Eloveto 2015

Kesän kalareissut on jäänyt hyvin vähäisiksi johtuen ajan käyttöön liittyvistä haasteista, mutta Eloveto on tapahtuma, joka on merkattu kalenteriin jo hyvissä ajoin.

Kuvio oli tuttu, lähdin Nurmijärveltä matkaan torstaina töiden jälkeen. Ajoin Korialle, josta Pasi hyppäsi repsikan penkille ja Inssi kävi noutamassa tiimille tehdyt lippikset ja pipot samalla pysähdyksellä.

Tiimi pipot ja lippikset

Saavuimme orilammen majalle noin puoli yhdeksän maissa illalla ja päätimme suosiolla jättää veneen laskut ym tekemiset perjantai aamulle.

Ryhmän kokoonpano oli tällä kertaa hieman muuttunut, koska Jytä ei työkiireiltään päässyt mukaan, joten piti turvautua varamiespalveluun, josta saatiin Pete mukaan remmiin. Kummelin sanoja lainatakseni, "eihän se hyvä ollut, mutta ei kyllä kalliskaan" :) No vitsi vitsi, ettei vaan joudu "liiton" kanssa juttusille. Pete tuurasi Jytää jo aiemmin, tämän kesän kuha kisoissa, joten rutiinit oli tuttuja.

Perjantai valkeni hieman utuisessa kelissä, tuulen ollessa olematon. Vene laskettiin vesille ja aamupala nautittiin majalla. Pete liittyi ryhmään mukaan ja lähdettiin vesille reenaamaan.

Luiskalla oli rauhallista perjantai aamuna...

Eikä ruuhkaa ollut laiturissakaan...

Saatiin uloimmat plaanarit veteen ja Pasi otti hammastikun suuhun alkaen virittämään salakkaa, kun targasta alkoi kuulua kunnon soittoa Pennin sävelin. Tässä kohtaa vetoa oli takana noin. 5min. Hyvin otti Pete ohjat käsiin, kun ajoi kalan päälle saman tien.

Pasi otti vavan käteen ja odottelin menohalujen hiljentymistä, samalla kun allekirjoittanut alkoi jo kaivaa haavia kabiinista ja virittää sitä kuntoon. Missään kohtaa ei ollut epäselvää että oliko kyseessä mittakala, mutta silti Pasi, ilmeisesti merikaloihin tottuneena, heitti kommentin että "onko tuo edes mitallinen", kun lohi hyppasi ilmaan veneen takakulman kohdalla...

...No olihan se. Pituutta 69cm ja painoa 3,4kg. Siinä sitä oli reenipäivä avattu paremmin kuin uskallettiin toivoa. Noin kaksi sekuntia sen jälkeen kun kala oli saatu, kävi mielessä että tulikohan se päivää liian aikaisin...ääh, onhan niitä kaloja järvessä, ajattelin kun jatkettiin kamojen laskemista.

69cm ja 3.4kg järväri.

Loppupäivä kurvailtiin pitkiä linjoja vetäen, lähinnä veden lämpöjä, syöttiparvia ja tapahtumia ihmetellen. taidettiin kiertää lähes kaikki mahdolliset ottipaikat tuon päivän aikana läpi. Muutama alamittainen kävi ihmettelemässä veneen kylkeä, mutta muuten oli rauhallista.

Rantaan tullessa puska radio oli toiminut kohtuu hyvin, koska niin moni kävi kuittaamassa päivää liian aikaisin saadusta kalasta.

Lauantaina oli ensimmäinen kisapäivä. Keli oli kuin suoraan keskeltä kesää, lähes peilityyni järvi, aurinko paistoi pilvettämältä taivaalta ja muutenkin fiilis korkealla. Lähdettiin alueelle, josta edellisenä päivänä saatiin kala.

Lähtö alkaa olla käsillä

 

Kohta mennään eikä meinata.

 

Kisa eteni tasaiseen tahtiin alamittoja irroitellessa, vaikka yritimme laajentaa aluetta useammalla kilometrillä, silti alamittaa vaan tuntui ottavan ja vieläpä plaanariin, jossa oli 80g punttia eli ei ollut edes ihan pinnasta.

Lohen perus uistelu keli syyskuun lopulla, kuin suoraan postikortista.

Kalojen päälle tähtääjä työn touhussa.

Päivän mittaan irrotettiin 12kpl alamittaisia, pisimmän ollessa noin 55cm. Ei päästy puntarille saakka siis. Ilta meni saunoessa, savustettua edellispäivän lohta syödessä ja seuraavan päivän taktiikkaa miettiessä.

Sunnuntaina oli taas päivä uus ja mieli taistelutahtoa täynnä. Salakat laitettiin pyörimään samalla alueella kuin edellisinä päivinä ja päätettiin pysyä alueella, koska kaikki tapahtumat oli tulleet tuolta samalta suunnalta. Vaan sunnuntaina kala oli pistänyt suunsa kiinni ja alamittoja taisi olla 2-3kpl koko päivän aikana. Keli oli hieman erilainen, kun välillä nosti pienen pientä aallokkoa mutta edelleen nätissä kelissä uisteltiin.

Sunnuntai aamuna oli rapea keli ja vesi hyörysi kunnolla.

Sumua ilmassa.

Niinhän siinä sitten kävi että kello löi 14.00 ja mieleen tuli taas ajatus päivää liian aikaisin saadusta lohesta. Ei voi minkään. Puntarille ei päästy, mutta kokonaisuutena reissu oli kuitenkin onnistunut ja saatiin hyvän kokoinen lohi. Toivottavasti myös miehistö li samaa mieltä, vaikka välillä joutuikin syömään kylmiä ruokia, kun kippari oli unohtanut ostaa kaasua grilliin. Onneksi Rengas-Pete ja Vesa laittoivat pullon kellumaan sunnuntaina niin saatiin ruokakin lämmitettyä :)

Lohi pistää miehet hymyilemään.