Saamattomat Yövedellä

Allekirjoittaneelle syntyi jälkikasvua Syyskuun loppupuolella, noin viikko ennen Vuohijärvellä järjestettävää Elovetoa, joten kisat ja "tiimi tapaaminen" jäi sen vuoksi väliin tänä vuonna. Vesille teki kuitenkin mieli useammalla veneellä, joten päätimme suunnata Saimaalle, jo tutuksi tulleelle Yövedelle.

Lähdimme matkaan perjantaina 18. Lokakuuta varhain aamulla melko viileässä kelissä. Hieman ennen Ristiinaan alkoi sopivasti satamaan räntää ja tunnelma nousi entisestään, kun kesärenkain varustetulla paketilla kurvailtiin rantaan ja mietittiin että miten päästään sunnuntaina takaisin. No ei hätiä mitiä, olihan edessä kolme päivää kalastusta.

Matkalla pysähdyttiin Ristiinan S-marketissa, josta saa
saman katon alta kaikki mitä uistelija viikonloppuun tarvitsee.

Vene laskettiin veteen vierasvenesatamasta ja sitten tulikin hieman synkempi hetki, kun kalusto yritti laittaa hanttiin. Ensin yritin sytyttää lämppäriä, joka jostain syystä ilmoitti polttovirheestä ja sammutti itsensä. Parin kolmen yrityksen jälkeen se kuitenkin lähti pelaamaan. Olisiko ollut polttoaineen puutetta tai muuten vaan jähmeää dieseliä...

Seuraavaksi kone käyntiin ja elektroniikka tulille, vaan  plotteripa ei sanonut mitään. Ei muuta kuin sulakkeita tarkastamaan. Kaikki näytti ehjältä ja kaapelien liitoksetkin näyttivät olevan hyvin paikoillaan. Hetken vikaa etsittyämme huomasiine myös takiloiden ja VHF:n olevan mykkänä, jolloin vikaa lähdettiin etsimään kipparin tekemistä uusista sähköistä. Eikä aikaakaan kun vika löytyi. Sähköjen uusimisen yhteydessä oli uudesta sulakeblokista jäänyt plus kiskojen välinen silta kytkemättä ja sen vuoksi toinen kisko ei saanut virtaa. Onneksi pakista löytyi sopivan paksua rautalankaa josta sai tehtyä tarvittavan parin sentin pätkän, jolla kiskot saatiin yhdistettyä ja voila noin tunnin äheltämisen jälkeen oltiin jo matkalla kohti selkävesiä. Tosin tunnelma ehti tuossa välissä jo hieman kiristyä kun mieheistön jäsenet palelivat räntäsateessa odottelemassa vian korjausta, mutta pian oltiin taas hymyssä suin, olihan lohivedet muutaman minuutin päässä.

Raksit laskettiin sormet kohmeessa hieman puolen päivän jälkeen. Räntäsadekin lakkasi iltapävällä ja keli muuttui hieman paremmaksi.

Vedimme melko suoraa vetoa hyviä näyttöjä etsien. Muutama alamittainen lohi kävi salakoitamme maistelemassa, mutta ne saivat vapauden. Kello alkoi lähestyä viittä kun tuuli alkoi nousta. Päätimme kääntää veneen noka kohti majapaikkaa ja lähteä vetämään viimeistä puolituntista ennen kamojen nostoa, jotta ehtisimme ennen pimeän tuloa mökille.

Keli nousi koko ajan ja hieman ennen puolta kuutta tuuli jo sen verran että vastaiseen mentäessä plaanarit alkoivat sukeltaa terävimmissä aalloissa ja samalla räikkä piti ääntä. Yhtä äkkiä kuitenkin havaihduimme selvästi pidempää pärinään, joka ei lakannut. Äkkiä takakannelle ja vapa käteen, siellähän oli kala kiinni. Allekirjoittanut aloitti väsytyksen, eikä aikaakaan kun lohi hyppäsi veneen takana ilmaan. Selvä mittakala kyseessä.

Hetken väsytyksen jälkeen kala oli veneen takakulmassa, jossa sillä riitti vielä virtaa ja se yritti kovasti sukeltaa toisen takilan siimoihin. Tässä kohtaa Jytä teki nopean päätöksen ja nosti kalan suoraan siimasta veneen takakannelle ilman haavia, vaikka sitä yritin hänelle pariin otteeseen tarjota. Oli kuulemma sekunnin sadasosista kiinni ettei kala mennyt potkuriin tai takilaan ja oli hän kuulemma tuossa hämärässä arvioinut siiman kestonkin ennenkuin teki päätöksen nykäisystä. No loppu hyvin, kaikki hyvin, veneessä pötkötti reilu 63cm järvilohi. Painoa noin 3kg. Sen jälkeen vehkeiden nosto ja niinhän siinä kuitenkin kävi että pimeässä piti ajaa tuntematonta reittiä mökille. Onneksi Saamattomat ykkönen oli jo mökillä ja antoi hieman speksejä, mistä tulla ja mihin ankkuroida vene.

Ilta menikin saunoessa, grillatessa lohta sekä fiilistellessä Ahvenanmaan koko illan mittaista video pläjäystä, joka oli aivan uuni tuore.

Lauantaina aamuna keli oli todella hieno. Noin -6 astetta pakkasta, mutta lähes tyyni. Heti auringon nousun jälkeen vesille ja salakat uimaan. Löysimme kohtuu hyviä näyttöjä, mutta tärpit puuttuivat, tosin hieno keli ja edellisen päivän kala pitivät suun hymyssä.

Iltapäivän puolella keli alkoi uhkaavasti nousta juuri kun olimme aivan Yöveden lupa-alueen eteläpäässä ja puhalsi pohjoisesta. Ei muuta kuin veneen keula kohti vastaista ja plaanareita hieman lähemmäs ja suuremmilla väleillä. Ei mennyt kuin 10min kun keli oli jo sitä luokkaa että venettä piti tosissaan ajaa kaksin käsin ja uistelusäädin oli aivan turha, käsikaasulla mentiin eteenpäin.

Ankannokka haukkasi vasta aaltoon sen verran hyvin että takakannelle tuli sivuja pitkin vettä melko lailla. Räikät huusivat lähes kaikki yhtä aikaa, eikä plaanarit tuntuneet pysyvän veden pinnalla juuri lainkaan. Joko ne olivat ilmassa tai haukkasivat aaltoon. Eikä aikaakaan kun plaanarit nousivat yhtä aikaa ilmaan tuulen voimasta ja olivat kaikki yhdessä nipussa veneen takana. Tuolloin oli mitattu Saimaalla yli 13m/s tuulta ja puuskissa enemmän.

Noin puoli tuntia kestänyt myrsky laantui lähes yhtä nopeasti kuin nousikin ja meillä olikin sopivasti siimat taas suorina, ei muuta kuin salakat uimaan takaisin. Kalaa emme kuitenkaan tavoittaneet enää lauantaina.

Sunnuntai aamu oli lauantai aamun kopio kelistä. Aamulla oli -8 astetta pakkasta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Äkkiä lämpötila kohosi plussan puolelle ja pieni tuulen vire rikkoi veden pintaa. Saimme uistella melko rauhassa niin muista veneistä kuin kaloistakin. Iltapäivällä olikin sitten veneen nosto edessä ja aika suunnata kotia kohti.

Hieno viikonloppu erittäin hyvässä seurassa ja lohtakin saatiin grilliin, joten tyytyväinen pitää olla. Kelit olivat hieman kaksijakoiset, mutta niin ne tuppaavat näin loppuvuodesta olemaan. Toisaalta se on oma pikku lisä tähän muuten niin hienoon harrastukseen.

Teipit kylkeen

Uisteluveneissä näkee hyvin paljon erilaisia tarroja. Toiset laittavat sponsoreiden tarroja mainos mielessä näkyvyyttä lisäämään. Toiset taas liimavat tarroja huvikseen koristamaan venettä.

Me päätimme tehdä tiimitarrat jokaiseen veneeseen. Logo tehtiin tietokoneella ja tarrat leikkasi Helsingissä toimiva MH-Autoclean (http://www.ikkunantummennukset.fi/).

Ensimmäisenä veneen kylki pyyhittiin rasvanpoisto aineella.

Seuraavaksi teipin mallaus maalarinteipin avulla.

Valmis teipattu pulpetin kylki.

Johtotehtävissä

Samalla kun asensin veneeseen lämmittimen, oli pakko tehdä myös sähköt osittain uusiksi.

Ostin veneen käytettynä keväällä ja sähkötöissä on tähän saakka siis ollut tehdas, moottorin asentanut jälleenmyjä sekä edellinen omistaja, joka on asentanut osan veneessä olevasta elektroniikasta.

Nämä kaikki tekijät yhdistettynä lopputulos oli jotain aivan uskomatonta. Kunnon käärmeenpesä!

Tuota kun jouduit alkaa kelissä setvimään
esim. palaneen sulakkeen vuoksi niin siinä tulee äitiä ikävä.

Alimpana näkyy tehtaalla asennettu jakotukki, johon tulee suoraan veneen akulta syöttö ja maa. Siitä sitten lähtee kaapeli jos toinenkin johonkin ja osassa on sulakkeet, osassa ei. Joissakin oli sulake itse kaapelissa noin 50cm tukin jälkeen, sitä ei olisi löytänyt tuolta mitenkään.

Tilannetta vielä pahensi entisestään alkuperäinen erittäin pieni tarkistusluukku, jonka kautta ei pystynyt juurikaan mitään tekemään.

 

Tässä vielä kuva, jossa selviää sähköihin johtavan luukun koko.

 
Ensimmäisenä otin rälläkän käteen ja leikkasin yli kaksi suuremmalle luukulle paikan.

 

Uusi tuplasti suurempi aukko luukulle.

Sen jälkeen ei muuta kuin kaikki kaapelit ulos aukosta ja yksi kerrallaan niitä selvittämään mistä tulevat ja minne menevät. Lisäksin katkoin kaikki helposti lyhennettävissä olevat kaapelit määrämittaisiksi. Ylimääräistä kaapelia kertyi yli 7m.

Sähkökaapin pohjalle leikkasin 5mm polykarbonaattilevystä pohjan kokoisen paikan, jonka kiinnitin läpipulteilla vanhan jakotukin reikiä hyväksikäyttäen. tähän levyyn sitten ruuvasin moottorinohjauspurkin, sulakepestä sekä liimasin nippuside ankkurit.

 

Kaapelit ovat löytäneet paikkansa. Kaikki johdot myös kiinnitetty
omiin reitteihin, jotta pysyvät myös jatkossa ojennuksessa.

Kuvassa keskellä näkyy sulakerasia, josta  ajetaan virta eri laitteille. Oikealle puolella on moottorin ohjausyksikkö sekä sen yläpuolella Mercuryn oma mittaristojen jakotukki. Vasemmalla puolella on pienempi sulakerasia, johon on tuotu syöttö suoraan akulta ohi päävirtakytkimen. Sulkerasian yläpuolella on NMEA2000 verkko, jossa tällä hetkellä ainoastaan GPS moduuli ja virransyöttö.

Lopuksi sitten uusi luukku paikoilleen ja homma oli valmis.

 

Luukku kiinnitettynä mahtui juuri pakoputken ja tulevien ilmaputkien väliin.

 

Koko homman tekemiseen kului aikaa noin yksi päivä, suosittelen jokaiselle kyseisen veneen omistavalle. Helpottaa kummasti toimintaa sulakkeen palaessa sekä jatkossa esimerkiksi elektroniikkaa päivitettäessä.

Mielestäni sekä tehdas että jälleenmyyjät voisivat vähän enemmän panostaa sähköihin, kun otetaan huomioon mitä vene+moottori paketti maksaa ja mitä sillä saa. En odota että siellä kaikki kaapelit olisivat tällä tavalla laitetuna, mutta jonkinlainen järjestys. Samalla rahalla hankkii esimerkiksi premium luokan saksalaisen ajoneuvon, jossa yhtä paljon hevosvoimia ja huomattavan paljon enemmän tekniikkaa ja apuvälineitä kuin tällaisessa veneessä. Ei sielläkään tällaisia harakanpesiä ole.

