Kevät tuli, jäät suli!

Saamattomat 2, kala kyydissä!

Niin siinä tuppaa käymään, että kevät tulee ennemmin tai myöhemmin ja jäät sulaa pois järvien päältä. Tänä vuonna ensimmäinen kalareissu Vuohijärvelle tehtiin 25.4., joka oli 5 päivää myöhemmin kuin edellisenä, tosin jäät lähti lähes samana päivänä kuin vuotta aiemmin.

Perjantaina hain veneen talvisäilöstä pois ja pakkasin sen valmiiksi seuraavan päivän koitoksia varten. Tosin tässä kohtaa unohtui paljon asioita, kun oli vielä puoliksi talviunessa. Niinpä tällä kertaa jäi grilli ja musiikit matkasta, joten kuuntelimme radiota ja popsimme kylmiä nakkeja lounaaksi.

Perjantaina sovittiin, että nähdään kalson luiskalla puoli yhdeksän lauantai aamuna. Onneksi Pasi soitti hieman kasin jälkeen ja herätti mut, kun olin vielä höyhensaarilla autuaan tietämättömänä siitä että pitäisi olla jo matkalla vuohijärvelle. No, ehtipä Pasi hakea muutaman tölkin olutta lähikaupasta, kun lähtö hieman venyi.

Järvelle päästiin loppujen lopuksi ja vehkeet saatiin laskea upeassa kelissä. Aurinko paistoi, ilma oli edellisiin päiviin nähden lämpöinen ja tuulta oli ehkä 1m/s, sen verran että pinta oli rikki.

Kamat alhaalla ja kausi avattu.

Reilu puoli tuntia ehdittiin uistella kaikki kamat alhaalla, kun kauden ensimmäinen kala kävi ihmettelemässä meidän syöttejä. Takila vapa alkoin jumputtamaan lupaavasti, joten ei muuta kuin keppi käteen ja väsyttämään. Mutta kuinkas kävikään...noin kaksi sekuntia laukaisun jälkeen kala oli irti ja jatkoi uintia, syötistä oli maha täysin auki ja suolet pihalla. Uutta ottotäkyä kehiin ja seuraavalle paikalle.

Raadeltu ottotäky.

Yritimme kuumeisesti etsiä lämpöistä vettä, lahden suita ja poukamia kierrellen, mutta todella tasaista tuntui olevan. Lämmöt oli koko ajan 3.8-4.0 astetta. Kaksi edellistä päivää oli tuullut yli 10m/s, joten se todennäköisesti oli sekoittanut ne pienet lämpöiset alueet, jos sellaisia jossain oli ollut. Niinpä hetken mietittyämme teimme suunnitelman muutoksen ja suuntasimme keskelle selkää. Tällä kertaa se oli piutulaisen selkä. Vettä oli alla noin 35 metriä, kun sisin plaanari lähti taaksepäin. Pasi alkoi väsyttämään kalaa. Eipä se kovin paljon hanttiin laittanut, vaan tuli kohtuu säyseästi kohti venettä ja aivan lopussa teki yhden kaksi lyhyttä vetoa, mutta ammattimiehen ottein Pasi piti kalan lähellä ja pinnassa, josta allekirjoittaneella oli helppo työ nostaa lohi laidan toiselle puolelle. Ensimmäinen reissu puolessa välissä ja mittalohi veneessä. Tässä kohtaa nousi hymy molempien kasvoille.

Pasi ja kauden ensimmäinen järväri.

Seuraavaksi vuorossa olikin kylmän lounaan nauttiminen lämpimässä säässä.

Päivä kääntyi iltapäivän puolelle, kun oikeastaan näimme vasta muita uisteluveneitä, tosin olisiko kaiken kaikkiaan ollut neljä muuta venettä vetämässä, joten ruuhkaksi asti niitä ei ollut. Olimme lähestymässä palkkakuoppaa, kun takila alkoi jumputtamaan, tosin tällä kertaa nyky oli melko pientä, mutta kun keli täysin pläkä, se oli helppo huomata. Salakan kimpussa oli noin 45cm lohen poikanen, joka sai luonnollisesti vapautensa mahdollisimman nopeasti suoraan vedessä.

Noin minuutti tämän kuvan ottamisen jälkeen takilassa oli lohi.

Tämän jälkeen päätimmekin jo lähteä kohti kalson luiskaa, koska tarkoitus oli lopettaa hyvissä ajoin, jotta ehtii vielä laittaa kaluston kuljetuskuntoon ja saunassakin oli ehdittävä käymään ennenkuin poitsu käy nukkumaan. Lampisaaren kohdalla lähti vielä toisen puolen uloin plaanari peruuttamaan, Tässä oli Tintin pelti salakan sijaan. Tämäkin tosin koitui kalan hyväksi, kun melko nopeasti plaanarin laukaisun jälkeen kala oli irti. No, eipä harmittanut yhtään, kun kala oli joka tapauksessa kyydissä.

Eipä voisi enää hienompi keli olla.

Kuten aikaisemmin jo todettu, tulee tämä kausi olemaan omalta kohdaltani hiljaisempi kuin aikaisemmat. Veikkaan että seuraava kerta, kun uistellaan, tapahtuu vasta Ahvenanmaalla kesäkuun alussa, joten siihen asti keskitytään muihin juttuihin.

