieleen tuli taas ajatus päivää liian aikaisin saadusta lohesta. Ei voi minkään. Puntarille ei päästy, mutta kokonaisuutena reissu oli kuitenkin onnistunut ja saatiin hyvän kokoinen lohi. Toivottavasti myös miehistö li samaa mieltä, vaikka välillä joutuikin syömään kylmiä ruokia, kun kippari oli unohtanut ostaa kaasua grilliin. Onneksi Rengas-Pete ja Vesa laittoivat pullon kellumaan sunnuntaina niin saatiin ruokakin lämmitettyä :)

Lohi pistää miehet hymyilemään.

Ahvenanmaa kutsuu, osa II

Kisat oli siis ohi kun tuuli päätti puuttua peliin. Tuulta pidettiin rannassa aina sunnuntai iltaan saakka, jolloin päästiin parin tunnin iltavedolle. Ainoa tapahtuma oli takilassa, joka ehti juuri laueta, mutta kala karkuun saman tien.

Vene lähtövalmiina.

 

Naapureiden ja saamattomat 3:n pirkat samassa laiturissa.

 

Mökin terassilta oli lyhyt matka laiturille.

Maanantaina 8.6. oli sitten keli jo taas kohdallaan ja vetämään lähdettiin heti aamusta. Suuntasimme tutuille mestoille, joista kaloja oli viime päivinä kuulunut. Saatiin vetää rauhassa alku iltaan saakka, toisten kuulutuksia VHF:stä kuunnellen, ennenkuin hieman ennen ilta kuutta Penni parkaisi oikein kunnolla. Tällä kertaa oli Pasin vuoro väsytellä. 

Kala lähti totuttuun tapaan plaanarista levyn takaa. Lähtö oli tosiaan jälleen kerran rajun kuuloinen ja kala temmelsi hetken aikaa pinnassa, napaten viereisen plaanarin mukaan. Tässä kohtaa päätettiin nostaa varmuuden vuoksi molemmat takilat pois edestä, koska loppu tulisi olemaan haastava joka tapauksessa, johtuen ylimääräisistä siimoista. Varmoin otteein Pasi väsytteli kalan veneen vierellä, jossa hetken väännön jälkeen kala saatiin veneen vierelle. Tässä kohtaa toinen siima meinasi tuottaa haasteita saada kala riittävän lähelle venettä, jotta haaviminen onnistuisi. Hetken vääntämisen ja parin lyhyen spurtin jälkeen kala nousi vasemman puoleisen takakulman kohdalla pintaan. Tässä kohtaa sovittiin muutamat tiukat liikkeet ja Pasi veti kalan veneen vierelle pinataa pitkin, josta allekirjoittanut suoritti haavimisen. Noin 20 minuutin taistelun tuloksena oli 11kg lohi veneen lattialla. Reissun toinen kala ja tyhjäputki poikki.

Pasi ja 11kg merilohi.

Tiistaina 9.6. palasimme takaisin maan pinnalle, kun koko pitkän ja hienon päivän tuloksena puhdas tyhjä nolla ja munat pataan. Iltavedolta odotimme kovasti sitä tärppiä, mutta vaikka luotaimessa oli todella hyvännäköistä näyttöä, ei vaan lähtenyt tällä kertaa. Nöyränä takaisin rantaan, ei tämä niin helppoa ole.

Iltaveto alkamassa.

 

Saamattomat 2:n miehistö.

Haistelijoita on takiloissa, vaan ei lähde.

Keskiviikko 10.6. ja homma jatkui edellisen päivän tapaan eli hiljaista oli. Kello oli noin viisi iltapäivällä kun toisen puolen takila alkoi jumputtaa. Kaikki heräsi horroksesta sillä sekunnilla, mutta adrenaliini laski melko nopeaan, kun huomattiin ettei takila edes lauennut. Jytä nappasi vavan käteen ja kelasi kalan pintaan. Tässä kohtaa joka jätkällä leuka loksahti auki, voiko meressä edes olla näin pieniä lohia...pituutta tällä veijarilla oli hieman enemmän kuin isolla okin levyllä. Taisi kaveri olla menossa vastavirtaan ja satuttiin vaan väärälle kaistalle. Ja kait sitä nälkään on pakko syödä, kun on kasvu vaihde päällä :) No loppu hyvin, kaikki hyvin, tämä veijari lähti iloisesti jatkamaan matkaan sen jälkeen kun oli ikuistettu negatiiville. Jälleen kerran nöyränä rantaan, taas alkoi hiipiä mieleen ajatus, että mitä pitäisi tehdä toisin.

Jytä ja pienen pieni lohenpoikanen.

Vaan onneksi uskoa omaan tekemiseen oli vielä jäljellä ja torstaihan on tunnetusti toivoa täynnä. Niin tälläkin kertaa. Päivään lähdettiin tiukan aamupalaverin jälkeen. Päädyimme alueelle, josta eilen kalaa tuli ja vetokuviota emme lähteneet muuttamaan vaikka siitäkin keskusteltiin. Ei muuta kuin kamat veteen ja odottamaan. Olimme juuri saaneet päivä ruuan lämmitettyä ja alkoi iltapäivä uniaika, kun vihdoin ja viimein hiljaisuuden rikkoi tuo kauan odotettu niin raaka ja karhea räikän pärinä. Tällä kertaa peli oli selvä heti kättelyssä, nyt puhuttiin kalasta, eikä houkutinlevyn kokoisesta syötistä.

Välillä kelit on todella hienot, vaikka usein tuuleekin.

 

Jytä kepin varteen ja homma käyntiin. Tänköt otettiin pois Pasin ja allekirjoittaneen toimesta, kun Jytä samaan aikaan veivasi kalaa venettä kohti. Ei mennyt aikakaan kun kala oli jo yllättävän lähellä venettä ja tässä kohtaa oli ensimmäisen takilan nosto käynnissä. Niinpä teimme riskiratkaisun ja päätimem olla nostamatta toista takilaa. Olimme päättäneet nostaa kalan silät puolen, missä takila on pois tieltä.

Vaan kuinkas kävikään. Nopea kelaus venettä kohti meinasi kostautua, kun kala oli hyvässä hapessa ja lähti vääntämään itseään juuri sille puolelle, jossa takilla oli alhaalla. Hetken luulin jo että peli oli pelattu kun takilan vapa alkoi nykiä kala oli sukeltanut hetkeä aikaisemmin moottorin takaa. Äkkiä haavi pois käsistä ja siirsin takilan vavat takakaiteeseen ja samalla annoin vavoille hieman löysää, niitä kuitenkaan takilasta irroittamatta. Tässä kohtaa ei auttanut kuin ottaa Norjalaisotteet käyttöön ja kala väkisin pintaan. Jytä teki työtä ammattilaisen ottein ja veti kalan täydessä virrassa venee vierelle josta kala haavittiin nopeasti. 10,5kg lohta oli jälleen tosiasia ja se pötkötti veneen lattialla miehistön kiljuessa ja hyppiessä ilmaan. Tässä kohtaa todettiin kipparin synttäreiden kenraaliharjoitukset onnistuneiksi ja päätettiin ottaa ryypyt.

Jytä ja 10,5kg merilohi.

Sitten koitti se kauan odotettu allekirjoittaneen synttäripäivä eli perjantai 12.6. Jytä ja Pasi oli jo pitkin viikkoa lupailleet hyvää keliä ja synttärilahjaa. Vaan eipä kukaan kuitenkaan arvannut että kävisi toteen. Keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja tuuli on noin 3m/s. Veneen nokka kohti 47:aa, minnekäs muualle. Kamat saatiin vetoon ja aamu päivä pyörittiin 47:n kieppeillä. Ehdin juuri mennä kabiinin puolelle päikkäreille, kun takakannelta kuului sanat "kala kiinni!".