Lämpöä kabiiniin

Muutaman vuoden ajan on mielessä pyörinyt ajatus lämmittien hankinnasta, sen verran kylmää alkaa jo olemaan loppukaudesta, kun mennään Marras-Joulukuun vaihteessa ja viritellään raksia uimaan.

Edellinen vene oli HT-mallinen ja se oli ehkä se suurin syy ettei tullut lämmitintä hankittua, meneehän siinä lämpö täysin harakoille. Nyt veneen vaihdon myötä lämmittimen hankinta realisoitui, koska veneessä on tarkoitus myös yöpyä viikonlopun reissuilla. Eikä siitä lämmöstä haittaa ole kevään Ahvenanmaan reissuilla, kylmä meri kun hohkaa melkoisesti vaikka aurinko paistaisi täydeltä terältä.

Tein nettitutkimusta ja vertailua eri lämmitin merkkien ja mallien suhteen ja lopuksi päädyin kotimaiseen Safiren 2100D malliin. Suurimmat edut tässä verrattuna kilpailijoihin tuntuivat olevan pieni virrankulutus, suuri lämmöntuotto, kaksi erillistä lähtöä ilmaputkille sekä hyvät ominaisuudet ohjaintaulussa. Lisäksi huhujen mukaan myös huolto pelaa tarvittaessa nopeasti. Toivotaan että "plussaa" tarvitaan vähän.

Kaupat lämmitimestä tein Uudenmaan lämmitin nimisen firman kanssa, josta lämmittimen lisäksi hankin myös tarvittavat ilmastoinnin osat eli suulakkeet, ilmaputket, eristeet ja kiinnikkeet. Kommunikointi kyseisen firman kanssa hoitui erittäin nopeasti ja asiantuntevasti sekä puhelimitse että mailien välityksellä. Erityismaininta supernopeasta teknisestä tuesta kesken asennuksen. Mailiin vastattiin muutaman minuutin viiveellä oli ajankohta sitten lauantai ilta tai sunnuntai aamu. Tällainen on sitä asiakaspalvelua parhaimmillaan!

Sitten itse asennukseen. Asennuspaikaksi valitsin kabiinissa olevan tilan, joka on ohjauspulpetin ja oikeanpuoleisen laidan välissä oleva tila. Tuossa kyseisessä tilassa kulkee veneen sähköt, mutta muuten se ns. "tyhjää tilaa". Silverin tehtaalla kyseinen tila on peitetty vanerilevyllä, jossa on keinonahka päällä. Edellinen omistaja oli ruuvannut pilotin keskusyksikön kyseiseen levyyn, joten alkuun tiedossa oli hieman purkuhommia.

Aloitusnäkymä kabiinin puolelta.

Levyn takaa paljastui melkoinen johtohärdelli, jossa ylimääräsitä johtoa oli kymmeniä metrejä ja aivan ristissä muiden kaapeleiden kanssa. Johtojen vieressä oli myös pilotin hydraulipumppu.

Ylimääräistä kaapelia oli melkoisesti. Johtojen seassa pilkottaa pilotin pumppu.

Ensin oli siis laitettava nykyiset kaapelit ojennukseen ja lyhennettävä ylimääräiset johdot. Sen jälkeen itse lämmitin löysi paikkansa kaapelien vierestä. Samalla siirsin vielä pilotin keskusyksikön peitelevystä tuonne välitilaan.

Lämmitin, kaapelit sekä pilotin keskusyksikkö sulassa sovussa.

Pakoputken läpiviennille tuli paikka kabiinin ja ohjauspulpetin ylänurkkaan.

Pakoputken läpivienti kabiinin ja ohjauspulpetin nurkassa.

Pakoputki kulkee kabiinin siällä.

Polttainesäiliö ja -pumppu sijoitettiin veneen takatilaan. Näin polttoainepumpun naksutus ei häiritse kabiinissa olevia. Polttoainesäiliön sijoitin toiseen takaluukkuun, josta se on kätevästi liikuteltavissa tankkausta varten ja pysyy muutenkin helposti paikoillaan. Kiinnitys varmistettiin vielä kiinnitysliinalla säiliön ympäri.

Polttoainesäililö takaluukussa.

Lämmittimen ohjaus tapahtuu ohjainpaneelista. Valittavissa on kaksi eri mallia, joko perusversio tai kehittyneempi Genius ohjain. Itse päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska hintaero oli käytännössä todella pieni saavutettuihin hyötyihin nähden. Genius taululle tein paikan kabiinin vasempaan laitaan oven viereen.

Ohjaustaulun asennuspaikka liimauksessa.

 

Genius taulu kiinnitettynä levyyn.

Asennusalustana toimii pulpetissa hyväksihavaittu muovilevy, joka on pinnoitettu harjatulla alumiinilla. Tässä kohtaa lämmitintä on helppo käyttää sekä hytin sisältä että sen ulkoa. Ohjaintaulussa on sisäänrakennettu termostaatti, joten käytössä selviää, onko tuo asennuspaikka hyvä vai pitääkö hommata vielä erillinen lämpötila-anturi. Tässä kohtaa voisi laittaa terveisiä ohjaintaulun suunnittelijalle, koska taulun asennusjalat ovat niin lyhyet että neljästä kiinnitysruuvista kaksi joutuu työntämään ruuvien alle ja kaksi ruuvia saa kiristettyä kunnolla. Ohjaintaulusta voisi huoleti tehdä sentin isomman ulkomitoiltaan, jolloin tuollaista ongelmaa ei syntyisi.

Asennuksen helppouden kannalta valitsin huonon sijoituspaikan, koska Silver ei ole ajatellut kovinkaan paljon kaapeleiden vetäjiä. Veneessäni on tehtaalla asennettu kaksoisakkujärjestelmä, joka sijaitsee vasemmalla puolella venettä. Näin ollen lämppärin johdot pitää vetää veneen poikki. Tehdas asentaa veneen valmistusvaiheessa yhden pienen putken akkujen ja ohjauspulpetin välille. Kaksoisakku tapauksessa tuossa putkessa menee jo valmiiksi kahdet paksut virtajohdot, joten tilaa ylimääräisille kaapeleille ei vaan ole. Itse yritin saada vetojousta puolelta toiselle useamman tunnin ajan tuloksetta. Onneksi lämppärin ohjauskaapeli on 10m pitkä, joten veto pulpetilta takatilaan ja sieltä akuille onnistui. Tähän tehdas on sentää laittanut reilusti putkea jo valmiiksi. Kyseinen asennusreitti vesisateessa ei vaan ollut se mieluisin.

Viimeisenä vedin ilmastointiputket paikoilleen. Ajatus oli että toinen lähtö lämmittää kabiinia ja toisesta vedetään putki tuulilasille jossa se haaroitetaan kahdelle suuttimelle. Suuttimet pystyy laittamaan myös kokonaan kiinni, jolla voi vielä tehostaa muiden puhallusaukkojen toimintaa.

Suulakkeen paikka tuulilasilla.

Sulakkeen paikka kabiinin puolelta.

Suulake kiinnitettynä ja ilmastointiputki tulossa paikoilleen.

Päätin laittaa ilmaputken päälle vielä erikseen myytävän eristeen, koska se on mielestäni paremman näköinen asennuksen kannalta sekä takaa että ilma tuulilasille pysyy lämpimänä koko matkan. Ja jos nyt sattuu kolauttamaan pään putkeen kabiinissa, niin on edes pieni pehmuste :)

Tältä näyttää lopullinen asennus kabiinin sisällä.

Aikaa asennukseen meni enemmän kuin kuvittelin johtuen asennuspaikkojen valinnasta sekä muutaman yllätyksestä veneen sähköjen ja edellisten asennusten suhteen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, lämmitin puhisee ja tuottaa lämmintä ilmaa niinkuin pitääkin. Nyt vaan pitäisi päästä vesille testaamaan, kuinka se käytännössä toimii.

Kesäloma uistelua Saimaalla

Kesälomalla tuli käytyä tavanomaisempaa vähemmän järvilohta uistelemassa. Tyypillisesti Heinä- Elokuun vaihteessa ollaan käyty se parinkymmentä kertaa Saimaalla. Nyt kesäloma oli tavallista pidempi eli viisi viikkoa, mutta kertoja tuli kaiken kaikkiaan vain kahdeksan.

Ensimmäinen reissu tehtiin Heinäkuun puolessa välin. Keli oli kuin postikortista suoraan ja muikkunäytöt oli kohdallaan.

 

Pari tunnin uistelun jälkeen kuskin puolen plaanari peruutti ja räikkä kertoi kalan olevan kiinni. Melko eleettömästi kala tuli veneen vierelle josta se saatiin ensimmäisellä haavimisella kyytiin. Tuloksena 62cm rasvaevä leikattu järvilohi.

Seuraava reissu tehtiin heti perättäisenä päivänä ja tuolloin keli oli lähes identtinen edellisen päivän suhteen. Aurinko paistoi ja vain pieni tuulen vire rikkoi veden pinnan.

 

Hieman puolen päivän jälkeen nousi isot pilvimassat ja keli muuttui melko radikaalisti. Pyyntejä tarkistettaessa yllätys oli suuri kun ahven oli purrut lähes itsensä kokoista raksia vai oliko vaan käynyt liian lähellä ihmettelemässä ja tarttunut kyljestä kiinni.

 

Uudet pyynnöt eivät ehtineet kovin kauaa vanheta, kun takila vapa niiasi pari kertaa ja irtosi laukaisijasta. Kalalla tuntui olevan menohaluja, kun se yritti ensin sulkeltaa sen jälkeen hyppi ilmaan vielä sivulle. Hetken pyristelyn jälkeen kala saatiin veneen vierelle ja siitä kyytiin.

Tämä jälkeen käännös ja takaisin merkatulle paikalle. Ehdittiin juuri ohittaa plotteriin merkattu piste, kun nyt vuorostaan plaanaria vietiin. Tällä kertaa ei ollut ihan niin sporttinen tapaus kuin edellinen, vaikkakin kooltaan lähes identtinen edellisen lohen kanssa. Tämän jälkeen olikin vehkeiden nosto ja suunta mökille kaloja savustamaan.

 

Kolmas päivä oli edellisten kaltainen olosuhteiden puolesta. Luotaimen näytöt olivat tuolloin parhaimmillaan ja löysimme isoja muikkuparvia sekä parvia, joita oli ajettu hajalleen, eli ruokailu oli käynnissä.

Tämän jälkimmäisen näytön jälkeen ei mennyt aikaakaan kun alin takila vapa ilmoitti kalatapahtumasta. Laukaisija ei irronnut vaan vapa nypytti tasaiseen tahtiin. Otin ylimmät vavat pois tieltä ja vaimo sai kelata "alamittaisen" ylös.

Takilasta laukausun jälkeen vapa olikin melkoisen luokillaan hetken aikaa ja räikkäkin alkoi pärisemään, siinä kohtaa epäilys hieman suuremmasta hauesta tuli mieleen. Kalalle ei kuitenkaan tuntunut olevan kovin paljon menohaluja, vaikka hanttiin laittoikin.

Muutaman minuutin väännön jälkeen kala nousi veneen taakse pintaan ja samalla ihmetys oli suuri kun siiman päässä olikin reilun kokoinen Nieriä. Pituutta kalalla karvan päälle 73cm.

Loma kalastus oli alkanut melkoisen hyvissä merkeissä kun joka reissulla oli tavoitettu ihan sopivan kokoista lohikalaa. Mutta neljäs päivä muutti kaiken...

Keli oli taas samanlainen kuin aikaisempinakin päivinä. Muutama alamittainen kävi päivän aikana pureskelemassa syöttejä. Päivä ehti jo kääntyä iltapäivän puolelle, kun oikean puolen sisin plaanari lähti taaksepäin ja se lähti vauhdilla!

Räikkä suorastaan huusi ja menohaluja oli. Hetkellisesti tuntui että kala veti enemmän kuin merilohet Ahvenanmaalla. Kun veto viimein loppui, oli kala seuraavaksi ilmassa reilusti veneen takana, mutta siitä jo näki että nyt iso järvilohi kyseessä. Väänsimme kalan kanssa vuoron perään, välillä se tuli venettä kohti ja sitten taas mentiin johonkin suuntaan. Noin kymmenen minuutin väännön jälkeen oli plaanarin ja puntin irroitus, jolloin saatii ensimmäinen kunnon näköhavainto kalasta kun se kävi pinnassa pärskäyttämässä vettä. Edelleen iso kala.

Viimeiset metrit pumpattiin kalaa sisään ja haavi oli valmiina koukkaamaan kalan kyytiin. Mutta tässä kohtaa itselläni sekosi paletti sen verran että päätimme jostain syystä haavia kalan moottorin vierestä vaikka sivukin olisi ollut tyhjä.

Moottorin sivuun päästyään kala pelästyi venettä sen verran että juuri kun se oli haavin päällä, päätti lohi tehdä 180 asteen täyskäännöksen ja lähteä vauhdilla karkuun. Muistoksi haavin havakseen jäi vain koukut ja salakan pää raksihupussa. Siinä oli "veteen punnittuna" ennätyskalani, joka pääsi nyt jatkamaan matkaansa. Oma arvioni kalan painosta oli noin 6,5-7kg.

Seuraavana päivänä apajille tuli trooliveneet, jotka mylläsivät selkävesiä reilun kahdeksan tunnin verran ja edellisenä päivänä olleet hyvät näytöt luotaimessa hävisivät aivan kokonaan. Troolien jälkeen emme löytäneet muikkuaparvia emmekä enää lohikaloja seuraavilla reissuilla. Tarina kertoi että trooli oli testaamassa uutta säleikköä pussin suulla, jonka pitäisi estää isompien kalojen joutumista pussiin. Kovin pitkän ajan he testasivat tuota uutta säleikköä.

Summa summarum, kesäloma kalastus jäi tänä vuonna lyhyeksi, mutta tapahtumia oli ensimmäisillä reissulla, mutta troolin tultua homma muuttui täydellisesti. Toinen merkille pantava asia oli alamittaisten lohien ja taimenien vähyys. Edellisinä vuosina niitä on saanut irroitella riesaksi asti, tänä vuonna ne loistivat poissaolollaan lähes poikkeuksetta. Yleensä kun kala oli kiinni, oli se myös mitallinen. Pienten lohien ja taimenien vähyys huolestuttaa ja se enteilee vielä huonompia lohi vuosia tulevaisuudessa. Syksyllä toivottavasti pääsee vielä kokeilemaan, silloin aika näyttää onko muikkuja ja lohia vai pelkkää tyhjää.

Lohijahti 2013 trailer

Tässä on Saamattomien vuoden 2013 Ahvenanmaan reissun tulevan koko pitkän videon traileri, olkaa hyvät: 

Koko illan mittainen viihdepläjäys on tarkoitus saada editoitua ja kasattua ennen tämän vuoden Elovetoa, joka pidetään Syyskuun lopussa Vuohijärvellä.

Saamattomat 2 Ahvenanmaalla

Varasimme vuoden 2013 Ahvenanmaan reissun jo hyvissä ajoin edellisvuoden jälkeen jolloin päätimme että jätämme kisat väliin ja ajoitamme reissun hieman myöhäisempään ajankohtaan. Toiveissa oli että isot parvet olisivat tuolloin Ahvenanmaan kohdalla. Lopputulosten suhteen reissu oli napakymppi. Seuraavassa lyhyt yhteenveto sekä reissun kohokohdat.

Yhdeksästä päivästä Ahvenanmaalla pääsimme vesille seitsemänä. Vain kahtena päivänä oli sen verran kova tuuli (noin 14m/s) että päätimme olla rannassa keskittyen rentoutumiseen ja yhdessäoloon muiden samassa mökissä asustavien venekuntien kanssa.

Reissuun lähdettiin Torstaina 6.6. iltapäivän lautalla. Tällä kertaa valitsimme Silja viikkarin sijaan ja jälkeenpäin täytyy sanoa että vaihto kannatti. Seisovan pöydän antimet olivat jotain aivan toista luokkaa kuin viikkarin laivalla, jossa vaihtoehdot rajoittuivat lähinnä pekoniin ja nakkeihin.
 

Helsingin satamassa odotetaan laivaan menoa.

Perillä Maarianhaminassa oltiin noin aamu neljän aikoihin. Ensimmäisenä suunnattiin huoltoasemalle, tankattiin veneet sekä jerry kannut.

Aamu neljältä Maarianhaminan Teboililla.

Tämän jälkeen ajoimme Torpin satamaan, jossa vuorossa oli veneiden lasku. Torpin laiturista oli hyvin lyhyt matka mökille, joten kipparit ajoivat veneet ja ja muu ryhmä tuli autoilla tietä pitkin.

Perjantai aamu päivä kului nukkuessa, kaupassa käydessä sekä asettumalla mökkiin. Puolen päivän aikoihin päästiin jo laituriin saakka ja alettiin sitomaan tapseja. Olihan edellisiltä viikoilta kantautunut huhuja lukuisista kerroista kun siimat tai tapsit olivat pettäneet. Luotimme tapsisiimassa 0,60 vahvuuteen ja muuten 0,46 Big gameen sekä tietysti kamasanin koukkuihin.



Backebon laiturissa miehistö valmiina vesille.

Vesille päästiin ensimmäisen kerran iltapäivän puolella ja veto päätettiin aloittaa 100 metrin penkasta, josta lähdimme tiputtamaan vehkeitä myötäiseen.

