Ahvenanmaa kutsuu, osa II

Kisat oli siis ohi kun tuuli päätti puuttua peliin. Tuulta pidettiin rannassa aina sunnuntai iltaan saakka, jolloin päästiin parin tunnin iltavedolle. Ainoa tapahtuma oli takilassa, joka ehti juuri laueta, mutta kala karkuun saman tien.

Vene lähtövalmiina.

 

Naapureiden ja saamattomat 3:n pirkat samassa laiturissa.

 

Mökin terassilta oli lyhyt matka laiturille.

Maanantaina 8.6. oli sitten keli jo taas kohdallaan ja vetämään lähdettiin heti aamusta. Suuntasimme tutuille mestoille, joista kaloja oli viime päivinä kuulunut. Saatiin vetää rauhassa alku iltaan saakka, toisten kuulutuksia VHF:stä kuunnellen, ennenkuin hieman ennen ilta kuutta Penni parkaisi oikein kunnolla. Tällä kertaa oli Pasin vuoro väsytellä. 

Kala lähti totuttuun tapaan plaanarista levyn takaa. Lähtö oli tosiaan jälleen kerran rajun kuuloinen ja kala temmelsi hetken aikaa pinnassa, napaten viereisen plaanarin mukaan. Tässä kohtaa päätettiin nostaa varmuuden vuoksi molemmat takilat pois edestä, koska loppu tulisi olemaan haastava joka tapauksessa, johtuen ylimääräisistä siimoista. Varmoin otteein Pasi väsytteli kalan veneen vierellä, jossa hetken väännön jälkeen kala saatiin veneen vierelle. Tässä kohtaa toinen siima meinasi tuottaa haasteita saada kala riittävän lähelle venettä, jotta haaviminen onnistuisi. Hetken vääntämisen ja parin lyhyen spurtin jälkeen kala nousi vasemman puoleisen takakulman kohdalla pintaan. Tässä kohtaa sovittiin muutamat tiukat liikkeet ja Pasi veti kalan veneen vierelle pinataa pitkin, josta allekirjoittanut suoritti haavimisen. Noin 20 minuutin taistelun tuloksena oli 11kg lohi veneen lattialla. Reissun toinen kala ja tyhjäputki poikki.

Pasi ja 11kg merilohi.

Tiistaina 9.6. palasimme takaisin maan pinnalle, kun koko pitkän ja hienon päivän tuloksena puhdas tyhjä nolla ja munat pataan. Iltavedolta odotimme kovasti sitä tärppiä, mutta vaikka luotaimessa oli todella hyvännäköistä näyttöä, ei vaan lähtenyt tällä kertaa. Nöyränä takaisin rantaan, ei tämä niin helppoa ole.

Iltaveto alkamassa.

 

Saamattomat 2:n miehistö.

Haistelijoita on takiloissa, vaan ei lähde.

Keskiviikko 10.6. ja homma jatkui edellisen päivän tapaan eli hiljaista oli. Kello oli noin viisi iltapäivällä kun toisen puolen takila alkoi jumputtaa. Kaikki heräsi horroksesta sillä sekunnilla, mutta adrenaliini laski melko nopeaan, kun huomattiin ettei takila edes lauennut. Jytä nappasi vavan käteen ja kelasi kalan pintaan. Tässä kohtaa joka jätkällä leuka loksahti auki, voiko meressä edes olla näin pieniä lohia...pituutta tällä veijarilla oli hieman enemmän kuin isolla okin levyllä. Taisi kaveri olla menossa vastavirtaan ja satuttiin vaan väärälle kaistalle. Ja kait sitä nälkään on pakko syödä, kun on kasvu vaihde päällä :) No loppu hyvin, kaikki hyvin, tämä veijari lähti iloisesti jatkamaan matkaan sen jälkeen kun oli ikuistettu negatiiville. Jälleen kerran nöyränä rantaan, taas alkoi hiipiä mieleen ajatus, että mitä pitäisi tehdä toisin.

