Viikonloppu Vuohijärvellä

"Vielä on kesää jäljellä..." Nämä laulun sanat tuli todistettua 5.-7.9. kun oltiin pitkä viikonloppu vesillä järvilohta kalastamassa. Aurinko paistoi kolme päivää lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Joinakin kesinä ei edes Kesä-Heinäkuussa ole ollut tällaisia kelejä, joista saimme nyt nauttia Syyskuussa.

Matkaan lähdettiin Jytän kanssa perjantai aamuna kahdeksan maissa. Olimme etukäteen sopineet että Pasi tulee suoraan Vuohijärvelle. Ensimmäinen stoppi oli hakea bensaa ja ruokaa viikonloppua varten. Ei mennyt tällä kertaa ihan nappiin kauppareissu, kun epähuomiossa ostettiin osa ykkös olutta kolmosen sijaan...onneksi oli ennestään olutta kylmälaukussa sen verran että pärjättiin.

Tällä kertaa kohteeksi valittiin Vuohijärvi, joka on sekä Jytän että Pasin ns. kotivesi. Pasi odottelikin jo laiturissa valmiina, kun saavuimme perille. Ei muuta kuin kamat veneeseen, parit tapsit kuntoon ja vesille.



Kelit kohdallaan Syyskuussa.

 

Sen että saatiin vieheet laskettua ja noin puoli tuntia ajettua, niin alkoi mahtava pärinä Pasin puolen keskimmäisestä plaanarista ja lohi hyppi ilmaan oikein tosissaan. Pasi alkoi väsyttämään, mutta se ilo katkesi melko lyhyeen, kun Pasi ilmoitti että kala on irti. Lohi iski tintin peltiin ja ihmetys oli suuri kun kelasimme sen veneeseen, koukku puuttui ja rengas oli kuin auton jousi, aivan piloille vääntynyt. Miten voi kala repiä niin kovaa että rengas pettää ja koukku irtoaa...?

 

Rengas otti ja petti, koukku ja kala pääsi irti.



Perjantain ajelimme ristiin rastiin eteläistä Vuohijärveä. Syöttiä oli taas todella paljon kaiussa ja ihan sama minnepäin meni, syöttiparvet olivat läsnä. Perjantain aikana tartutimme kymmenkunta alamittaa, mutta yhtään suurempaa ei käynyt pyydyksiin.

Lauantaina herätys olikin jo viiden maissa ja suuntasimme Orilammen majalle aamupalalle hyvissä ajoin. Tosin jouduimme odottelemaan melko pitkään ennenkuin se oli valmis, mutta kannatti. Majan aamupala on vertaansa vailla, suosittelen!

Vesille päästiin noin puoli yhdekäsn aikaan. Syönti tuntui heti aamusta olevan huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä. Vedimme pitkän päivän aina iltaan, puoli yhdeksään saakka, ennenkuin nostimme kamat ylös ja suuntasimme mökille.

Lohen uistelun lomassa on aikaa kuvailla.

Päivän aikana saatiin yli 20 tärppiä, suurin osa kuitenkin melko pieniä lohia. Suurin lohi oli 55cm, joka sekin muiden joukossa pääsi luonnollisesti jatkamaan kasvuaan.

Illan aikana jo hetkellisesti luulimme tartuttaneen kunnon lohen kun plaanarista lähti reippaammin, mutta tapsi meni melkein heti poikki. Noin puoli minuuttia edellisestä ja tällä kertaa lähti takilan alimmasta oikein räikän pärinän kera. Pasi väsytteli "painavaa kalaa" ja kuinka ollakaan kun saimme kalan pintaan, oli kyseessä reilun kokoinen luupää eli hauki. Tapsi oli lähes samassa kunnossa kuin edellinenkin ja oli ihme että se kesti hauen leuoissa niinkin pitkään. Ei siis mittalohta vieläkään.

Yritimme aivan iltaan saakka, mutta mitallista ei tavoitettu.