Kaasugrilli veneeseen

Vetoustelijan kalastuspäivät voivat olla paikoitellen melko pitkiä ja tapahtumia harvassa, ainakin jos kalastetaan vaikkapa merilohta suomenlahdella. Siellä ei edes selkähauet kiusaa, kuten monella järvellä kalastettaessa. Tällöin on hyvää aikaa kokkailla ja nauttia kunnon lounaasta, jotta on tikissä, kun se räikkä alkaa narista.

Kymmenen vuotta takaperin kalastuspäivän eväät koostuivat kotona valmiiksi tehdyistä leivistä ja termospullossa olevasta kahvista. Muutamia vuosia sitten syntyi buumi, kun edullisia venekäytöön sopivia grillejä rantautui kotimaisille markkinoille. Nämä grillet nousivat melko nopeasti vetouistelijoiden suosioon ja niistä puhuttiin jokaisella kalastukseen liittyvällä palstalla. Itsekin innostuin asiasta ja tilasin mokoman laitoksen. Alkuun se olikin luksusta kun sai syödä lämmintä ateriaa veneessä.

Vetouistelijoiden suosima grilli, joka toimii ihan ok kesällä, mutta on kylmällä todella tehoton.

Aika aikansa kutakin ja kun vaatimustaso nousee niin on alettava etsiä uusia vaihtoehtoja. Nelisen vuotta olen tuota ensimmäistä grilliä veneessä käyttänyt ja koska suurin osa kalastuksesta ajoittuu kevääseen tai myöhäiseen syksyyn, jolloin ilmat on selkeästi viileämpiä, niin on pettymyksiä grillin suhteen tullut melko useasti. Milloin kaasupatruuna on niin kohmeessa, ettei kaasua tule kunnolla ulos purkista, milloin tuulet on niin kovat, että takakannella ei pysty grillaamaan. Ja ylipäätänsä se että grilli on melko pieni kapasiteetiltaan. Jos siihen yrittää saada kolmen hengen tarpeet kerralla, ei se vaan onnistu.

Niinpä olenkin jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessä uuden grillin hankintaa. Viime vuonna ahvenanmaan reissulla tiimikaveri toi mukanaan uuden grillin ja tuon reissun jälkeen olikin uuden grillin hankinta edessä myös omalla kohdalla.

Kyseessä on Weberin Go Anywhere kannetta kaasugrilli, joka soveltuu hyvin niin eräjormailuun, kuin myös vene käyttöön. Ja miksei se käy myös kotona 2-4 hengen aterian tekoon. Grilli on kooltaan sopivan pieni kuljetettavaksi mukana, mutta riittävän iso jotta siihen saa helposti 3-4 hengen ruuat mahtumaan yhdellä kertaa. Grilliin kuuluu kansi, joka suojaa erittäin hyvin, kun grillaus tapahtuu tuulisella ilmalla takakannella.

Weberissä on riittävästi pinta-alaa, jotta koko miehistö saa ruuan kertaheitolla.

 

Grilli sisältää posliiniemaloidun grillialustan, joka on erittäin helppo pitää puhtaana tai vaihtoehtoisesti voi käyttää alumiivuokia ruuan lämmitykseen, jolloin ei tarvita edes puhdistusta niin usein vaan vuuan voi heittää roskiin käytön jälkeen. Grillissä on yksi ruostumattomasta teräksestä valmistettu poltin, joka toimii kertakäyttöisillä nestekaasupatruunoilla. Kuoret ovat niinikään posliiniemaloitua terästä. Jalat ovat ruostumattomast taivutetut, jotka saa kuljetuksen ajaksi käännettyä grillin kylkeen kiinni ja grillatessa nostavat grillin reilusti maasta ylöspäin.

Vankka rakenne, joka menee tarvittaessa pieniin tilaan siirtylyä varten.

Kaikkein parasta tässä kuitenkin on teho, joka on avian uskomaton. Weberissä on lämmönsäädin, joka todella on tarpeen. Edellisessä grillissä teho oli aina täysillä kelistä riippumatta ja silti ruoka jäi kylmäksi huonossa kelissä vaikka se oli ollut grillissä kymmeniä minuutteja. Weberissä esim. alumiinivuuassa olevan makaroonilaatikon lämmitys pitää tehdä 1/6 teholla, jottei ruoka ala palaa!

Viime vuonna viimeisellä reissulla oli -10 astetta pakkasta ja tuulta melkoisesti, mutta se ei menoa haitannut, vaan grilli toimi erinomaisesti. Kaasupatruuna valittaessa kannattaa sijoitta ylimääräinen euro ja ottaa suosiolla sellainen, joka on tehty kylmiä oloja varten. Näin ollen kaasu virtaa hienosti pakkasellakin. Esimerkkinä vaikkapa Primus Power Gas Season Mix, jolle luvataan varma toiminta aina -22 asteeseen saakka.

Primuksen nestekaasun luvataan toimivan vielä -22 asteen pakkasessa.

Yhden kauden perusteella voin erityisellä lämmöllä suositella kyseistä Weberin grilliä. Laatu ja hinta kulkevat usein käsikädessä, mutta tässä tapauksessa, jos malttaa hieman nähdä vaivaa, löytää grillin todella edullisesti. Itse odotin viime kesän tarjouksia ja ostin markantalosta, kun se siellä oli alennuksessa, kotiinkannettuna 79 euroa. Useat paikat pyytävät grillistä jopa 120-150 euroa, mutta jos ei kotimaisista kaupoista löydy edullisesti, niin viimeistään Amazonissa hinnat putoaan 50-80 euron tietämiin.