Äkkiä ylös ja katsomaan mitä tapahtuu. Allekirjoittaneen puolen sisin plaanari, 80g painoa ja ilman levyä oli tällä kertaa pettänyt lohen viimeisenä ateriana. Vapa pois targasta ja väsyttämään. Kala tuli melko helposti ja nopeasti veneen vierelle, josta se päätti pistää kaiken peliin. Ensimmäinen haavimisyritys päättyi valtavan sporttiseen lohen vetoon, jossa siima meni pihalle vauhdilla. Toinen yritys ja tällä kertaa juuri kun Jytä yritti tarjota haavia, nähtii kunnon loikat ylös päin ja sitten vauhdilla sivulle. Nyt alkoi jo jännittämään että mitenkähän tämän kalan kanssa käy. Kolmas kerta ja kala poikkoili ensin toisen puolen takilaan, sen jälkeen moottorin alla ja sieltä sain sen väkisin kammettua vasemmalle puolelle, josta oli takila siivottu tieltä pois. Niinpä kolmannella kerralla Jytä sai kalan haaviin ja nosti sen veneeseen. Synttärikala oli siis saatu ja sporttinen sellainen. Tästä oli hyvä jatkaa kohti iltapäivää.

Tomppa ja 8,5kg merilohi synttäreiden kunniaksi.

Hetken aikaa pommitimme samaa pistettä, josta kala tuli, mutta muita ei näkynyt eikä kuulunut. Niinpä lähdin ansaituille päiväunille ja sillä aikaa Pasi päätti suunnata kohti uusia tuulia. Heräsin jonkin ajan päästä ja tarkistin sijaintimme, joka oli muuttunut melkoisesti. Olimme 200m penkalla, nokka kohti sandgrundenia. Päätimme suunnata matalampaan, koska tuulet olivat jo jonkin aikaa olleet suotuisat siihen suuntaan. Alkuillan aikana tuuli tyyntyi kokonaan ja meri olikin lähes rasvatyyni jonkin aikaan, ennekuin tuuli kääntyi. Lähestyimme santikkaa ja tuossa kohtaa Pasi kysyi lähdetäänkö oikealle vai vasemmalle. Hetken aikaa pohdittuani, vastasin että mennään oikealle. Ehdimme ajaa noin vartin verran, kun plaanarista lähti ja kovaa! Ratkaisu oli siis oikea.

Siinä menee ilme vakavaksi kun räikkä alkaa huutamaan hoosiannaa!

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, meri oli tyyni, fiilis oli korkealla ja olihan synttäripäivä, joten täydellinen hetki väsytellä lohta. Pasi pääsi tositoimiin kalan kanssa, Jytä hyppäsi ohjaajan penkille ja itse aloin putsata muita vapoja pois alta. Kala veti siimaa pihalle hurjaa vauhtia. Vedot olivat myös melko pitkiä, joten hetken kuluttua kala oli jo todella kaukana. Hyvä puoli oli se ettei mennyt siimat sekaisin. Tosin Pasin ei siinä paljon tarvinnut tehdä muuta kuin pitää vavasta kiinni kun pennin siimanjakaja meni laidasta laitaan. Myöskään Jytän ei tarvinnut tässä kohtaa ohjailla venettä, koska keliä ei ollut ja muita veneitäkään ei juuri näkynyt. Näin ollen allekirjoittanut oli ainoa, joka hikoili tuossa paahtavassa auringossa, vaan eipä haitannut.

Sain putsattua tönköt ja takilat pois tieltä, samalla kun Pasi ohjaili kalaa ja kelasi siimaa välillä sisäänpäin. Jossain kohtaa kala päätti vetää pitkin pintaa poikittain veneen perässä ja niinhän siinä kävi, kuten pelätä saattoi että se sai toisenkin plaanarin mukaan. Jälleen kerran homma hankaloittui ja riski kalan karkuuttamisesta kasvoi. Toisaalta, eipä tämä ollut eka kerta kun oltiin useamman vavan kanssa saman kalan kimpussa. Jonkin aikaa tosiaan kelattiin kahdella vavalla siima sisään, kunnes tuli niin iso siimasoppa vastaan ettei auttanut kuin ottaa puukko käteen ja veistää toiset siimat poikki. Onneksi kaikki kamat saatiin pelastettua välistä eli vain pätkä siimaa hävittiin tuossa kohtaa.

