Paluu kivelle - Åland 2016, Part I

Ahvenanmaa tarjoaa vetouistelijalle elämyksiä jos jonkinlaisia. Aina kun on vieheet vedessä, on mahdollisuus saada se ennätyskohi. Tänä vuonna tuo piti hyvin paikkansa kun useampi yli 20kg ylitys kuului ahvenanmaalta ja nostettiin sieltä suurin koskaan uisteltu merilohi joka painoi lähes 25kg. Lähietäisyydeltä nähtynä tuo kyseinen lohi oli aivan valtava mörkö!

Meillä lähtö oli illalla toukokuun viimeisenä päivänä. Tällä kertaa mukaan tuli ainoastaan Team Ruoto, koska muuta Saamattomat tulivat vasta parin päivän päästä jälkitoimituksella.

Aamulla oltiin ajoissa perillä ja tällä kertaa majoituspaikkana parina ensimmäisenä iltana toimi käringsundin leirintäalue, josta olimme vuokranneet yhden mökin.

Ruoto oli hankkinut eväät valmiiksi, joten säästimme aikaa kun ei tarvinnut lähteä ensimmäisenä ruokakauppaan, niinpä veneet vesille ja kalaan.

Suuntasimme sandgrundenin edustalle satasen penkkaan ja aloimme laskemaan vieheitä. Keli oli mitä mainioin, ei tuullut lainkaan ja aurinko alkoi juuri paistaa.

Sain ensimmäisen salakan uimaan, vavan targaan ja aloin laittamaan seuraavaa salakkaa, kun ensimmäinen lähti ja lujaa. Eihän siinä, 3min kalastusta ja kala kiinni, apina lähti tällä reissulla nopeasti.

Ja mikä parasta heti pääsi kokeilemaan uusia vehkeitä. Kelana oli Penn 330GTI ja vapana uusi Ugly Stik Gold Tuff ja siitä se vankempi versio.

Melko nopeasti kala oli veneen kyljen vieressä josta Pasi suoritti varman haavimisen ja ensimmäinen lohi makasi veneen takakannella. Kympin lappu.

Työkalut eli kela ja vapa toimi loistavasti, samoin kuski ja haavimies, ainoastaan melkoinen univaje rokotti tunnelmaa, koska suuret riemunkiljahdukset vaihtuivat rauhallisiin kättelyihin ja onnen toivotuksiin.

Hetken päästä veneitä alkoi ilmestyä vesille enemmänkin, myös VHF:ssä kuului kaloja tulevan melko tasaiseen tahtiin. Iltapäivällä syönti loppui ja tuli useamman tunnin mittainen rado hiljaisuus.

Päivä ehti kääntyä jo iltaan, kun päätimme kokeilla hieman syvempää vettä. 50-100m vedessä oli niin paljon veneitä että ei mikään ihme jos siinä Lohi jo hermostuu kun vieheitä välkkyy joka puolella. 

Niinpä suuntasimme 150 metrin veteen ja ei mennyt aikaakaan kun kuskin puolen ylin takila niiasi kerran kunnolla ja siimaa lähti kelalta hyvää vauhtia.

Jytä ei päässyt tällä kertaa matkaan mukaan johtuen työkiireistä, joten otimme varamiespalvelusta tutun ja turvallisen Peten tilalle.

Petellä ensimmäinen reissu merelle ja heti joutui töihin. Pete ehti pitää keppiä muutaman sekunnin kädessä kun targasta alkoi Pennin valitus ja Svedun salakkaa vietiin armottomasti. Siispä Pasikin joutui duuniin.

Pete ja Pasi väsyttelivät rinta rinnan kaloja ja ei aikaakaan kun ensimmäinen oli haavimisetäisyydellä. Sehän tarkoitti sitä että allekirjoittanutkin joutui töihin. Haavi veteen ja lohi veneeseen. Pappi ja kala pois haavista. Samaan aikaan Pasi veti puoli väkisin lohen veneen rinnalle, joten haavi uudestaan veteen ja lohi veneeseen.

Siinä ne nyt olivat kuin kaksoset veneen lattialla ja nyt lähti hieman riemun kiljahduksiakin. Olihan tämä myös Peten ensimmäinen merilohi.

Ensimmäinen päivä paketissa ja kolme kalaa veneessä oli aika suunnata kohti majapaikkaa. lohien pettureina toimivat VK:n huput väreissä lapinkulta ja klunssila. Yhdessä oli vielä VK:n levy tekemässä arsyttäviä liikkeitä. Syötteinä toimivat isot Svedun salakat. Kilpailuja silmällä pitäen saatiin hyvää infoa kaloista, syvyyksistä, vieheistä ja paikoista.