Ensimmäinen kontakti loheen saatiin reilun neljän tunnin vedon jälkeen perjantai iltana kun toisen puolen toiseksi sisin plaanari lähti vauhdilla taaksepäin. Painoa oli 30g ja VK:n pikkulevy houkuttimenai. Hetken vääntämisen jälkeen 12,7kg lohi kyytiin kipparin väsytysvuorolla. Apina lähti siis melko nopeaan meidän venekunnalta, vaikkakin olimme viimeiset samassa mökissä olleista veneistä, jotka nostivat kalan kyytiin avauspäivänä. Mieli oli korkea perjantai iltana, vaikka väsymys painoi jokaista matkaajaa.

Apina lähti 12.7kg lohella.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme virtaa täynnä kohti lauantai päivää. Vaan kuinkas kävikään. Lauantai vedettiin tyhjää, ainoa tapahtuma oli reilu räikän pärinä, joka katkesi kesken muiden vapojen noston.  Näin ollen paluu lohen uistelun arkeen oli selvä ja väistämätön tosi asia.

Puitteet lohen uisteluun Ahvenanmerellä oli täydelliset.

Kolmas päivä alkoi hyvin, kun parin tunnin vedon jälkeen uloin plaanari alkoi hitaasti jätättää ja räikkä narisi tasaisesti. Putsasimme muutaman vavan tieltä pois ja aloitimme väsytyksen. Nyt oli Jytän vuoro olla vavan varressa. Hetken päästä 4,3kg lohi potki takakannella tuon taistelun lopputuloksena. Päivän tyhjän vetämisen jälkeen hymy nousi helposti kasvoille vaikka lohen koko olikin hieman pienempi kuin toivottiin.

Jytä väsytteli päivän alkajaisiksi 4.3kg, jota ilmeisesti hylje oli yrittänyt pyydystää aikaisemmin.

Päivä ehti jo kääntyä illaksi kunnes löysimme lämpöisemmän alueen noin 150m vedestä, jossa syöttiä oli hyvin näytöllä. Päätimme tehdä vielä viimeisen lenkin tuolla alueella ennen kuin nostaisimme vehkeet ylös ja suuntaisimme mökille saunomaan.

Auringon lasku Eckerön edustalla.

Hetki käännöksen jälkeen, tasan Klo 23.00 lähti toisen puolen takilasta sekä ylin että keskimmäinen täsmälleen samalla sekunnilla, siimaa pakeni hurjalla vauhdilla ja tuplatärppi oli tosi asia! Pari tuntia ennen tätä kävimme veneessä keskustelua tupla- ja triplatärpeistä, jotka olivat vielä kokematta… Tyhjensimme perän kokonaan ja aloimme väsyttää lohia. Ensimmäinen vapa ojennettiin väsytysvuorossa olleelle Pasille ja toisen otti Kippari. Kesken väsytyksen alkoi toisen puolen plaanari pakittaa ja räikkä huusi siinäkin. Triplatärppi! Väänsimme puoli väkisin ensimmäisen lohen veneen vierelle ja Jytä haavi 13,5kg lohen kyytiin. Tässä kohtaa kippari purki koko talven odotuksen lohen niskaan ja antoi tälle papituksen ”kuusaalaisittain”… Samaan aikaan toinen päätti niputtaa toisen puolen plaanareita yhteen ja teki nostoyrityksistä hieman haastavampia. Tässä kohtaa huomasimme että kyse onkin ”vain” tuplatärpistä. Pasi väsytti kalaa yhdessä Jytän avustaessa toisella vavalla, joka oli sotkeutunut todella hyvin.

Väsyttelimme toista lohta parin vavan avustuksella, kunnes saimme sen veneen vierelle. Haavi heilahti ja hetken päästä veneen lattialla makasi myös toinen lohi, tällä oli painoa 14,5kg. Riemu oli tässä kohtaa rajaton, olihan kyseessä ihka ensimmäinen tuplatärppi tämän kokoisten lohien kanssa ja kaiken kaikkiaan kolme kalaa kyydissä samana päivänä.

Isompi lohista kelpuutti 14cm salakan VK hupulla ja pienellä VK levyllä varustettuna kun taas pienempi lohi otti vapaasti hengittävään VK huppuun, jossa oli samanmoinen Ottotäyn salakka.

Päätimme nostaa loputkin vehkeet ylös ja suunnata rantaan, olihan jo puoliyö käsillä ja sen verran iso sotku veneen takakannella :)

Tuplatärpistä 14.5kg ja 13.5kg lohet kyytiin. 

 

Pasi väsytteli reissun suurimman lohen, 14.5kg.

Neljäs päivä vedettiin taas tyhjää, vaikka keli oli todella hieno ja näytöt oli kohdallaan luotaimessa. Viereiset veneet nostivat kalaa tasaisesti samalta alueelta ja vähän väliä VHF:ssä kuului ilmoituksia lohista. Välillä jopa näimme kuinka lohiparvi ajoi silakkaparvea takaa luotaimessa ja nosti parven aivan pintaan, jossa syönti tapahtui. Keli oli tuolloin lähes pläkä. Kovasta yrityksestä huolimatta meidän veneessä ei räikän pärinää kuultu tuona päivänä, vaikka plaanarit viilsivät silakkaparvien keskeltä.



Jälleen yksi hieno auringonlasku Eckerön edustalla.

Loppuillasta kuulapääkin ilmestyi samoille apajille, vaan eivät kelvanneet meidän salakka viritykset lohille tuona iltana. Puolen aikoihin mökille ajaessa saimme peräämme merivartioston veneen, joka näytti pysähtymisvaloa sandgrundenin kohdalla. Siinä ajoimme kylkikiinnitykseen ja Kippari pääsi puhaltamaan pilliin. Hetken jännityksen jälkeen puhalluttaja kysyi että onko mitään otettu, johon vastasimme yhteen ääneen että onhan tuossa just minttusnapsit vedetty, kun rantaan päin lähdettiin. Vartioston kaverit totesi että just jää alle rajan eli jos menette suorinta tietä rantaan, niin homma on ok. Eipä siinä muuta ollut mielessäkään kun mökille saunomaan ja nukkumaan.