Pasi jatkoi taistelua, joka kävi kuumana koko ajan. Tuntui ettei lohi väsynyt millään, aina kun saatiin kalaa pumpattua lähemmäs, veti se hetken päästä saman verran ulos j atodella kovalla vauhdilla mentiin joka kerta. 20 minuutin kuluttua tärpistä alkoi tilanne pikku hiljaa kääntyä meidän puolelle ja kala tuli metri metriltä lähemmäs. olimme jo valmistautumassa haavimiseen, kun kala kääntyi 90 asettta poikittain ja otti taas hurjan vauhdin perämelallaan. Siinä se mennä viiletti planareitten etupuolella välillä hyppien, välillä evä pintaa viistäen. Ja kuin ihmeen kaupalla, Jytä onnistui kääntelemään venettä sen verran että saimma kalan pois siimojen välistä ilman kontaktia muihin plaanareihin. Nyt päätettiin lopettaa leikki ja ottaa kaveri kyytiin. Loppu mentiin jo melkoisella riskilläkin kun Pasi painoi siimat vavan varteen kiinni ja pumppasi kalaa kohti veneen perää.

Pasi ja +11kg merilohi.

Saamattomat 2:n päivän potti.

Tällä kertaa ratkaisu tuotti tulosta ja puolen tunnin vääntämisen jälkeen haavin pussisa potki +11kg lohi. Jälleen miehistä lauloi hyvää syntymäpäivää, jo toistamiseen. Oli aika ottaa juhlaryypyt. 
Viritimme vielä vavat vetoon ja ajattelimme nauttia viimeisestä illasta täysin rinnoin. Muita kalatapahtumia ei enää kuulunut, mutta olihan tässä jo 20kg lohta rantaan vietäväksi. Ilta saunottiin ja juhlittiin synttäreitä.

Vetouistelija on kekseliäs. Ei lähde hattu päästä vaikka hieman puhaltaisi.

Lauantai 13.6. ja viimeinen päivä ahvenanmaalla. Edellisillan juhlien jäljiltä nukuimme hieman pidempään kuin muina aamuina, mutta vesille lähdettiin kuitenkin. Tosin keli oli melko kova taas kerran. Etelästä tuuli sellainen 8m/s ja näin ollen aaltokin oli taas kerran sitä luokkaa että keikuttiin edes takaisin. Vedimme vain puolikkaan päivän ja lopetimme hyvissä ajoin iltapäivällä, kun keli alkoi nousta koko ajan enemmän ja olihan lähtö illalla edessä, joten varasimme hyvän aikaa veneen nostolle, tavaroiden ja auton pakkaamiselle. Päivän ainoaksi tapahtumaksi jäi kun lokki nappasi salakan suuhunsa aallon harjalta. Hetken sitä väsyttelin kunnes se alkoi kieputtaa muita plaanareita ympäri ja tässä kohtaa katsoimme parhaaksi vetää piuhat poikki. Lokin huuleen jäi VK:n huppu ja tapsisiiman pätkä muistoksi. 

Kotia kohti.

Kotia päin lähtiessä päätimme vielä pysähtyä hakemaan kebabit mukaan. Kun pysähdyimme snakarin viereen, kuuluin trailerin renkaasta suhina. Tarkemmin rengasta katsoessani huomasin ruuvin törröttävän keskellä rengasta. Onneksi ei oltu minuutti aikataululla matkassa. Kotoa lähtiessäni viimeisenä asiana nostin tunkin matkaan mukaan, kun se meinasi jo unohtua talliin. Rengas oli vaihdettu sillä aikaa kun kebabit valmistuivat ja matkaan päästiin ilman suurempia murheita.

Lohen pää säästettiin muistoksi.

Kaiken kaikkiaan reissu oli jälleen kerran onnistunut ja mieleenpainuva. Kisat meni hyvin, kaloja tuli kaiken kaikkiaan 5 ja puoli :) Kiloissa noin 58kg. Muutama pummipäivä ja pari tuulipäivää, perus meininkiä siis. Ai niin ja voitettiinhan me tuulipäivän minigolf turnaus ylivoimaisesti :) Ensi vuoden mökit on jo varattu, joten silloin sitten taas uudet kujeet.