Jytä ja pienen pieni lohenpoikanen.

Vaan onneksi uskoa omaan tekemiseen oli vielä jäljellä ja torstaihan on tunnetusti toivoa täynnä. Niin tälläkin kertaa. Päivään lähdettiin tiukan aamupalaverin jälkeen. Päädyimme alueelle, josta eilen kalaa tuli ja vetokuviota emme lähteneet muuttamaan vaikka siitäkin keskusteltiin. Ei muuta kuin kamat veteen ja odottamaan. Olimme juuri saaneet päivä ruuan lämmitettyä ja alkoi iltapäivä uniaika, kun vihdoin ja viimein hiljaisuuden rikkoi tuo kauan odotettu niin raaka ja karhea räikän pärinä. Tällä kertaa peli oli selvä heti kättelyssä, nyt puhuttiin kalasta, eikä houkutinlevyn kokoisesta syötistä.

Välillä kelit on todella hienot, vaikka usein tuuleekin.

 

Jytä kepin varteen ja homma käyntiin. Tänköt otettiin pois Pasin ja allekirjoittaneen toimesta, kun Jytä samaan aikaan veivasi kalaa venettä kohti. Ei mennyt aikakaan kun kala oli jo yllättävän lähellä venettä ja tässä kohtaa oli ensimmäisen takilan nosto käynnissä. Niinpä teimme riskiratkaisun ja päätimem olla nostamatta toista takilaa. Olimme päättäneet nostaa kalan silät puolen, missä takila on pois tieltä.

Vaan kuinkas kävikään. Nopea kelaus venettä kohti meinasi kostautua, kun kala oli hyvässä hapessa ja lähti vääntämään itseään juuri sille puolelle, jossa takilla oli alhaalla. Hetken luulin jo että peli oli pelattu kun takilan vapa alkoi nykiä kala oli sukeltanut hetkeä aikaisemmin moottorin takaa. Äkkiä haavi pois käsistä ja siirsin takilan vavat takakaiteeseen ja samalla annoin vavoille hieman löysää, niitä kuitenkaan takilasta irroittamatta. Tässä kohtaa ei auttanut kuin ottaa Norjalaisotteet käyttöön ja kala väkisin pintaan. Jytä teki työtä ammattilaisen ottein ja veti kalan täydessä virrassa venee vierelle josta kala haavittiin nopeasti. 10,5kg lohta oli jälleen tosiasia ja se pötkötti veneen lattialla miehistön kiljuessa ja hyppiessä ilmaan. Tässä kohtaa todettiin kipparin synttäreiden kenraaliharjoitukset onnistuneiksi ja päätettiin ottaa ryypyt.

Jytä ja 10,5kg merilohi.

Sitten koitti se kauan odotettu allekirjoittaneen synttäripäivä eli perjantai 12.6. Jytä ja Pasi oli jo pitkin viikkoa lupailleet hyvää keliä ja synttärilahjaa. Vaan eipä kukaan kuitenkaan arvannut että kävisi toteen. Keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja tuuli on noin 3m/s. Veneen nokka kohti 47:aa, minnekäs muualle. Kamat saatiin vetoon ja aamu päivä pyörittiin 47:n kieppeillä. Ehdin juuri mennä kabiinin puolelle päikkäreille, kun takakannelta kuului sanat "kala kiinni!".

Äkkiä ylös ja katsomaan mitä tapahtuu. Allekirjoittaneen puolen sisin plaanari, 80g painoa ja ilman levyä oli tällä kertaa pettänyt lohen viimeisenä ateriana. Vapa pois targasta ja väsyttämään. Kala tuli melko helposti ja nopeasti veneen vierelle, josta se päätti pistää kaiken peliin. Ensimmäinen haavimisyritys päättyi valtavan sporttiseen lohen vetoon, jossa siima meni pihalle vauhdilla. Toinen yritys ja tällä kertaa juuri kun Jytä yritti tarjota haavia, nähtii kunnon loikat ylös päin ja sitten vauhdilla sivulle. Nyt alkoi jo jännittämään että mitenkähän tämän kalan kanssa käy. Kolmas kerta ja kala poikkoili ensin toisen puolen takilaan, sen jälkeen moottorin alla ja sieltä sain sen väkisin kammettua vasemmalle puolelle, josta oli takila siivottu tieltä pois. Niinpä kolmannella kerralla Jytä sai kalan haaviin ja nosti sen veneeseen. Synttärikala oli siis saatu ja sporttinen sellainen. Tästä oli hyvä jatkaa kohti iltapäivää.