Perjantaina suunnattiin kokonaan uuteen paikkaan, myös syvemmille vesille. Keli oli edellisen päivän toisinto, samoin kaloja kuului VHF:stä tasaiseen tahtiin, mutta meillä saatiin rauhassa nauttia merellisestä ilmastosta, tehdä ruokaa ja kelata univelkoja kiinni.

Illalla tehtiin vielä some tiedustelu ja sen kautta saatiin vahvistusta kalojen liikkeistä päivän aikana. Niinpä seuraavan päivän kisojen aloituspaikka alkoi vahvistua.

Oli siis perjantai aamu ja TrollingTreff 2016 -kisojen ensimmäinen kisapäivä. veneitä oli mukavasti kisoissa ja kilpailupaikkana toimi Käringsundin resortti, josta oli yhteislähtö.

Otimme suunnaksi 200 m käyrän ja tietyn kiintopisteen sen kohdalta. Salakat saatiin uimaan hienossa auringon paisteessa ja melko tyynessä kelissä.

Noin kaksi tuntia oli kisaa takana kun saimme kontaktin kalaan. Uloimmainen plaanari alkoi pakittaa rauhalliseen tahtiin. Muutama sekunti tuosta alkoi kahden viereisen kelan räikät päristä ja niistäkin lähti siimaa ulos.

Siinä hetki tilannetta kummasteltuamme päädyimme siihen että kala ui sivuttain ja vei kahden muun siimat mennessään. oli siis tiedossa hikinen väsytys, kun on kaksi muutakin plaanaria samassa sopassa.

Otin ensimmäisen vavan käteen ja samalla neljäskin plaanari alkoi peruuttaa samalta puolelta. Ainoa ajatus tuolla hetkellä oli että tässä tulisi kuuma.

Vavan päässä tuntui vastusta jonkun verran mutta silti melko helposti kala tuli veneen vierelle, josta se päätyi haaviin kahden muun siiman kera.

Kun Pasi ja Pete alkoi ottaa kalaa haavista, aloin kelaamaan toista siimoista ja tunsin kuinka kala potki toisessa päässä. Hetkinen tämähän olikin tupltärppi alunperin.

Hetken päästä hopeakylki vilkkui veneen vieressä ja haavi oli onneksi vapaana seuraava yritystä varten. jälleen lohi veneeseen yhden toisen siiman kera.

Taas sama tilanne, haavauksen mukana tuli lohi ja siima, jonka päässä oli uusi kala. Jestas elämän ensimmäinen triplatärppi oli tosiasia.

Edellinen lohi ja ristissä olevat siimat aiheuttivat sen verta hommaa että ainoa vaihtoehto oli ottaa siimasta käsin kiinni samalla kun Pasi alkoi jo virittää Polsteekin tekemää koukkua valmiiseen mittaan.

Hetken päästä sain vedettyä kalan veneen perän kohdalle, josta Pasi vanhan lohensoutajan ottein koukkasi lohen veneen lattialle kahden muun lohen seuraksi. Tässä kohtaa pääsi huuto ja hyppiminen alkoi.

Hetken tilannetta juhlittuamme aloimme siivoamaan tätä hässäkkää, koska olimme selvästi pelipaikoilla. Aloin vielä vetämään viimeistä siimaa sisään veneeseen, kun sielläkin tuntui olevan kala kiinni.

Jumalauta, neloistärppi pari tuntia kisan aloituksesta, nyt oltiin hyvässä vauhdissa.

Nyt tuntui jopa olevan hieman enemmän vastusta, tosin sormisiimmoilla mentiin tämänkin kohdalta koska takakansi oli täynnä lohta, siimaa, painoja ja plaanareita.

Sain lohen näkyviin ensimmäisen kerran kun se päätti sukeltaa syvään ja kovaa. Siinä kohtaa siima pureutui sormiin kiinni ja leikkasi jokaiseen sormeen kunnon vekit.

Silmää räpäyttämättä Pete ojensi lohen väsytyshanskat, jotka puin verta vuotaviin sormiin. Näissä oli kunnon kumiset näppylät, joilla sain mräsät siimasta todella pitävän otteen. Niinpä aivan väkisin kala pintaan ja venee vierelle, josta Pasi taas koukkasi kalan kyytiin. Tällä kertaa lohella oli pituutta reilusti vaan kovin oli laihassa kunnossa. Normaalisti tuon pituinen lohi olisi painanut noin 13-14kg, mutta nyt paino oli vain 10kg.

Joka tapauksessa kisa avattiin neljällä lohella, jotka painoivat 6-10kg ja sillä irtosi ensimmäisen päivän jälkeen 6. sija. Ei muuta kuin kämpille saunomaan ja punomaan juonia seuraavaa päivää varten.