Ahvenanmaa kutsuu, osa I - Trollingträff 2015

Kalastuskamat - on, syötit - on, ruuat - on, rahapussi - on ja varapyöräkin on, ei muuta kuin nokka kohti olympiaterminaalia ja Ahvenanmaan reissu alkakoon.

 

Saamattomat 1 & Ruoto

Saamattomat 2

Menomatka oli sitä tuttua ja turvallista perussettiä, eli laivaan autot ja veneet sisälle, saunomaan ja pari olutta, sen jälkeen seisovaan pöytään syömään, pari olutta pubin puolella ja muutamaksi tunniksi nukkumaan. Tosin keli yltyi menomatkalla sen verran kovaksi ettei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Toiseksi kroppa kävi melkoisilla kierroksilla, olihan tätä reissua taas odotettu kuin kuuta nousevaa.

Alkuillasta, menomatkalla keli on vielä todella hieno.

Saavuimme perille keskiviikkona 3.6., mutta silloin keli on sen verran kova ettei vesille ollut kiirettä. Niinpä laitoimme veneen kaikessa rauhassa isku kuntoon ja valmistauduimme illan kipparikokoukseen. Kipparikokouksen suurin yllätys oli se, että kisa-alue oli laajennettu koko suomen aluevesirajoja koskevaksi, näin ollen lääniä riitti.

Kisat alkoi torstai aamuna klo 6.00 prikkojen haulla. Sen jälkeen merelle ja rensselit vetoon. Lähdimme hakemaan sitä isoa kalaa, koska se oli kisojen pääpalkinto. Vehkeet tiputettiin noin sadan metrin penkan kohdalta ja kun paketti oli alhaalla, suuntasimme kohti 47:aa. Olimme juuri saapumassa neljäseiskalle, kun sanoin että jos joku paikka ahvenanmaalla on tunnettu ison kalan paikka niin se on tässä.

Silmäluomia alkoi painaa sen verran että päätin mennä kabiinin puolelle maate. Noin 30s sen jälkeen kun pääsi pituelleni ehdin jo nukahtaa mutta heräsin välittömästi, kun takakannelta kuului huuto että "kala kiinni!" Mikään ei ole hienompaa kuin herätä Pennin sulo sointuun ja kun se on katkeamatonta rallatusta, voi huokaista helpotuksesta, eiköhän se apina tällä lähde.

1. kisapäivän keli oli upea!

Enpä olisi lähdöstä uskonut millainen taistelu on tulossa. Piuhaa meni pihalle tasaiseen tahtiin koko ajan, samalla kun Jytän kanssa aloimme putsaamaan tönkköjä ja takiloita pois tieltä. Etukäteen oli jo sovittu väsytysvuorot ja ensimmäinen oli allekirjoittaneen, joten ei muuta kuin ruma keppi käteen ja taisteluun. Siitä alkoikin sellainen vääntö että kalaa vedettiin sisään 30-50m, jonka jälkeen se vei melkein tuplaten siimaa ulos. Tätä leikkiä jatkui tunnin verran, jolloin pääsimme ensimmäisen kerran näkemään kalan.

Jossain kohtaa kala päätti alkaa uida vain poikittain veneen perällä, siinä sitä yritettiin kaikin keinoin pitää pois muista plaanareista ja vetää kohti venettä, mutta turhaan. Kalan kylki oli sen verran paksu että se kun oli poikittain, ei ollut toivoakaan vetää kalaa kohti, vaikka vauhdit oli aivan minimissä.

Pikku hiljaa metri metriltä kalaa saatiin pumpattua venettä kohti, mutta se ui syvällä, todella syvällä. Onneksi oli putsattu molemmat takilat ylös, koska muuten olisi ollut kaikki yhdessä nipussa. Välillä se yritti mennä veneen alle ja vapa oli aivan luokillaan tuossa kohtaa, jolloin oli pakko puristaa peukaloilla siimat kiinni ja vääntää se väkisin pois sieltä, samalla toivoen ettei pääte tehdä syöksyä siinä kohtaa, koska muuten siima voi pettään.