Jo samana iltana teimme päätöksen meidän mökin muiden venekuntien kanssa että seuraavana päivänä suuntaisimme kauas pohjoiseen, aina Märketin majakalle saakka. Olihan sieltä kuulunut edellispäivinä melkoisia tarinoita lohipeijaisista, joita Ruotsalaiset olivat pitäneet.

Keskiviikkona aamulla lähdimme kolmen venekunnan voimin kohti Märketin majakkaa. Perille päästyämme seuraamme liittyi myös neljäs venekunta, joka oli lähtenyt matkaan jo aikaisemmin aamulla. Sovimme että vedämme kukin eri linjoja ja pidämme yhteyttä pitkin päivää, jotta saamme haravoitua aluetta ja kenties havaintoja lohesta. Aloitimme vehkeiden laskun 100m penkasta ja eikä aikaakaan kun kolmatta plaanaria laskiessa räikkä alkoi päristä. Hetkeen emme ymmärtäneet että kala oli kiinni vaan kumpikin takakannella olleista salakan virittäjistä luuli että toinen laskee plaanaria, ennenkuin molemmat, Kippari ja Jytä tuijottivat toisia ja totesivat yhteen ääneen ”kala kiinni!” Pasi pääsi huutamaan siis melko pian VHF:ään että ”Saamattomat 2 kala kiinni”, eikä aikaakaan kun veneessä oli 7,6kg lohi kyydissä. Lähetimme saman tien ottipisteen koordinaatit muille mukana olleille veneille, eikä aikaakaan kun sana levisi myös Ruotsalaisille, joita riitti lähes kahdenkymmenen veneen voimin samalle alueelle.

Meni jokunen tunti, ennen kuin alkoi tapahtua uudestaan. Tässä kohtaa Ruotsalaiset olivat jo luovuttaneet ja jäljellä oli enää neljä suomalais venettä. Päiväkin oli jo ehtinyt kääntyä illaksi ja oli aika laittaa nakit ja lihapiirakat grilliin kuumenemaan. Sitten se tapahtui… Räikkä alkoi huutaa kuin viimeistä päivää ja iso kala oli kiinni. Rulla huusi hoosiannaa ja piuhaa lähti kelalta uskomatonta vauhtia. Plaanari pakitti sellaista vauhtia että siinä vesi lensi! Yksi veto, hetken hiljaisuus, toinen veto, joka oli vieläpä ensimmäistä kovempi taas hetken hiljaisuus ja kolmas veto. Siimaa oli hetkessä 150m lisää ulkona. Jossain kohtaa tuntui että Penni hajoaa siihen paikkaan kun meno oli niin hurjaa. Hetki myöhemmin ja viereinen plaanari pakittaa myös, tällä kertaa  hieman rauhallisemmin kuin ensimmäinen. Tuplatärppi taas! Oli taas vaihteeksi Pasin väsytysvuoro, joten ei muuta kuin vavan varteen kiinni ja kalaa tunnustelemaan. Heti alkumetreiltä oli kokenut jokimies sitä mieltä että nyt on iso kiinni. Pasi on väsytellyt useammaan +15kg lohen ja nyt oli huomattavasti painavampi vastus. Samassa kala hyppää noin 200-250m päässä veneestä. Vaikea arvioida painoa tuolta etäisyydeltä vielä. Nostimme Jytän kanssa takilavapoja pois tieltä kun yhtä äkkiä Pasi sanoo että kala on irti ja siima on löysällä. Ei voi olla totta! Hetkeen emme sitä uskoneet vaan toivoimme että se ui kohti venettä, mutta melko nopeasti se oli tunnustettava että irti se on. Veneessä seurasi suuri hiljaisuus ja kirosanoja lenteli joka mieheltä. Vielä oli kuitenkin toinen kala kiinni, joten ei muuta kuin kippari vavan varteen ja kalaa väsyttämään. Vaikka kohta veneen lattialle mötkähtikin reilu 8kg lohi, ei tilannetta muuta mikään, se suuri pääsi karkuun. Muistona on vain tuo videolle tallentunut hurja lähtö, jota jatkui ja jatkui…Ei ollut sillä lohella meidän nimeä kyljessä.

Tilannetta ei yhtään helpottanut se että edellisinä päivinä oli nostettu 20kg molemmin puolta olevia kaloja sekä tästä kyseisestä paikasta että hieman etelämpää, näin ollen meidän mieliimme piirtyi kuva siitä kahdenkympin ylityksestä.

Laskimme vehkeet takaisin vetoon ja kaarsimme samalle pisteelle takaisin. Eikä aikaakaan kun toiseksi uloin plaanari pakittaa taas melkoisella vauhdilla. Jytän vuoro oli ottaa väsytysvapa käteen Kipparin siivotessa takiloita ylös. Menohaluja tuntui olevan melko lailla ja välillä oltiin lähellä ettei tullut kunnon nippua kun kala päätti ampua suoraan toiselle sivulle. Pasin nopeat reagoinnit ohjaukseen pelastivat meidän pariin otteeseen siimasotkuilta. Pitkän väännön jälkeen kala oli valmis haavittavaksi ja kyytiin nousi reilu 12kg lohi, jolla suomut oli tiukassa, eli ehta nousukala kyseessä. Valitettavasti igloo oli tässä kohtaa jo sen verran täysi kalasta että tältä juuri kyytiin nostetulta oli leikattava pää ja pyrstö irti, jotta se saatiin mahtumaan kylmään. Rantaan kun oli matkaa, eikä vielä ollut tarkoitus lopettaa.
 

Päivän isoin, 12.5kg merilohi, ennen pään ja pyrstön leikkausta.

