Kevät tuli, jäät suli!

Saamattomat 2, kala kyydissä!

Niin siinä tuppaa käymään, että kevät tulee ennemmin tai myöhemmin ja jäät sulaa pois järvien päältä. Tänä vuonna ensimmäinen kalareissu Vuohijärvelle tehtiin 25.4., joka oli 5 päivää myöhemmin kuin edellisenä, tosin jäät lähti lähes samana päivänä kuin vuotta aiemmin.

Perjantaina hain veneen talvisäilöstä pois ja pakkasin sen valmiiksi seuraavan päivän koitoksia varten. Tosin tässä kohtaa unohtui paljon asioita, kun oli vielä puoliksi talviunessa. Niinpä tällä kertaa jäi grilli ja musiikit matkasta, joten kuuntelimme radiota ja popsimme kylmiä nakkeja lounaaksi.

Perjantaina sovittiin, että nähdään kalson luiskalla puoli yhdeksän lauantai aamuna. Onneksi Pasi soitti hieman kasin jälkeen ja herätti mut, kun olin vielä höyhensaarilla autuaan tietämättömänä siitä että pitäisi olla jo matkalla vuohijärvelle. No, ehtipä Pasi hakea muutaman tölkin olutta lähikaupasta, kun lähtö hieman venyi.

Järvelle päästiin loppujen lopuksi ja vehkeet saatiin laskea upeassa kelissä. Aurinko paistoi, ilma oli edellisiin päiviin nähden lämpöinen ja tuulta oli ehkä 1m/s, sen verran että pinta oli rikki.

Kamat alhaalla ja kausi avattu.

Reilu puoli tuntia ehdittiin uistella kaikki kamat alhaalla, kun kauden ensimmäinen kala kävi ihmettelemässä meidän syöttejä. Takila vapa alkoin jumputtamaan lupaavasti, joten ei muuta kuin keppi käteen ja väsyttämään. Mutta kuinkas kävikään...noin kaksi sekuntia laukaisun jälkeen kala oli irti ja jatkoi uintia, syötistä oli maha täysin auki ja suolet pihalla. Uutta ottotäkyä kehiin ja seuraavalle paikalle.

Raadeltu ottotäky.

Yritimme kuumeisesti etsiä lämpöistä vettä, lahden suita ja poukamia kierrellen, mutta todella tasaista tuntui olevan. Lämmöt oli koko ajan 3.8-4.0 astetta. Kaksi edellistä päivää oli tuullut yli 10m/s, joten se todennäköisesti oli sekoittanut ne pienet lämpöiset alueet, jos sellaisia jossain oli ollut. Niinpä hetken mietittyämme teimme suunnitelman muutoksen ja suuntasimme keskelle selkää. Tällä kertaa se oli piutulaisen selkä. Vettä oli alla noin 35 metriä, kun sisin plaanari lähti taaksepäin. Pasi alkoi väsyttämään kalaa. Eipä se kovin paljon hanttiin laittanut, vaan tuli kohtuu säyseästi kohti venettä ja aivan lopussa teki yhden kaksi lyhyttä vetoa, mutta ammattimiehen ottein Pasi piti kalan lähellä ja pinnassa, josta allekirjoittaneella oli helppo työ nostaa lohi laidan toiselle puolelle. Ensimmäinen reissu puolessa välissä ja mittalohi veneessä. Tässä kohtaa nousi hymy molempien kasvoille.

Pasi ja kauden ensimmäinen järväri.

Seuraavaksi vuorossa olikin kylmän lounaan nauttiminen lämpimässä säässä.

Päivä kääntyi iltapäivän puolelle, kun oikeastaan näimme vasta muita uisteluveneitä, tosin olisiko kaiken kaikkiaan ollut neljä muuta venettä vetämässä, joten ruuhkaksi asti niitä ei ollut. Olimme lähestymässä palkkakuoppaa, kun takila alkoi jumputtamaan, tosin tällä kertaa nyky oli melko pientä, mutta kun keli täysin pläkä, se oli helppo huomata. Salakan kimpussa oli noin 45cm lohen poikanen, joka sai luonnollisesti vapautensa mahdollisimman nopeasti suoraan vedessä.

Noin minuutti tämän kuvan ottamisen jälkeen takilassa oli lohi.

Tämän jälkeen päätimmekin jo lähteä kohti kalson luiskaa, koska tarkoitus oli lopettaa hyvissä ajoin, jotta ehtii vielä laittaa kaluston kuljetuskuntoon ja saunassakin oli ehdittävä käymään ennenkuin poitsu käy nukkumaan. Lampisaaren kohdalla lähti vielä toisen puolen uloin plaanari peruuttamaan, Tässä oli Tintin pelti salakan sijaan. Tämäkin tosin koitui kalan hyväksi, kun melko nopeasti plaanarin laukaisun jälkeen kala oli irti. No, eipä harmittanut yhtään, kun kala oli joka tapauksessa kyydissä.

Eipä voisi enää hienompi keli olla.

Kuten aikaisemmin jo todettu, tulee tämä kausi olemaan omalta kohdaltani hiljaisempi kuin aikaisemmat. Veikkaan että seuraava kerta, kun uistellaan, tapahtuu vasta Ahvenanmaalla kesäkuun alussa, joten siihen asti keskitytään muihin juttuihin.