Sunnuntai aamuna joukkoon liittyi vielä Saamattomat ykkösen kippari, Keijo. Keke saapui mökille hieman ennen kahdeksaa herättäen edellisillasta väsyneen miehistön. Aamukahvia hörppiessä totesimme että on melko mielenkiintoinen keli, kun sumu oli sitä luokkaa että veneen keulasta ei paljon pidemmälle nähnyt. Ja edellisenä päivänä saimme väistellä verkkoja ihan tosissaan. Tuulesta ei ollut tietoakaan ja ilmakin oli vielä todella viileä, joten sumu ei heti hälvenisi. Niinpä vaan tutka päälle ja sen turvin varovasti vesille.

Yllätys oli suuri, kun tutka heijasti jopa verkon poijut niin selvästi että pystyimme sen avulla väistelemään verkkoja. Näkyipä tutkassa muitakin veneitä, jotka ajoivat meidän rinnalla melko lähellä, mutta mitään ei näkynyt tai kuulunut, kun yritti sivulle päin katsoa, niin sankka sumu oli.

Kun saavuimme sovitulle aloituspaikalle, alkoi Pasi ja Jytä laskemaan vieheitä veteen. Pasi sai ensimmäisenä uloimmaisen plaanari laskettua ja alkoi valmistella seuraavaa viehettä veteen, kun alkoi narina targassa olevasta vavasta. Keijo otti kepin käteen ja veti kalaa kohti venettä. Hetken päästä kuitenkin kuului ne sanat, joita ei toivo ikinä tässä kohtaa kuulevan, kala irti. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.

Tällä välin Jytä oli saanut laitettua ensimmäisen plaanarivavan paikoilleen ja alkoi säätämään toisen vavan syöttiä Keijon kanssa, kun taas alkoi narina targasta. Kysyin että mikäs tuo narina on, johon kolme miestä takanani vastasi että lasketaan vehkeitä. Samalla sekunnilla lähti sitten oikein kunnolla plaanari taaksepäin ja kala oli ilmassa, jolloin kaverit totesivat lähes yhteen ääneen, "Hei, kala kiinni!".

Jytä alkoi väsytellä ja nyt todettiin heti ensi metreistä alkaen että kyseessä on reilusti mittakala, elkeet olivat sitä luokkaa. Kala tuli kuitenkin yllättävän helposti veneen perään, josta se otti vielä komeat loikat aivan moottorikaivon tuntumassa. Tämän jälkeen armoa ei enää tunnettu vaan Jytä veti kalan pintaan, josta Keijo haavi kalan laidan paremmalle puolelle. Tässä kohtaa olimme kalastaneet noin 15min ja veneen lattialla sätki 66cm:n pituinen ja 3kg:n painoinen lohi. Jytän "kornerista" lähti, tästä oli hyvä jatkaa.



Keijo ja lohi.

 

Lohella oli aamupala kesken kun se pullautti veneen lattialle tällaisia suustaan.

 Sumu oli kuitenkin niin sakea, että emme päässeet kovin helposti takaisin samoille mestoille vaan jouduimme ajelemaan "suoraan" eteenpäin ja väistelemään verkkoja ja muita veneitä. Parin tunnin kuluttua alkoi aurinko lämmittää sen verran, että sumu vihdoin hälveni ja näkyväisyys oli taas normaali. Täytyy sanoa että tällä kertaa oli tutkasta todellista apua ja ilman sitä olisimme olleet nesteessä.




Lowrance LRA1800 tutka pelasti tämän aamupäivän.

 

Vetäminen lopetettiin sunnuntaina jo hyvissä ajoin puoli kahden maissa, koska piti vene nostaa ylös ja allekirjoittaneen piti hakea poika mummolasta ja ajaa vielä kotiin Nurmijärvelle.

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut viikonloppu todella mahtavassa säässä hyvin ystävien kera! Palataan asiaan Elovedon tunnelmissa.