Nostimme vehkeet ylös noin yhdeksän aikaa illalla ja lähdimme ajamaan kohti Eckeröä. Märketillä tuuli oli yltynyt päivän mittaan melkoisesti ja nostaessa oli jo läikkää ihan sopivasti, aaltokin oli jo mennyt rikki jonkin aikaa sitten. Gisslanille päin ajettaessa tuuli tyyntyi koko ajan ja Gisslanin kohdalla pääsimme ajamaan ihan pläkässä kelissä. Eckerön edustalla puolestaan oli taas jo hyvän kokoinen aalto, eli tuuli kääynti tuossa matkan varrella. Löysimmepä takaisin tulo matkalla Rysätkin Eckerön edustalta, joten sekin lisäsi taas toivoa lohista. Kyllä ne paikalliset melko hyvin tietää milloin kannattaa pyytää.

Märketin reissu oli joka tapauksessa aivan nappiveto. Neljän veneen yhteis saalis oli 7 seitsemän kalaa, yhteispainon ollessa hieman alta 70kg.
 

Siinä jää jo isompikin Igloo pieneksi, kun ajaa lohiparveen.

Torstai ja Perjantai vietettiin rannassa tuulta pidellessä. Parhaimmillaan puhalsin noin 14-16m/s ja aallon korkeudeksi mitattiin hieman yli 3 metriä, joten vesille ei ollut asiaa. Päivät meni hitaasti, kun koko ajan luettiin uusimpia tuuliennusteita ja yritettiin keksiä aktiviteetteja. Välillä pestiin veneitä, huollettiin vehkeitä ja kävipä jotkut uimassa meressäkin hävityn korttipelin vedonlyönnin tuloksena. Jotkut jo ehdotteli että muutetaan kotiinlähtö päivään ja yritetään saada lauttamatka vaihdettua. Ennusteet kuitenkin lupasivat hyvää keliä lauantaiksi ja kun lähtö oli vasta puolilta öin tuolloin, niin päätimme odottaa. Ja tällä kertaa odotus palkittiin.

Lauantaina suuntasimme Eckerön lähivesille Sandgrundenin edustalle. Tuuli oli kääntynyt etelän puoleiseksi, joten päätimme yrittää rantamatalasta noin 50 metrin vedestä. Mökkimme muut veneet ottivat hieman eri penkat meidän länsipuolelta. Näytöllä näkyi hyvin täkyä aika ajoin, mutta VHF:stä ei kuulunut mitään, vaikka veneitä oli kohtuullisesti vesillä. Tällä kertaa saimme nukkua ja grillata rauhassa ennen kuin Pennin räikkä lopetti hiljaisuuden niin ihanalla yksinuottisella mutta kuuluvalla pärinällä. Tällä kertaa lähti takilan ylimmästä, joka oli vapaasti hengittävä VK:n hupulla varustettu Ottotäky. Ajoipa merivartioston venekin meiudän siimojen päältä siinä samalla kun Pasi väsytteli lohta ja allekirjoittanut yhdessä Jytän kanssa nosti muita vehkeitä pois tieltä. Tälläkin kalalla oli virtaa ja sen saimme todeta kun useammaan kerran lähti vielä veneen viereltä melkoisella vauhdilla keräten erinäisen määrän muita vehkeitä nippuun. Välillä käytiin nappaamassa takilavapa mukaan, yhdellä kertaa slaikkari ja viimeisellä yksi plaanari. Kaiken tämän hässäkän selvittelyn jälkeen saimme kuin saimmekin kalan veneen viereen, josta allekirjoittanut suoritti haavimisen ja taas veneen lattialla pötkötti komea nousulohi. Paino heilui siinä 12-13kg välillä, kun oli tuota maininkiakin vielä jonkin verran jäljellä. Kolme varttia aikaisemmin olimme päätteneet vielä kokeilla syvemmältä ja teimme 90 asteen käännöksen ja suuntasimme 130 metrin veteen, josta kala kävi kiinni. Tosin noin minuutti meidän tärpin jälkeen kuului VHF:stä huuto että Saamattomat ykköselläkin oli kala kiinni ja he olivat meidän vierellä mutta 50 metrin penkassa, eli melko hajallaan oli kala alueella ja tämä ehkä sitten aiheutti sen että muita huutoja ei tuona päivänä kuultukaan ennen kuin jouduimme nostamaan rensselit ylös viimeistä kertaa ja suuntaamaan laituriin veneen nostoa varten.
 

Reissun päätöspäivänä vielä 12.5kg lohi kyytiin 130 metrin penkalta.

Rannassa edessä oli vielä viimeinen fileointi, vakumointi, veneen nosto, kamojen kasaus sekä saunominen ja syöminen ennen kuin oli aika sanoa hyvästit Backebon maisemille ja suunnata kohti Marianhaminaa. Lautta Helsinkiin lähti klo 23.55 ja siinä oli hyvää aikaa vaihtaa vielä muutama sananen lauttaa odotellessa.

Yhteenvetona voidaan todeta että kalaa tuli tasaiseen tahtiin pitkin reissua ja VK tuotteet toimivat erinomaisesti! Parhaimpina väreinä olivat ehdottomasti vihreä-kelta-kromi, lapinkulta sekä klunssila. Yli puolet kaloista tuli pikku VK levyn takaa, joten ei jäänyt arvailujen varaan toimiiko levy vai ei. Yhtään tapsia tai siimaa ei kateknnut meidän mökin venekunnilta, kaikilla ne oli juuri vaihdettu/sodittu, myös koukut toimivat juuri niin hyvin kuin pitikin, eli emme todistaneet karkuutuksia oienneiden koukkujen vuoksi. Lähes kaikilla kaloilla oli molemmat koukut syvällä kiinni.

Summa summarum Saamattomat 2: Seitsemän vetopäivää, yhteensä 8 lohta, joiden yhteispaino oli 86kg. Keskimäärin siis yli lohi per päivä ja keskipainokin kipusi yli 10kg per lohi, suurimman painaessa 14,5kg ja pienimmän 4,3kg. Tämä on lohen uistelua parhaimmillaan. Saattaa olla hieman hankalaa löytää motivaatiota Suomen järvilohi uisteluun tällaisen ilotulituksen jälkeen...