Viimenään kala alkoi lähestyä venettä ja aloimme valmistautua haavimiseen, vieläkin se pisti kaikin keinoin hanttiin. Mietsäkin vaihdettiin jo välillä kepin varressa, kun allekirjoittanut yritti alkaa haavimaan, mutta kala ei suostunut tulemaan riittävän lähelle, vaan veti taas sen tutun 15-20m siimaa pihalle. Ei kun ukot taas toisin päin ja väsyttämään. Sinnikkäästi puoli väkisin vedettynä kala saatiin haavimisetäisyydelle ja vedimme tällä kertaa pidemmän korren kalan päätyessä haaviin. Väsytyskellot pysäytettiin aikaan 1h 38min!!! Kyllä, tunti neljäkymmentä minuuttia.

Rääkin jälkeen.

Iloinen haavimies.

Saamattomat 2 & 16.48kg merilohi.

Kun kala oli veneessä tipahdin lattialle ja avasin pelastupuvun kaula-aukon, josta höyry sen kuin nousi. Tämä oli sitä urheilukalastusta parhaimmillaan. Aivan uskomaton fiilis, vaikkei juurikaan jaksanut tuossa kohtaa hyppiä ja riemuita. Joskus aikaisemmin olen ihmetellyt että miten väsytys voi kestää niin kauan, mutta näköjään se voi. Tämän kalan kanssa oli turha puhua kilo ja minuutti periaatteesta, joka kyllä yleensä on hyvin lähellä merilohen kohdalla.

Päiväkisan voitto plakaatti.

Kilpailun virallinen puntari näytti kalalle painoa 16,48 kg ja sillä irtosi ensimmäisen päivän päiväkisan voitto sekä johtajan keltainen lippu. Kisa alkoi hienommin, kuin uskalsimme toivoakaan. :)

Saatiin keltainen lippu toiseen kisapäivään lähdettäessä.

Toisena kilpailupäivänä päätimme suunnata pohjoiseen, koska usko oli kova että kalat olivat liikkeessä. Vesa ja Pete lähtivät mukaan haravoimaan aluetta kanssamme, eikä mennyt kauaakaan kamojen laskun jälkeen kun heillä oli kala kiinni. Tässä kohtaa uskoimme että paikka valinta osui kohdalleen, vaan kuinkas kävikään.

2. päivänä oli vaikea keli kalastaa.

Valitsemamme alue osoittauitui täysin vääräksi, kala ei ilmeisesti ollut liikkunut mihinkään, koska edellisen päivän paikalta nostettiin kalaan kaksin käsin. Iltapäivän aikaan kuulimme huhun että kilpailevassa venekunnassa olisi kahden kympin kala kyydissä. Punnituksessa saimme huomata että Ohran Villen venekunta kiilasi meidän ohi 17,6kg kalalla ja loppujen lopuksi vei koko kisan sillä. Onnea Villen venekunnalle!

1. päivän kaloja.

Kolmas ja viimeinen kisapäivä oli todella tuulinen, kävimme ulkona heti aamusta, mutta ei sinne oikeasti ollut asiaa kalastamaan mennä, sen verran kova keli oli. Muutaman tunnin kuluttua tulikin viesti että kilpailu on keskeytetty. Näin ollen edellisen päivän ison kala vei koko potin ja jäimme harmittavasti toiselle sijalle.

Kala matkalla puntariin.

Kaiken kaikkiaan jäi erittäin hyvä maku kilpailuista. Järjestelyt pelasi hienosti ja porukka oli mukavaa. Olihan tämä meidän venekunnan ensimmäinen kilpailu Ahvenanmaalla, joten todella tyytyväisiä ollaan toiseen sijaan, tässä kohtaa hopea ei ole häpeä :)

Tämäkin lohi oli evälaikattu.

Tämän vuoden Ahvenanmaan raportti tulee koostumaan useammasta osasta ja päivittelen niitä tässä kesän aikana,  kun tulee sadepäiviä ja ei pääse rakentamaan, joten kuten hollywoodissa on tapana sanoa "To be continued..."