Tomppa ja 8,5kg merilohi synttäreiden kunniaksi.

Hetken aikaa pommitimme samaa pistettä, josta kala tuli, mutta muita ei näkynyt eikä kuulunut. Niinpä lähdin ansaituille päiväunille ja sillä aikaa Pasi päätti suunnata kohti uusia tuulia. Heräsin jonkin ajan päästä ja tarkistin sijaintimme, joka oli muuttunut melkoisesti. Olimme 200m penkalla, nokka kohti sandgrundenia. Päätimme suunnata matalampaan, koska tuulet olivat jo jonkin aikaa olleet suotuisat siihen suuntaan. Alkuillan aikana tuuli tyyntyi kokonaan ja meri olikin lähes rasvatyyni jonkin aikaan, ennekuin tuuli kääntyi. Lähestyimme santikkaa ja tuossa kohtaa Pasi kysyi lähdetäänkö oikealle vai vasemmalle. Hetken aikaa pohdittuani, vastasin että mennään oikealle. Ehdimme ajaa noin vartin verran, kun plaanarista lähti ja kovaa! Ratkaisu oli siis oikea.

Siinä menee ilme vakavaksi kun räikkä alkaa huutamaan hoosiannaa!

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, meri oli tyyni, fiilis oli korkealla ja olihan synttäripäivä, joten täydellinen hetki väsytellä lohta. Pasi pääsi tositoimiin kalan kanssa, Jytä hyppäsi ohjaajan penkille ja itse aloin putsata muita vapoja pois alta. Kala veti siimaa pihalle hurjaa vauhtia. Vedot olivat myös melko pitkiä, joten hetken kuluttua kala oli jo todella kaukana. Hyvä puoli oli se ettei mennyt siimat sekaisin. Tosin Pasin ei siinä paljon tarvinnut tehdä muuta kuin pitää vavasta kiinni kun pennin siimanjakaja meni laidasta laitaan. Myöskään Jytän ei tarvinnut tässä kohtaa ohjailla venettä, koska keliä ei ollut ja muita veneitäkään ei juuri näkynyt. Näin ollen allekirjoittanut oli ainoa, joka hikoili tuossa paahtavassa auringossa, vaan eipä haitannut.

Sain putsattua tönköt ja takilat pois tieltä, samalla kun Pasi ohjaili kalaa ja kelasi siimaa välillä sisäänpäin. Jossain kohtaa kala päätti vetää pitkin pintaa poikittain veneen perässä ja niinhän siinä kävi, kuten pelätä saattoi että se sai toisenkin plaanarin mukaan. Jälleen kerran homma hankaloittui ja riski kalan karkuuttamisesta kasvoi. Toisaalta, eipä tämä ollut eka kerta kun oltiin useamman vavan kanssa saman kalan kimpussa. Jonkin aikaa tosiaan kelattiin kahdella vavalla siima sisään, kunnes tuli niin iso siimasoppa vastaan ettei auttanut kuin ottaa puukko käteen ja veistää toiset siimat poikki. Onneksi kaikki kamat saatiin pelastettua välistä eli vain pätkä siimaa hävittiin tuossa kohtaa.

