Perjantaina oli treenipäivä ja tarkoitus vaan ajaa pitkiä linjoja ja hieman haistella fiilistä että mistä sen kalan voisi tavoittaa. Tosin eipä tuottanut tulosta, kun kaikki vieheet saivat uiskennella aivan rauhassa.
Ainoa mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli kun Jytä ja Pasi laski vieheitä allekirjoittaneen ajaessa ja tuijottaessa luotainta. Kuinka ollakaan yhtä äkkiä näkyi ruudulla mahtava lasku lähtien aivan pinnasta ja olin sata varma että kohta lähtee takilasta, tosin lasku jatkui pohjaan saakka ja juuri tuota hetkeä oli edeltänyt molskaus ja kirosana takakannelta. Jep, Sharkin kuula se tippui pohjaan, kun ei vaijeri kestänyt.
Vesillä oli lähemmäs 20 venettä vetämässä, mutta yhdeltäkään emme kuulleet kaloista. Oli helppo arvioida että kisasta oli tulossa vaikea ja yhdelläkin mittakalalla voisi olla jo melko korkealla.
Yöksi oli saapumassa myrsky ja ennusteet lupasivat pahimmillaan puuskissa 24m/s tuulta. Myrsky alkoi jo alkuillasta ja yöllä oli satanut oikein huolella, kun oli jäänyt veden poistoaukot kiinni ja vesi meni melkein kabiiniin asti, kun aamulla kävin laittamassa lämmittimen päälle.
Kisaan startattiin kuitenkin aurinkoisessa ja melko hyvässä kelissä. Päätimme aloittaa etelästä, josta pari viikkoa aikaisemmin tavoitimme mittakalan. Jytä hoiti toisen puolen laskun, allekirjoittanut toisen puolen ja Pasi valitsi ajolinjat.
Saimme vieheet veteen ja noin 15 minuuttia sen jälkeen lähti uloimmasta plaanarista oikein kunnolla. Tinttiä vietiin rajulla otteella. Allekirjoittanut alkoi väsyttää ja Jytä alkoi viritellä haavia iskuun.
Kala saatiin melko pian veneen perään, jossa totesimme yhteen ääneen että selvä mittakala. Tämän jälkeen alkoi kalan toimesta armoton jurominen toisen puolen takilan siimoihin ja noin 2 sekuntia ennenkuin haavi ehti heilahtaa, irtosi koukut ja kala jatkoi matkaa. Voin sanoa että tässä kohtaa tuli painokelvotonta tekstiä jokaiselta veneessä olijalta. Taisi siinä pari tippaakin tulla silmäkulmaan kun ei tiennyt että itkeäkkö vai nauraa. No, kisa oli aivan alussa, joten aikaa oli vaikka kuinka, uuttaa matoa koukkuun.
Pari tuntia ajoimme samoja paikkoja läpi, kunnes toisen puolen uloin plaanari alkoi peruuttaa ja varovasti naksuttaa. Tässä kohtaa oli heti selvää että kyseessä on alamitta. Ja niinhän se oli, noin 40cm taimen, joka sai vapautensa ja taas vieheet veteen.
Loppupäivä menikin olut lasteja lähetellessä, kun Saamattomat ykköseltä loppui kelaöljy kesken kisan. Hyvin muuten kelluu 18 olut tölkkiä parin lepuuttajan avulla.
Lauantaina ei sitten muita tapahtumia enää ollutkaan, joten puntarille ei ollut asiaa. Lohikaloja tuli lauantaina yhteensä 5 kpl, isoimman ollessa hieman reilu 4kg taimen. Komea kala!
Sunnuntaina lähdimme taas samoille paikoille, toivoen että tänään saisimme tuon karanneen veijarin takaisin, olihan se taas päivä verran kasvanut lisää.
Saimme ajella todella rauhassa, koska suurin osa veneistä oli isolla selällä, josta eilen oli kaloja tullut. Iso osa veneistä jäi myös rantaan ja oli osa tainnut jo nostaa veneen ylös ja lähteä pois kokonaan. Saimme ajella aina iltapäivään saakka, ennekuin Penni alkoi soitella räikän ääntä. Lähtö oli taas todella räväkkä, mutta jäi tällä kertaa melko lyhyeksi. Myöskään vavan päässä ei tuntunut kovin kummoista painoa, joten tässä kohtaa vaan toivottiin että mitta riittäisi. Mutta niinhän siinä kävi että mittaa lohella oli vain 55cm, joten ei auttanut kuin laskea takaisin kasvamaan. Tämä jäi myös viimeiseksi tärpiksi meidän venekunnalla, joten emme saaneet nimeä listoille lainkaan.
Sunnuntaina kaloja tuli kaiken kaikkiaan vain kaksi kappaletta, joista toinen oli yli 3,5kg lohi. Saamattomat osallistui myös joukkuekisaan kolmen veneen voimin, mutta kaikkia vaivasi sama tauti eli ihan ei mitta riittänyt. Jälkeenpäin harmittaa kuinka arvoon arvaamattomaan se ensimmäisen vartin karkuutus moottorin takaa nousikaan. Mutta niinhän se menee että vain puntarille tuodut lasketaan ja niistäkin vain ne, jotka tulevat ajoissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti