Lähdimme matkaan perjantaina 18. Lokakuuta varhain aamulla melko viileässä kelissä. Hieman ennen Ristiinaan alkoi sopivasti satamaan räntää ja tunnelma nousi entisestään, kun kesärenkain varustetulla paketilla kurvailtiin rantaan ja mietittiin että miten päästään sunnuntaina takaisin. No ei hätiä mitiä, olihan edessä kolme päivää kalastusta.
 |
| Matkalla pysähdyttiin Ristiinan S-marketissa, josta saa saman katon alta kaikki mitä uistelija viikonloppuun tarvitsee. |
Vene laskettiin veteen vierasvenesatamasta ja sitten tulikin hieman synkempi hetki, kun kalusto yritti laittaa hanttiin. Ensin yritin sytyttää lämppäriä, joka jostain syystä ilmoitti polttovirheestä ja sammutti itsensä. Parin kolmen yrityksen jälkeen se kuitenkin lähti pelaamaan. Olisiko ollut polttoaineen puutetta tai muuten vaan jähmeää dieseliä...
Seuraavaksi kone käyntiin ja elektroniikka tulille, vaan plotteripa ei sanonut mitään. Ei muuta kuin sulakkeita tarkastamaan. Kaikki näytti ehjältä ja kaapelien liitoksetkin näyttivät olevan hyvin paikoillaan. Hetken vikaa etsittyämme huomasiine myös takiloiden ja VHF:n olevan mykkänä, jolloin vikaa lähdettiin etsimään kipparin tekemistä uusista sähköistä. Eikä aikaakaan kun vika löytyi. Sähköjen uusimisen yhteydessä oli uudesta sulakeblokista jäänyt plus kiskojen välinen silta kytkemättä ja sen vuoksi toinen kisko ei saanut virtaa. Onneksi pakista löytyi sopivan paksua rautalankaa josta sai tehtyä tarvittavan parin sentin pätkän, jolla kiskot saatiin yhdistettyä ja voila noin tunnin äheltämisen jälkeen oltiin jo matkalla kohti selkävesiä. Tosin tunnelma ehti tuossa välissä jo hieman kiristyä kun mieheistön jäsenet palelivat räntäsateessa odottelemassa vian korjausta, mutta pian oltiin taas hymyssä suin, olihan lohivedet muutaman minuutin päässä.
Raksit laskettiin sormet kohmeessa hieman puolen päivän jälkeen. Räntäsadekin lakkasi iltapävällä ja keli muuttui hieman paremmaksi.
Vedimme melko suoraa vetoa hyviä näyttöjä etsien. Muutama alamittainen lohi kävi salakoitamme maistelemassa, mutta ne saivat vapauden. Kello alkoi lähestyä viittä kun tuuli alkoi nousta. Päätimme kääntää veneen noka kohti majapaikkaa ja lähteä vetämään viimeistä puolituntista ennen kamojen nostoa, jotta ehtisimme ennen pimeän tuloa mökille.
Keli nousi koko ajan ja hieman ennen puolta kuutta tuuli jo sen verran että vastaiseen mentäessä plaanarit alkoivat sukeltaa terävimmissä aalloissa ja samalla räikkä piti ääntä. Yhtä äkkiä kuitenkin havaihduimme selvästi pidempää pärinään, joka ei lakannut. Äkkiä takakannelle ja vapa käteen, siellähän oli kala kiinni. Allekirjoittanut aloitti väsytyksen, eikä aikaakaan kun lohi hyppäsi veneen takana ilmaan. Selvä mittakala kyseessä.
Hetken väsytyksen jälkeen kala oli veneen takakulmassa, jossa sillä riitti vielä virtaa ja se yritti kovasti sukeltaa toisen takilan siimoihin. Tässä kohtaa Jytä teki nopean päätöksen ja nosti kalan suoraan siimasta veneen takakannelle ilman haavia, vaikka sitä yritin hänelle pariin otteeseen tarjota. Oli kuulemma sekunnin sadasosista kiinni ettei kala mennyt potkuriin tai takilaan ja oli hän kuulemma tuossa hämärässä arvioinut siiman kestonkin ennenkuin teki päätöksen nykäisystä. No loppu hyvin, kaikki hyvin, veneessä pötkötti reilu 63cm järvilohi. Painoa noin 3kg. Sen jälkeen vehkeiden nosto ja niinhän siinä kuitenkin kävi että pimeässä piti ajaa tuntematonta reittiä mökille. Onneksi Saamattomat ykkönen oli jo mökillä ja antoi hieman speksejä, mistä tulla ja mihin ankkuroida vene.
Ilta menikin saunoessa, grillatessa lohta sekä fiilistellessä Ahvenanmaan koko illan mittaista video pläjäystä, joka oli aivan uuni tuore.
Lauantaina aamuna keli oli todella hieno. Noin -6 astetta pakkasta, mutta lähes tyyni. Heti auringon nousun jälkeen vesille ja salakat uimaan. Löysimme kohtuu hyviä näyttöjä, mutta tärpit puuttuivat, tosin hieno keli ja edellisen päivän kala pitivät suun hymyssä.
Iltapäivän puolella keli alkoi uhkaavasti nousta juuri kun olimme aivan Yöveden lupa-alueen eteläpäässä ja puhalsi pohjoisesta. Ei muuta kuin veneen keula kohti vastaista ja plaanareita hieman lähemmäs ja suuremmilla väleillä. Ei mennyt kuin 10min kun keli oli jo sitä luokkaa että venettä piti tosissaan ajaa kaksin käsin ja uistelusäädin oli aivan turha, käsikaasulla mentiin eteenpäin.
Ankannokka haukkasi vasta aaltoon sen verran hyvin että takakannelle tuli sivuja pitkin vettä melko lailla. Räikät huusivat lähes kaikki yhtä aikaa, eikä plaanarit tuntuneet pysyvän veden pinnalla juuri lainkaan. Joko ne olivat ilmassa tai haukkasivat aaltoon. Eikä aikaakaan kun plaanarit nousivat yhtä aikaa ilmaan tuulen voimasta ja olivat kaikki yhdessä nipussa veneen takana. Tuolloin oli mitattu Saimaalla yli 13m/s tuulta ja puuskissa enemmän.
Noin puoli tuntia kestänyt myrsky laantui lähes yhtä nopeasti kuin nousikin ja meillä olikin sopivasti siimat taas suorina, ei muuta kuin salakat uimaan takaisin. Kalaa emme kuitenkaan tavoittaneet enää lauantaina.
Sunnuntai aamu oli lauantai aamun kopio kelistä. Aamulla oli -8 astetta pakkasta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Äkkiä lämpötila kohosi plussan puolelle ja pieni tuulen vire rikkoi veden pintaa. Saimme uistella melko rauhassa niin muista veneistä kuin kaloistakin. Iltapäivällä olikin sitten veneen nosto edessä ja aika suunnata kotia kohti.
Hieno viikonloppu erittäin hyvässä seurassa ja lohtakin saatiin grilliin, joten tyytyväinen pitää olla. Kelit olivat hieman kaksijakoiset, mutta niin ne tuppaavat näin loppuvuodesta olemaan. Toisaalta se on oma pikku lisä tähän muuten niin hienoon harrastukseen.