Pasi jatkoi taistelua, joka kävi kuumana koko ajan. Tuntui ettei lohi väsynyt millään, aina kun saatiin kalaa pumpattua lähemmäs, veti se hetken päästä saman verran ulos j atodella kovalla vauhdilla mentiin joka kerta. 20 minuutin kuluttua tärpistä alkoi tilanne pikku hiljaa kääntyä meidän puolelle ja kala tuli metri metriltä lähemmäs. olimme jo valmistautumassa haavimiseen, kun kala kääntyi 90 asettta poikittain ja otti taas hurjan vauhdin perämelallaan. Siinä se mennä viiletti planareitten etupuolella välillä hyppien, välillä evä pintaa viistäen. Ja kuin ihmeen kaupalla, Jytä onnistui kääntelemään venettä sen verran että saimma kalan pois siimojen välistä ilman kontaktia muihin plaanareihin. Nyt päätettiin lopettaa leikki ja ottaa kaveri kyytiin. Loppu mentiin jo melkoisella riskilläkin kun Pasi painoi siimat vavan varteen kiinni ja pumppasi kalaa kohti veneen perää.

Pasi ja +11kg merilohi.

Saamattomat 2:n päivän potti.

Tällä kertaa ratkaisu tuotti tulosta ja puolen tunnin vääntämisen jälkeen haavin pussisa potki +11kg lohi. Jälleen miehistä lauloi hyvää syntymäpäivää, jo toistamiseen. Oli aika ottaa juhlaryypyt. 
Viritimme vielä vavat vetoon ja ajattelimme nauttia viimeisestä illasta täysin rinnoin. Muita kalatapahtumia ei enää kuulunut, mutta olihan tässä jo 20kg lohta rantaan vietäväksi. Ilta saunottiin ja juhlittiin synttäreitä.

Vetouistelija on kekseliäs. Ei lähde hattu päästä vaikka hieman puhaltaisi.

Lauantai 13.6. ja viimeinen päivä ahvenanmaalla. Edellisillan juhlien jäljiltä nukuimme hieman pidempään kuin muina aamuina, mutta vesille lähdettiin kuitenkin. Tosin keli oli melko kova taas kerran. Etelästä tuuli sellainen 8m/s ja näin ollen aaltokin oli taas kerran sitä luokkaa että keikuttiin edes takaisin. Vedimme vain puolikkaan päivän ja lopetimme hyvissä ajoin iltapäivällä, kun keli alkoi nousta koko ajan enemmän ja olihan lähtö illalla edessä, joten varasimme hyvän aikaa veneen nostolle, tavaroiden ja auton pakkaamiselle. Päivän ainoaksi tapahtumaksi jäi kun lokki nappasi salakan suuhunsa aallon harjalta. Hetken sitä väsyttelin kunnes se alkoi kieputtaa muita plaanareita ympäri ja tässä kohtaa katsoimme parhaaksi vetää piuhat poikki. Lokin huuleen jäi VK:n huppu ja tapsisiiman pätkä muistoksi. 

Kotia kohti.

Kotia päin lähtiessä päätimme vielä pysähtyä hakemaan kebabit mukaan. Kun pysähdyimme snakarin viereen, kuuluin trailerin renkaasta suhina. Tarkemmin rengasta katsoessani huomasin ruuvin törröttävän keskellä rengasta. Onneksi ei oltu minuutti aikataululla matkassa. Kotoa lähtiessäni viimeisenä asiana nostin tunkin matkaan mukaan, kun se meinasi jo unohtua talliin. Rengas oli vaihdettu sillä aikaa kun kebabit valmistuivat ja matkaan päästiin ilman suurempia murheita.

Lohen pää säästettiin muistoksi.

Kaiken kaikkiaan reissu oli jälleen kerran onnistunut ja mieleenpainuva. Kisat meni hyvin, kaloja tuli kaiken kaikkiaan 5 ja puoli :) Kiloissa noin 58kg. Muutama pummipäivä ja pari tuulipäivää, perus meininkiä siis. Ai niin ja voitettiinhan me tuulipäivän minigolf turnaus ylivoimaisesti :) Ensi vuoden mökit on jo varattu, joten silloin sitten taas uudet kujeet.